Kun japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica) puhkeaa kukkaan toukokuun loppupuolella, se herättää huomiota itämaisella ulkonäöllään. Matala, pienilehtinen pensas saattaa olla täynnä oranssinpunaisia kukkia.
Myöhemmin syys–lokakuussa ihmetystä aiheuttavat kasvin kirkkaan keltaiset, muhkuraiset hedelmät. Niissä on miellyttävä sitrustuoksu. Koska ruusukvittenin hedelmät eivät kaikkina syksyinä ehdi kypsyä, niiden hyötykäyttö on jäänyt vähäiseksi. Kasvi on mielletty lähinnä koristepensaaksi.
Uusien, jo syyskuussa kypsyvien lajikkeiden myötä japaninruusukvittenistä on kuitenkin tulossa myös varteenotettava hyötykasvi. Sen hedelmistä voi valmistaa hienostuneita herkkuja.
Tiheäkasvuinen pensas
Japaninruusukvitteni on puolen metrin tai korkeintaan metrin korkuiseksi kasvava piikikäs pensas. Se tekee runsaasti juurivesoja, joten vanhetessaan kasvusto muuttuu tiheäksi.
Usein japaninruusukvitteniä kutsutaan vain ruusukvitteniksi. Aivan eteläisimmässä Suomessa ovat menestyneet myös talvenarat kiinanruusukvitteni (C. speciosa) sekä japanin- ja kiinanruusukvittenin risteytymistä kehitetyt lajikkeet, joita kutsutaan tarharuusukvitteneiksi (C. x superba).
Japaninruusukvitteniä ei pidä sekoittaa kvitteniin (Cydonia oblonga), joka on nykyään sukunsa ainoa laji. Aikaisemmin ruusukvittenitkin luettiin Cydonia-sukuun. Kvitteni ei menesty Suomessa, mutta Keski-Euroopassa se kasvaa suurikukkaiseksi puuksi.
Japaninruusukvitteni kuuluu ruusukasvien heimoon kuten omena, päärynä ja pihlajakin. Sukulaissuhteet ovat niin läheiset, että ruusukvittenin voi varttaa pihlajan runkoon.
Pensas menestyy kohtalaisesti I–II (III) kasvuvyöhykkeillä, vaikkakin lumipeitteen yläpuolelle jäävät oksat saattavat paleltua tai kadota jänisten nälkäisiin suihin. ’Cido’-lajike pärjää jopa IV kasvuvyöhykkeellä.
Näin saat satoa
Ruusukvitteniä kannattaa istuttaa vähintään kolmen taimen ryhmä, jotta sen komea keväinen kukinta pääsee oikeuksiinsa.
Koska kasvi on ristipölytteinen, pölytyksen varmistamiseksi tarvitaan ainakin kahta eri alkuperää olevia pensaita. Taimia ostaessa kannattaa siis aina tiedustella taimien lisäystapaa.
Myynnissä olevat taimet ovat yleensä siemenkylvöllä lisättyjä, joten niillä on riittävän erilaiset perintötekijät. Niinpä pölytys ei yleensä ole ongelma. Jos hankkii eri lajikkeita, voi olla varma, että niiden perintötekijät ovat erilaiset.
Jos puutarhassasi on ruusukvittenipensaita, jotka eivät tee hedelmää, ne saattavat olla samaa alkuperää – esimerkiksi kasvullisesti kesäpistokkaista lisättyjä. Silloin kannattaa ostaa muutama pensas lisää eri paikasta, jolloin joukkoon saadaan todennäköisesti eri perimää.
Istuta ruusukvitteni lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan.Maan laadun suhteen kasvi ei ole tarkka, kunhan vesi ei jää seisomaan juuristoalueelle.
Kypsä hedelmä on keltainen ja kova. Poimi ruusukvittenit ennen pakkasöitä ja jatka kypsyttämistä asuinhuoneessa.
Kypsät, muhkuraiset hedelmät muistuttavat sitruunaa, ja niissä on miellyttävä sitruunamainen tuoksu, mistä kasvin lempinimikin juontuu. Ruusukvittenin malto on kypsänä kovaa ja tiivistä, minkä vuoksi hedelmät eivät sovellu tuorekäyttöön. Keitettäessä happamuus ja kirpeä maku häviävät ja aromi tulee esiin. Hedelmät sisältävät runsaasti pektiiniä ja soveltuvat siksi hyvin hyytelön, hillon ja marmeladin valmistukseen.
Halkaise hedelmät ja poista haitallisia aineita sisältävät siemenet. Kovat hedelmät pehmenevät nopeasti keitettäessä. C-vitamiinipitoista ruusukvitteniä voi lisätä myös omenien joukkoon mehuja ja hilloja valmistettaessa.
Lämpöä ja läpäisevä maa
Ruusukvitteni viihtyy samanlaisissa oloissa kuin omenapuut. Talvenarkana kasvina se kuitenkin vaatii lämpimän, aurinkoisen kasvupaikan, jotta hedelmät ehtivät kypsyä. Keväistä kasvuunlähtöä ja siten myös sadon kypsymistä voi nopeuttaa istuttamalla pensaat harjuun.
Maan laadun suhteen kasvi ei ole tarkka, kunhan vesi ei jää seisomaan juuristoalueelle.
Läpäisevä ja runsasmultainen hiekka-, hieta- tai hietasavimaa on hyvä kasvualusta. Japaninruusukvittenille suositellaan kalkkipitoista maata. Kalkituksessa on kuitenkin oltava tarkka, sillä liika kalkki voi aiheuttaa lehtien kellastumista. Sopiva pH-luku on 6 tai hieman sen alle.
Pensas pärjää melko laihassa ja kuivassakin maassa. Tiivis tai märkä maa vaatii salaojituksen. Pensaita ei pidä istuttaa minkäänlaiseen notkoon. Rinne- ja kivikkopuutarha on erinomainen paikka ruusukvittenille. Se sopii hyvin matalien havukasvien seuraan.
Oikean kasvupaikan löytäminen on tärkeää, sillä vahvan paalujuuren vuoksi pensaiden siirtäminen on vaikeaa.
Rikkakasvit kuriin
Ruusukvittenille riittää niukka lannoitus. Istutusvaiheessa pensaille annetaan marjakasveille tarkoitettua lannoitetta pakkauksen ohjeen mukaan. Sen voi myös korvata jollain vähätyppisellä moniravinteisella puutarhalannoitteella, jota annetaan noin 20–30 g pensasta kohden.
Tulevina vuosina pensaita lannoitetaan keväisin hieman enemmän kuin istutuksen yhteydessä. Elo–syyskuussa voi antaa syyslannoitetta.
Ruusukvittenin pienet lehdet eivät tarjoa varjostusta, joten rikkaruohot pääsevät vapaasti kasvamaan. Siksi on erittäin tärkeää heti alussa kitkeä kasvualusta rikkaruohoista ja levittää pensaiden juurelle paksu kerros kuorikatetta.
Kuivuneet ja vioittuneet oksat leikataan aikaisin keväällä terveeseen solukkoon saakka. Ikääntyneistä pensaista poistetaan muutaman vuoden välein pari kolme vanhinta versoa. Voimakasta leikkausta tulee välttää, sillä kukat kehittyvät vain edellisen vuoden versoihin.
Lisäys
Lisää ruusukvitteniä siemenistä. Halkaise hedelmä ja kylvä tuoreet siemenet kosteaan maahan.
