Viherpiha

Torju puutarhan tuholaiset

Torju puutarhan tuholaiset

Puutarhan tuholaisten torjuntatoimiin ryhdytään ainoastaan silloin, kun tutkitun tiedon perusteella on todellinen tarve suojata kasveja. Se on tasapainoista kasvinsuojelua.
Teksti ViherPiha
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

1. Valitse oikea kasvi oikeaan paikkaan

Kasvien elinolot vaihtelevat eri puolilla maatamme huomattavasti. Ilmasto, paikallissää, ympäröivä luonto ja alueen maalaji sekä valoisuus ovat tekijöitä, joihin eri kasvit reagoivat eri tavoin. Siksi kotipuutarhurin on syytä tuntea pihansa olot voidakseen valita sinne sopivat kasvit. Myös olemassa olevien kasvien kasvuedellytyksiä on usein syytä helpottaa parantamalla niiden oloja.

Hyvä esimerkki kasvupaikan merkityksestä löytyy herukkaviljelmiltä, jotka on perustettu hiekka-, hieta- ja hiesupitoisille kevyille kivennäismaille. Tällaisilla paikoilla esiintyy usein ankeroistuhoja. Ankeroinen on mikroskooppisen pieni sukkulamato, joka vioittaa kasvien juuria. Sukkulamadot liikkuvat helpommin kivennäismaan maanesteessä kuin esimerkiksi turvemaassa. Osa kasviviruksista leviää ankeroismatojen välityksellä. Jos perustaa herukkaviljelmän kevyelle kivennäismaalle, kannattaa selvittää saastunta maa-analyysillä ennen taimien istutusta.

2. Muista kasvivuorottelu

Vuoroviljely on ikivanha menetelmä. Se perustuu siihen, että kasvin viljelylohkoa vaihdetaan määräajoin, jottei kasvintuhoojien määrä kasva liian suureksi ja aiheuta sadon menetystä. Monet kasvintuhoojat lisääntyvät nopeasti, mikäli niiden ravintokasvia on helposti saatavissa aina samasta paikasta.

Esimerkiksi vanhoilla nurmikoilla on runsaasti juurimatoja, jotka ovat seppäkuoriaisten toukkia. Jos nurmikko muutetaan perennapenkiksi, juurimadot voivat tuhota sinne istutettujen kasvien juuriston. Kesannoimalla tuhot jäävät huomattavasti pienemmiksi. Tämä tarkoittaa, että maa pidetään mulloksella yhden kasvukauden ennen penkin perustamista.

3. Käytä kestäviä ja terveitä kasveja

Kullakin kasvilajilla ja lajikkeella on sille tyypilliset ominaisuudet. Ihminen on oppinut jalostamaan kasveihin ominaisuuksia, joita ei esiinny villimuodoissa. Jotkin ominaisuudet voivat heikentää kasvin kykyä vastustaa tuholaisia. Jalosteeseen voidaan myös tuoda ominaisuus, joka lisää sen kestävyyttä tuholaisia vastaan. Taimistot ovat avainasemassa, sillä ne tuottavat kasvit kotipuutarhureille. Myytävien kasvien mukana ei saa kulkeutua vaarallisia tuholaisia. Suomessa on virallisen kasvintarkastuksen valvoma tervetaimituotanto, joka takaa puhtaan kasvimateriaalin.

Tuholaisten kulkeutumiseen kasvien mukana on monia teitä. Esimerkiksi kasviharrastaja ottaa tietämättään ison riskin tuodessaan ulkomailta tarkastamattoman kasvin omaan puutarhaansa. Kotoisempi vaara piilee vanhojen marjapensaiden pistokaslisäyksessä. Pistokasoksissa saattaa lymyillä mustaherukanäkämäpunkki, joka kulkeutuu helposti oksan mukana uudelle kasvupaikalle.

4. Lannoita ja kastele sopivasti

Tasapainoinen lannoitus varmistaa kasvin terveyden, aivan kuten ihmisellä monipuolinen ja riittävä ravinto on terveyden perusta. Satotappiot vähenevät ja tuhoojat pysyvät haitattomina, jos pihan kasvit ovat elinvoimaisia ja kilpailukykyisiä tuholaisia vastaan. Ravinteet ja vesi ovat ratkaisevia kasveille. Jos kasvi saa liikaa tai liian vähän ravinteita tai yksittäistä ravinnetta, se heikkenee tai jopa kuolee. Yli- tai alilannoitus altistaa myös tuholaisille. Kasvilla on oma puolustusjärjestelmänsä, joka perustuu kemiaan.

Usein syy-yhteys tuholaisten suureen määrään löytyy lannoitusvirheestä. Esimerkiksi typen puutteesta kärsivän kasvin lehdet kellastuvat lehtivihreätuotannon heikennyttyä. Monet kirvalajit reagoivat keltaiseen väriin. Ne ovat oppineet löytämään heikentyneet kasvit, joista saa helposti imettyä kasvinesteitä. Keltainen väri toimii houkuttimena.

