Ellen Helon puutarhaan astutaan sisään villiviinin ja hernepensaan verhoaman köynnöskaaren läpi. Tästä eteenpäin kasveja on kaikkialla. Ensimmäisenä edessä pilkottavat majesteettiset, pystypäiset kotkansiipisaniaiset, joiden keskeltä kohoaa verililjapuun tumma lehtiviuhka. Helojen ulko-ovea kehystävät kookkaat kallaruukut.
Tiiviisti limittäin ja lomittain asettuvien kasvien lehdet ja kukinnot muodostavat kiehtovia graafisia kuvioita, kuten parsan huntumaiset ja kauniisti kaartuvat harmaanvihreät haitulat, varjoliljojen pystyissä varsissa pisaramaisesti riippuvat kukkanuput ja pörheän poutapilvimäiset valkoiset lehtoängelmän kukat. Koko komeuden taustalla häämöttävät kuutamohortensian laakeat valkoiset kukinnot.
– Onneksi tonttimme ei ole tätä suurempi, sillä muuten tarvitsisin puutarhaan avukseni työntekijän, Ellen naurahtaa.
Hän osti 1937 rakennetun talon miehensä Vesan kanssa vuonna 1988. Siellä kasvoi jo valmiiksi alkuperäisiä omenapuita ja vanhoja perennoja. Ensimmäiset pari vuotta Elleniltä meni vain miettiessä, mitä hän haluaisi puutarhalleen tehdä.
Alkutaipaleella joku tuttava opasti, että perustukset kannattaa tehdä heti kunnolla. Sen neuvon antajaa Ellen kiittelee yhä. Rinnetontti pengerrettiin isoilla kivillä. Ensimmäiseksi kasviksi Ellen istutti japaninruusukvittenin, jonka hän oli aikaisemmin nähnyt Lepaalla. Lähtölannoituksen tarjosi naapurustossa asunut hevosmies, jolla oli tapana tuoda lantakuorma jokaiselle alueelle muuttaneelle uudelle asukkaalle.
Kapea puutarhapolku viettää alaspäin, kulkee ohi sateenvarjomaiseksi leikatun vanhan omenapuun ja sen suojaan jäävän terassin, hipoo puumaiseksi muotoiltua punalehtiruusua ja päättyy lopulta aurinkoiselle piazzalle piharakennuksen edustalle. Täällä tuoksuukin aivan Välimerelle – jaloruusuille, laventeleille ja rosmariinille. Vanhasta ompelukoneesta tehdyn jykevän puutarhapöydän päälle nostettu sitruunapuu notkuu sadosta.
– Olen rakentanut tähän alapatiolle palan Italiaa. Kävimme siellä muutama vuosi sitten puutarhamatkalla Imatran puutarhan ystävien kanssa.
Matkan jälkeen Ellenin sitruunapuu alkoi tuottaa hedelmiä. Italiasta tuliaisiksi saadut täsmälliset sitruunapuun hoito-ohjeet ja kasville tarkoitettu erikoislannoite tepsivät. Ellen oppi paikallisilta sitruunankasvattajilta myös sen, että sitruunapuu pitää happamasta maasta. Nykyään hän lisää sitruunalleen aina rodomultaa.
Tänne johdattaa myös toiselta puolelta taloa kadun varresta lähtevä kapea laattakivipolku, jota reunustavat raskaiden kukkiensa painosta notkuvat pionit. Pirunkeppi eli piikkiaralia esittelee eksoottisen suuria lehtiään, ja sinivaleunikot ovat parhaimmillaan. Keltakirjavalehtinen köynnöshortensia kiipeilee paikoilleen jätettyä omenapuun rankaa ylös.
– Olen luonteeltani keräilijä ja kokeilija. Minusta on mahtavaa yrittää kasvattaa jotakin sellaista, jota kukaan muu ei ole vielä koskaan täällä kokeillut. Kukista kaipaan puutarhaani oikeastaan vain pioneja ja ruusuja. Olen todella tyytyväinen, että hienot ranskalaiset pensasruusutkin pärjäävät täällä. Suojaan ne syksyllä havuilla. Eksoottisimmat kasvit panen ruukkuihin ja talvetan puutarhayhdistyksemme yhteiskellarissa.
Puutarhan alaosaa rajaavan piharakennuksen läpi kuljetaan itämaishenkiseen vehreään puutarhanurkkaukseen, jossa solisee pieni vesiaihe. Vanhojen hedelmäpuiden lisäksi siellä kasvaa saniaisia, kuunliljoja, marjakuusia ja japaninvaahteroita.
– Täällä on meidän ja naapureiden yhteinen oleskelupaikka. Se sai alkunsa, kun innostuin siistimään pihanperän vallannutta ryteikköä naapureiden rajalle asti. Teimme tästä paikan, jossa jutellaan ja pannaan yhdessä maailman asiat kuntoon. Tontin rajoilla ei ole väliä.
Ellenin vinkit kutsuvaan sisääntuloon
- Anna osan puutarhasta näkyä kadulle. Kasvien osittain peittämästä kaariportista pilkistävät näkymät näyttävät kutsuvilta kotiintulijalle ja kutkuttavat ohikulkijoiden mielikuvitusta.
- Muista ruukkuistutukset. Niillä saat helposti luotua viihtyisyyttä kotioven tai pihatien varrelle. Isokokoisissa ruukuissa voit kasvattaa myös monia perennoja sekä pienikasvuisia puita ja pensaita.
- Älä unohda valaisua. Kulkureittien on turvallisuuden vuoksi oltava kunnolla valaistut, mutta muualle sisääntulon läheisyyteen voit luoda tunnelmaa kotoisasti tuikkuvilla lyhdyillä tai kiinnostavilla kohdevalaisimilla.
Ellen Helon puutarhan sisäänkäynti Imatran tunnelmallisella Mustalammen asuinalueella on kuin elävä mainos puutarhaharrastukselle. Helojen kotitalon kadunpuoleista julkisivua ei ole lainkaan rajattu aidalla, vaan hiekkatien reunaa kaunistaa koko tontinrajan pituudelta kapeahko istutusalue, jossa vuorottelevat matalat maanpeiteperennat ja niiden yläpuolelle nousevat pienet havukasvit. Seinää pitkin nousevat köynnökset.
– Haluan kertoa ohikulkijoille, kuinka hienosti maanpeitekasvit peittävät pintoja ja muodostavat kauniita, erivärisiä mättäitä. Keväällä samalla paikalla kukkivat sipulikukat, Ellen kertoo.
Imatran puutarhan ystävät ry:n kotisivut löytyvät osoitteesta https://puutarhanystavat.wordpress.com/
