Marja-aronialle (Aronia Prunifolia-Ryhmä) on kasaantunut niin paljon hyviä ominaisuuksia, että moni pensas olisi tyytyväinen saadessaan edes puolet niistä.

Marja-aronia on jalostettu tuottamaan suuria marjoja. Se on kasvutavaltaan siisti eikä välttämättä vaadi mitään hoitoa. Se kukkii kesäkuun puolivälissä runsain, valkoisin kukinnoin. Kiiltävät, tummat lehdet saavat syksyllä hehkuvanpunaisen ruskan. Marja-aronia kestää hyvin Etelä-Suomen talven ja menestyy suojaisilla paikoilla Keski-Suomessakin.

Kaiken kukkuraksi marja-aronia antaa lähes joka vuosi runsaan, terttuina helposti poimittavan sadon, jonka voi jalostaa mehuksi, viiniksi, hyytelöksi tai hilloksi. Vaikka marja-aronia on kookas, se sopii pieneenkin pihaan, sillä sitä myydään myös pihlajan runkoon vartettuna pikkupuuna.

Suomessa käytetään koristepensaina myös puna-aroniaa (Aronia arbutifolia), musta-aroniaa (Aronia melanocarpa) ja koristearoniaa (Aronia x prunifolia). Koristearonia on puna-aronian ja musta-aronian risteymä.

Koristearonian ja musta-aronian marjat sopivat nekin talouskäyttöön. Koriste-aronia menestyy hyvässä lykyssä jopa VI kasvuvyöhykkeellä.

Kaikkien aronioiden marjoja voi syödä, mutta tuoreena niiden maku on katkera. Ne sopivat hilloihin ja mehuihin etenkin omenan tai muiden marjojen kanssa. Viinin ja liköörin valmistajat arvostavat marjojen antamaa upeaa väriä.

Koristearoniaa on vaikea erottaa marja-aroniasta. Koristearonian marjan halkaisija on 5–7 mm, marja-aronian noin 10 mm. Myös lehdet ovat koristearonialla pienemmät.

Kaikkia aronioita, myös risteytyksenä syntynyttä koristearoniaa, voi lisätä siemenestä. Siemenet tai kuivatut marjat kylvetetään syksyllä tai kevättalvella laatikoihin ja peitetään parin sentin hiekkakerroksella. Laatikot laitetaan ulos, jos lumipeitteestä on toivoa.

Siementen vaatima kylmäkäsittely onnistuu myös kosteassa kylmävarastossa. Kylmäkäsittelyaika on vähintään kolme kuukautta. Varaston lämpötilan pitää olla 0–5 astetta.

Kun kylvös siirretään lämpimään, se taimettuu noin viikon kuluttua. Taimet ovat istutuskelpoisia muutaman vuoden kuluttua kylvöstä. Puna- ja koristearoniaa voi lisätä myös rönsytaimista ja juurivesoista. 

Jos haluat kokeilla pistokaslisäystä, leikkaa puutumattomat tai puolipuutuneet kesäpistokkaat viimeistään juhannuksen tienoilla. Poista alimmat lehdet ja pistä pistokkaat juurtumaan turvepitoiseen taimimultaan. Pane taimien päälle muovihuppu. Se säilyttää paremmin kosteuden ja tasaa lämpötilaeroja.

Marja-aronialle ja muillekin aronioille kelpaa monenlainen maa, kunhan se on ilmavaa ja riittävästi vettä pidättävää. Laihassa hiekkamaassa kasvu ja kukinta on kuitenkin kituliasta. Jäykässä savimaassa versot jäävät lyhyiksi, mutta pensas saattaa silti kukkia runsaasti, jos se saa paljon valoa.

Jos haluat maksimoida sadon, istuta marja-aronia tuoreeseen, ravinteikkaaseen maahan ja valoisaan paikkaan. Varjossa pensas kasvaa reheväksi, mutta kukkii huonosti.

Liian märkä maa heikentää marja-aronian talvehtimista, liiallinen typpilannoitus puolestaan heikentää satoa. Maa saa olla hieman hapan. Ihanteellinen pH on 5,5–6,5.

Marja-aronia tarvitsee tilaa myös juuristolleen, joten sitä ei pidä istuttaa puiden tai toisten pensaiden lähelle.

Marja-aroniasta tulee 1,5–3 metriä korkea. Yksittäispensaiden väliin pitää istuttaessa jättää noin kolmen metrin väli. Aidanteessa taimiväliksi riittää 1–1,5 metriä.