5. Tarkkaile kasveja ja ehkäise tuhot

Tasapainoisessa kasvinsuojelussa tuhojen ennalta ehkäisyä pidetään erittäin tärkeänä, sillä se on torjuntatoimia edullisempaa ja ympäristölle haitatonta. Toinen tärkeä asia on torjunnan oikea-aikaisuus ja kasvintuhoojan tunnistaminen.

Vaikka kasvustossa olisikin tuhoeläimiä, niiden määrä ja esiintymisaika saattaa olla sellainen, että välitön torjunta ei ole tarpeellista. Lisäksi kasvustossa voi olla hyötyhyönteisiä niin paljon, että ne pitävät kasvuston tuholaiset kurissa. Hyötyhyönteisiksi luokitellaan kaikki pölyttävät hyönteiset (mm. kimalaiset, mehiläiset ja kukkakärpäset) sekä tuhoeläimiä ravintonaan pitävat hyönteiset (leppäkertut ja petopunkit). Jos torjuu tuhohyönteiset, tulee tuhonneeksi myös hyödylliset hyönteiset. Näin torjunta saattaa vain vahingoittaa kasvia.

Kaikki pihan kasvit on syytä tarkastaa määräajoin. Jos löytää epäilyttäviä jälkiä, vioituksen aiheuttaja kannattaa selvittää. Tuhohyönteisten tarkkailu on tärkeää. Sitä varten kannattaa hankkia vihko tai päiväkirja, johon kirjaa havainnot, tuholaiset ja toimenpiteet. Siitä on paljon apua tulevina vuosina.

Hyvään viljelytekniikkaan kuuluvat oikeat kylvö- ja istutusajat, muokkaukset, kastelut ja monet kasvukauden toimet. Kun ne ajoittaa kullekin kasville oikein, on tuholaisilla entistä huonommat mahdollisuudet iskeytyä kasveihin.

6. Huolehdi kasvihygieniasta

Kasvihygienia on kasvinsuojelussa erittäin tärkeä asia. Sillä tarkoitetaan kaikkea ihmisen toimintaa, jolla ehkäistään kasvituholaisten pääsy kasvustoon. Työkalut ja kasvien hoitoon tarkoitetut tarvikkeet pidetään puhtaina. Sairaat kasvinosat poistetaan nopeasti.

Tyypillinen kasvihygienian esimerkki on hedelmäpuiden jokavuotinen hoitoleikkaus, jossa poistetaan kuolleet ja vahingoittuneet oksat. Saastuneita kasvinosia ei ole syytä laittaa kompostiin, ellei sen lämpötila ole niin korkea, että kasvintuhooja tuhoutuu siinä. Saastuneet kasvijätteet on turvallisinta polttaa tai viedä kaatopaikalle. Kasvustossa ei kannata liikkua turhaan varsinkaan silloin, jos on vaara, että vaatteissa on kulkeutunut muualta multaa tai sairaita kasvinosia.

7. Torju vain tarpeen vaatiessa

Torjunta on kasvinsuojelun toimenpide, johon tulee ryhtyä vain tarpeen vaatiessa. Jos on kiinnittänyt huomiota edellä mainittuun viiteen seikkaan, torjuntatoimiin ei yleensä tarvitse ryhtyä. Tuholaisia voi kuitenkin olla niin paljon, että torjunta on ainoa keino kasvien suojelemiseksi.

Torjuntatyö vaatii aina harkintaa ja oikeaa tietoa. Varmuuden vuoksi ei ole koskaan hyvä torjua, koska silloin kasvaa riski haitata kasvin kehitystä. Torjunnan teho voi myös olla riittämätön. Oikea-aikainen, tietoon perustuva torjunta parantaa merkittävästi tehoa.

8. Tarkkaile feromonipyydyksillä

Feromoni on hyönteisen sukupuolihormoniin perustuva houkutinaine. Kun ainetta laitetaan liimapyydykseen, saadaan houkuteltua runsaasti aikuisia perhosia. Perhosten määrästä voidaan määrittää oikea torjunta-aika.

9. Käytä erilaisia torjuntamenetelmiä

Torjunta voi olla mekaanista, biologista tai kemiallista. Kemialliseen torjuntaan löytyy luonnon omia aineita tai synteettisiä valmisteita. Kemikaaleilla voi olla tappava, karkottava, houkuttava tai syöntiä estävä vaikutus.

Mekaaniset keinot


  • harsot, katteet, runkosuojat, verkot

  • kitkentä

  • maanmuokkaus

  • niitto

Biologiset keinot


  • lois- ja petohyönteisten käyttö

Kemialliset keinot


  • luonnon omat aineet (mäntysuopa, pyretriini)

  • synteettiset valmisteet

Lisätietoja:

Kasvinsuojeluseuran tarkoituksena on edistää kasvitautien, tuhoeläinten ja rikkakasvien tutkimusta ja torjuntaa. Seura toimii myös kasvinsuojelusta kiinnostuneiden henkilöiden ja yhteisöjen yhdyssiteenä sekä jakaa tutkimukseen perustuvaa tietoa.

Lue lisää

Tunnista ja torju marjapensaiden taudit

Parhaat vinkit kasvinsuojeluun

Perusta ekologinen puutarha - 24 vinkkiä

Julkaistu: 9.3.2015
Katso myös nämä