Mummonmökin kunnostus – näin kartoitat ja korjaat ongelmakohdat

Mummonmökkityyppiset rakennukset ovat paikallisten timpureiden kokemuksillaan ja taidoillaan suunnittelemia ja edullisesti lähialueelta saaduilla rakennusmateriaaleilla toteuttamia. Mummonmökeistä tuli hyvin erilaisia, joten niiden remontteihin ei löydy vakioratkaisuja.

Vanhat rakennukset sijaitsevat normaalisti tontin parhaalla rakennuspaikalla, jota ei yleensä ole pengerretty ja muokattu kauhakuormaajalla. Näiden rakennusten kunnostaminen järkevälle tasolle on yleensä kohtuullisen helppoa ja taloudellisesti kannattavaa. Ensin on kuitenkin selvitettävä omat tarpeet, sitten mökin kunto ja lopuksi remonttikokonaisuus eri osa-alueiden ajoituksineen.

Vähäinen varustelu piti osaltaan rakenteiden vaurioriskejä pienempinä vanhoissa rakennuksissa. Tekniikan lisääntyessä nousevat helposti myös erilaiset rakenteelliset riskit.

Vanhojen mökkien korjaaminen nykyvaatimusten mukaisiksi on hyvin harvoin järkevää teknisesti ja taloudellisesti. Nykytekniikan lisääminen niihin edellyttää usein vaikeita rakenteellisia ratkaisuja, ja kustannuksetkin voivat kohota uuden rakennuksen tasolle.

Mikäli omat vaatimukset mökin tekniikan ja asuttavuuden osalta ovat arkiasumista matalammalla tasolla, saadaan vanhoista hieman vaurioituneistakin rakennuksista yleensä mukavia ja hyvin toimivia. Mökille voivat sopia mainiosti kuivakäymälä, kantovesi ja puulämmitys.

Ennen remontin aloittamista kannattaa pohtia, millainen on perheen tilantarve kesällä ja talvella. Kannattaisiko mieluummin rakentaa erillinen talvikäyttöön sopiva vierasmaja kuin tehdä kaikki uusiksi? Kaksi erillistä rakennusta voi lopulta palvella käytössä paremmin kuin yksi isompi mökki.

Sisävessan tarvitsemat vesi- ja viemärijärjestelmät nostavat remontin tasoa todella paljon. Kesällä ulkokäymälä palvelee hyvin, mutta varalle ja talvikäyttöön voisi sopia sisäkäyttöön tarkoitettu kuivakäymälä. Harkita kannattaa myös terassin yhteyteen rakennettavaa lämmintä kuivakäymälähuonetta, joka palvelee ympäri vuoden.

Oikea käsitys remonttitarpeesta ja kunnostustöiden tärkeysjärjestyksestä alkaa muodostua alkuperäisiä rakenteita tutkimalla. Remonttiin lähdettäessä on tärkeä tiedostaa vanhojen rakenteiden kunto ja tuntea niiden toiminta.

Väärin valittu työtapa tai virheellinen materiaalivalinta voi nopeuttaa rakenteen vaurioitumista entisestään, joten yksityiskohtaiset korjausarviot ja suunnitelmat kannattaa tehdä asiantuntijan avustuksella.

Mummonmökeissä perustuksena on usein luonnonkivijalka, jonka varaan on rakennettu purulla ja esimerkiksi sammalella eristetty rossipohja. Kunnostamisessa joudutaan normaalisti uusimaan rossipohja, korjaamaan kivijalka ja joskus oikaisemaan talokin.

Mökin alin hirsikerta on yleensä lahonnut liian matalan perustuksen osuudelta. Hirsiseinä muodostaa kantavan ja jäykän levymäisen rakenteen, joka kiinnittyy nurkkasalvosten avulla tiukasti viereisiin seiniin. Tämän johdosta lyhyehkön seinäosuuden alin lahonnut hirsi on mahdollista poistaa kokonaan ja uusia seinän notkahtamatta.

Hirsimökki voidaan myös kengittää. Kengittämisessä seinän alin hirsikerta korvataan sen paksuisilla runkotolpan pätkillä, jotka kiinnitetään tukevasti perustuksen ja terveen paikoilleen jätettävän hirsikerran väliin. Uusittu osuus eristetään puukuitueristeellä ja verhoillaan lautaverhouksella.

Mummonmökin seinärakenteena on yleensä lautavuorattu hirsirunko ja hieman uudemmissa mökkirakennuksissa 50 × 100 millimetrin purueristeinen tolpparunko.

Seinien lisäeristykseen ryhdyttäessä on aluksi poistettava vanha ulkolaudoitus ja uusittava pilaantuneet lämmöneristeet. Työtä jatketaan tilkitsemällä vanhan vinolaudoituksen tai hirsiseinän saumaraot. Hirsiseinän lisäeristeen korokkeiden asennuksessa käytetään liukukiinnikkeitä. Tuulensuojalevyn ja ulkoverhouksen väliin on jätettävä yhtenäinen tuuletusrako.

Huonokuntoiset kaksilasiset ikkunat kannattaa uusia seinäremontin yhteydessä, koska liitokset ja pielirakenteet hoituvat samalla luontevasti.

Vesikattorakenteissa piilee aina riskirakenteiden vaara. Vaurioriskit ovat useimmiten syntyneet huolimattomasta yläpohjan lisäeristämisestä, jolloin räystäsrakenteiden alta yläpohjatilaan johtava tuuletusilman tuloreitti on tukittu. Myös mökin päädyissä olevat tuuletussäleiköt puuttuvat tai ovat liian pieniä.

Mikäli yläkerrassa on makuuhuonetiloja, vinojen kattojen osuudelle muodostuu usein riittämätön tuuletus, ja silloin kattorakenteiden homehtumisvaara on suuri.

Kattorakenteiden todennäköinen vuotopaikka löytyy tyypillisesti savupiipun juurelta. Haljenneeseen hormiin kannattaa yleensä asentaa uusi metallinen sisäpiippu. Vaihtoehtoisesti sisäpinta voidaan pinnoittaa ja tiivistää.

Saunan lattian ja seinän liitosta ei useinkaan osattu tehdä roiskevesitiiviiksi, jolloin seinän alimmat puurakenteet lahosivat ajan kuluessa. Ne joudutaan yleensä poistamaan ja rakentamaan uusi kiviaineinen seinärungon alareuna muuraamalla tai mahdollisesti metallisten korokejalkojen avulla. Purkutyö vaatii seinän ja kattorakenteen huolellista väliaikaista tuentaa.

Niin sanottu mummonmökin tai vanhan talon haju on oire talon rakenteissa piilevästä ongelmasta. Vaatteisiin tarttuvan hajun lähteenä on home.

Homevaurion muita hälytysmerkkejä ovat:

Vanhassa rakennuksessa saattaa kasvaa myös lattiasieni, joka ulottaa lonkeronsa kuivaankin puumateriaaliin. Lattiasienen olemassaolon tunnistaa siitä, että pölyrättiin tarttuu punertavaa pölyä.