Pelargonit kuuluvat ilman muuta vanhaan pihapiiriin! Sympaattiset, koko kesän kukkivat kesäkukat sopivat ikkunalle, amppeliin ja pöydälle. Tavalliset lajikkeet kestävät melko hyvin tuulta ja pientä sadetta, kerrannaiskukkaiset kannattaa laittaa katoksen alle. Istuta tutun punaisen rinnalle herkkää vaaleanpunaista tai valkoista. Ideoita pelargoni-istutuksiin saat täältä.
Mummonmökki on punamullalla sivelty, ja pikkuruutuisten ikkunoiden kehykset ovat puhtaan valkoiset. Tähän maailmaan sopivat värit, jotka erottuvat taustasta. Kirkkaankeltaiset ja iloiset kultapallot ovat perinteisistä perinteisimpiä. Kookas ja rehevä kukkija pääsee vielä paremmin esille, kun sen tukee pystyyn. Myös vaaleakukkainen suopayrtti on helppohoitoinen ja sitkeä suomalainen.
Tontilta löytyviä kiviä ei kannata raahata pihasta pois, vaan nostaa koristeeksi, kukkapenkin rajaukseksi, istuimiksi ja tasoiksi. Kivet sammaloituvat ajan myötä kauniisti. Isojen lohkareiden väleihin muodostuu luonnollisia taskuja, joihin voit istuttaa maksaruohoja, mehitähtiä, sammalleimuja ja muita vähään tyytyviä kivikkoperennoja.
Pitkään palvellut mummolan saunapenkki saa haurastuessaan uuden kunniatehtävän. Se toimii kukkatasona pihassa ja nostaa orvokkien kasvot ylös. Yksinkertaiset, lasittamattomat saviruukut ovat sopivan konstailemattomia ja sitä paitsi käytännöllisiä – ne haihduttavat kosteutta, jolloin multa kuivuu nopeammin.
Pihakeinu jos mikä kuuluu mummolan puutarhaan! Vastakkain istuttava puinen keinu heijaa rentouttavasti, ja sen sylistä voit ihailla kaunista maisemaa kasveineen ja koristeineen. Kotoisa kehäkukkakujanne tuoksuu juuri niin yrttiseltä ja pippuriselta kuin pitääkin. Kehäkukkien terälehtiä voit napsia mausteeksi moniin lämpimiin ja kylmiin ruokiin.
Sora on moneen taipuva ja luonteva polkupinta vanhanajan tunnelmaa vaalivaan puutarhaan. Voit tehdä siitä helposti kulkuväyliä istutusten väleihin. Kaarevat ja kiemurtavat polut rehevien istutusten lomassa sopivat tyyliin paremmin kuin viivasuorat. Määränpäänä häämöttää ympäristöön sulautuva katettu oleskelupaikka ja pullapitko. Lisää ideoita puutarhan polkuihin löydät täältä.
Puutarhapatsaat herättävät monenlaisia intohimoja. Erityisesti tonttuhahmot joko ihastuttavat tai vihastuttavat. Ensimmäiset savitontut valmistuivat Saksassa 1800-luvulla. Nykyään niitä valmistetaan myös muovista. Asettele pienikokoiset, parrakkaat miekkoset kukkapenkkiin, pensaan tai raparperinlehden alle. Mutta tarkista aika ajoin, ettei vain tonttujen vapautusrintama FLNJ ole vienyt puutarhasi satuolentoja.
Hymyilevä ja houkutteleva vanhanajan sisäänkäynti syntyy muhkeasta kukkapenkistä ja siististä päällysteestä. Kaunis, tyyliin sopiva portti kutsuu myös astumaan peremmälle. Maalaa se talon väriseksi.
Liuskekivet ja luonnonkivet sopivat suomalaiseen maisemaan aina. Saumat saavat kernaasti nurmettua tai sammaloitua. Voit edistää sammaloitumista laittamalla laattojen väleihin sammalsilpun, piimän, munanvalkuaisen ja mullan sekoitusta. Heleän kellanvihreät koristetupakat tuoksahtavat vienosti polun reunalla, kuin mummon kessut aikoinaan.
Mummon polkupyörä on luotettava ja hyvä ystävä, joka kantaa kaikki taakat ja vie aina ajajansa perille. Sitten kun polkupyörä on jo parhaat päivänsä nähnyt ja pääsee ansaitulle eläkkeelle, maalaa se kirkkaalla värillä ja nosta humalan juurelle pirteäksi koristeeksi. Väriä voi tuoda puutarhaan muutenkin kuin kukilla.
Sammaloituuko talon katto? Se kertoo siitä, että kattotiilet ovat rapautuneet ja niiden pinnoite on kulunut pois. Kun tulee uusinnan aika, säästä vanhat. Niillä voit rajata alueita koriste- ja hyötytarhassa. Hieman kaivamisen vaivaa vaativa tapa on laittaa tiilet yksitellen pystyasennossa osittain maan sisään, kuin reunanauhaksi.
Nykymummolan oleskeluryhmä voi olla hyvinkin simppeli, kuten metsän tuntumaan tasoitettu ja pohjustettu liuskekivialue, johon nostetaan tuolit ja pöytä. Hanki helposti liikuteltavat pihakalusteet, niin voit vaihtaa paikkaa vaikka auringon kierron mukaan. Kaunista maisemaa ei kannata peittää, vaan ennemminkin tuoda sen luonnollisia muotoja esiin. Lisää ideoita pihan kauniisiin oleskelupaikkoihin löydät täältä.
Mummolan puutarhassa vesi kerätään talteen. Nykyään on olemassa hienoja sadeveden talteenottojärjestelmiä, mutta entisvanhaiset tavatkin toimivat. Tuo räystään alle ja pihamaalle kaikki keräykseen sopivat astiat, kuhmuiset tynnyrit ja kastelukannut. Sadeveden kerääminen on fiksua ja ympäristöystävällistä.
Kevyt, risuista koottu aita kertoo juuri sopivan ilmavasti, missä pihapiiri loppuu ja metsä alkaa. Helppo aita syntyy, kun pystytät puutolpat maahan ja kasaat leikkuujätteeksi jääneet oksat tolppien väliin. Lahopuuaita tarjoaa pikkueliöille suojaa. Ohjeet risuaidan rakentamiseen löydät täältä. Nostalginen aita syntyy myös heinäseipäistä.