Multaa saisi mielellään olla vähintään 50–70 senttiä paksulti.

Istuta paljasjuuriset marja-aronian taimet syksyllä tai keväällä entiseen kasvusyvyyteensä. Keväällä taimet leikataan istutuksen jälkeen 15–20 sentin korkuisiksi. Syksyllä istutetut taimet leikataan vasta seuraavana keväänä. Leikkauksen ansiosta taimet haaroittuvat.

Astiataimia voi istuttaa milloin tahansa kasvukauden aikana. Niitä ei leikata, jos ne ovat jo lähteneet kasvuun. Marja-aronian astiataimet ovat yleensä paljasjuurisia taimia vuotta vanhempia, joten niissä on riittävästi versoja, eivätkä ne yleensä kaipaa leikkausta. Hyvässä taimessa on vähintään 3–4 haaraa.

Myöhempinä vuosina aroniaa ei tarvitse leikata. Vain vahingoittuneet oksat poistetaan. Myös juurivesoja voi joutua poistamaan. Jos pensas vanhana tulee liian tiheäksi tai korkeaksi, sen voi nuorentaa leikkaamalla koko pensaan varhain keväällä 20–50 sentin korkeudelta. Uudet versot puhkeavat jäljelle jääneisiin tappeihin. Versoista saa satoa parin vuoden kuluttua.

Marja-aronialle riittää maltillinen kevätlannoitus. Marjakasveille tarkoitettu vähätyppinen lannoite on sopiva. Voimakkaan nuorennusleikkauksen jälkeen pensas kannattaa lannoittaa yleislannoitteella.

Ravinteikkaassa maassa aronia ei välttämättä tarvitse mitään lannoitusta, kun lehtien annetaan syksyllä maatua pensaan juurelle.

Aronian marjat kypsyvät syyskuun puolivälissä tai sen jälkeen. Ne voi kerätä terttuineen tai yksitellen. Täysikasvuisesta marja-aroniapensaasta voi saada satoa 7–8 kg. Marjat ovat tahraavia, mikä kannattaa ottaa huomioon satoa poimittaessa.

Aronioiden nimityksissä on epäselvyyttä. Yksi syy on se, että viljelykasvien nimet uudistettiin vuonna 2004. Taimistoilla ja taimimyymälöissä nimet ovat enimmäkseen ajan tasalla, mutta kirjallisuudessa on luonnollisesti vanhojakin nimiä käytössä. Koska taimia saa nykyään tuoda Suomeen vapaasti muista maista, tämäkin lisää nimien kirjoa. Nimistön uudistus on kansainvälinen sopimus, mutta kaikki maat eivät sitä aina noudata.

Joka tapauksessa marja-aronian kantamuoto on Pohjois-Amerikan itäosissa luonnonvaraisena kasvava musta-aronia Aronia melanocarpa. Venäläinen kasvinjalostaja Ivan Mitchurin jalosti siitä 1900- luvun alkupuoliskolla suurimarjaisia ja satoisia lajikkeita teollisuuden käyttöön.

Yksi näistä lajikkeista on Suomessa saanut lajikenimen ’Viking’. Sen ohella ainakin aronialajikkeet ’Elata’ ja ’Karhumäki ’ ovat satoisia.

Marja-aroniaa näkee myös sen vanhalla nimellä Aronia mitschurinii ’Viking’. Joskus sitä myydään nimellä Aronia melanocarpa ’Viking.’ Viljelykasvien nimistön (Puutarhaliitto 2004) mukaan marja-aronia luetaan Aronia Prunifolia-ryhmään, jossa on useita lajikkeita.

Aronioiden nimien kanssa ei kannata hermoilla. Sekä koristearonian että marja-aronian sukujuuret ulottuvat musta-aroniaan. ’Viking’ viittaa aina suurimarjaiseen marja-aroniaan.

Jos koristearoniaa myydään nimellä Aronia melanocarpa, viimeistään syksyllä selviää, onko kyseessä koristearonia vai musta-aronia. Musta-aronian ruska on keltainen, koristearonian punainen.

Lähteet: Blomqvist, Leif, Trädgårdens bär, Leif Blomqvist. Koivunen, Taina ja Saario, Meeri, Suomalainen piha ja puutarha, Gummerus. Suomalainen puutarha/Marjat ja hedelmät, Weilin & Göös. Alanko, Pentti ja Saario, Meeri, Pihan ja puutarhan marjat, Tammi