Toukokuussa kasvikeräilijä Päivi Riihimäen puutarhassa koittaa narsissien kulta-aika. Keltaisina ja valkoisina kukkivat narsissit kaunistavat kaikkialla kasvuun herääviä perenna-alueita ja pensaiden alustoja. Pienet 'Tête-à-Tête'-narsissien rykelmät nousevat auringonkeltaisina ja topakoina kevätlinnunsilmien keskeltä. 'Irene Copeland' -lajikkeen röyhelöiset terälehdet näyttävät kirkkaassa auringonpaiseessa lumivalkoisilta.

Puutarhaa rajaavan puron penkerettäkin koristavat tuuheat narsissituppaat. Siellä kukkii muun muassa voinkeltainen 'Mrs. Langtry' ja valkokukkainen, isotorvinen 'Audubon'. Kaikkiaan Päivillä on narsissilajikkeita lähemmäs kaksisataa. Toukokuussa niiden rinnalla kukkivat samoilla kasvupaikoilla viihtyvät esikot ja kullerot. Puolivarjon paikoissa narsissien kanssa kukkii rotkolemmikkejä ja erilaisia imiköitä.

Narsissit viihtyvät veden lähellä ja auringossa. Kevätkosteat niityt sekä purojen ja ojien varret ovat useimmille niistä luonnollisia kasvupaikkoja. Kosteuden lisäksi narsissit rakastavat aurinkoa ja kääntävät kukkansa aina kohti paistetta.

– Kuivalle paikalle istutettuja narsisseja pitää muistaa kastella, sillä veden puute voi kuihduttaa nuppuja. Kuivuuden vuoksi narsissien kukinta jää myös tavallista lyhemmäksi, Päivi neuvoo.

Hän on istuttanut narsissikokoelmansa Etelä-Pohjanmaalle lapsuudenkotinsa puutarhaan kompostimullalla parannettuun savimaahan. Osa peltojen keskellä sijaitsevasta avarasta puutarhasta jää joka vuosi kevättulvien alle. Se ei haittaa, sillä esimerkiksi korkea, kermanvalkoinen isokukkainen 'Ice Follies' -lajike viihtyy vallan mainiosti märässäkin maassa. Seisovasta vedestä mitkään narsissit eivät kuitenkaan pidä. 1800-luvun lopulta peräisin oleva kirkkaankeltainen kerrannaiskukkainen ja matala ’Rip Van Winkle’ haluaa Päivin kokemusten mukaan kasvaa muita narsisseja kuivemmassa.

Päivin mielestä narsissit ovat syyttä jääneet vaille samanlaista suosiota kuin tulppaanit, vaikka kumpaankin kasvisukuun kuuluu lukuisia näyttäviä kevätpuutarhan sipulikukkia. Tulppaanien värikirjo on kiistatta laajempi kuin tavallisimmin kelta- tai valkokukkaisilla narsisseilla, mutta narsissit ovat muuten aivan yhtä monimuotoisia kuin tulppaanit – ja kaupan päälle vielä paljon helppohoitoisempia. Monet tulppaaneista taantuvat jo muutamassa vuodessa istutuksesta, kun taas narsissit levittäytyvät hitaasti mutta varmasti yhä laajemmille alueille. Ne taantuvat vain silloin, jos kasvupaikka muuttuu liian kuivaksi tai hämäräksi. 

Valkokukkaiset, korkeat 'Ice Follies' ja 'Flower Record' ja vaaleanpunatorviset 'Cotinga', 'Pink Charm' ja 'Pink Pride' sekä korkea ja keltakukkainen 'Carlton', hienostuneesti tuoksuva keltakukkainen 'Tahiti' ja kerrannaiskukkaiset 'Cheerfulness' ja 'Yellow Cheerfulness' ovat Päivin mielestä takuuvarmoja lajikkeita. Niiden kasvattaminen onnistuu helposti aloittelijoiltakin.

– Narsisseista saa lähes ikuisia ystäviä. Hyvällä kasvupaikalla ne porskuttavat vuodesta toiseen ilman lannoitusta. Riittää, että keväisin leikkaan perennojen kuihtuneet varret tai syksyllä haravoin koivunlehtiä penkkeihin katteeksi. Suurin virhe, jonka narsissien kanssa voi tehdä, on istuttaa puutarhaansa niiden sipuleita liian vähän.

Jos narsissit kuitenkin kasvattavat kunnon kasvupaikasta huolimatta vain lehtiä eivätkä suostu kukkimaan, syynä on tavallisimmin se, että sipuleita on kertynyt maahan liian tiheästi. Silloin Päivi kaivaa sipuliryppäät ylös, jakaa ne useaan osaan ja istuttaa uudestaan.

Paras aika jakaa narsisseja on loppukesällä, kun niiden lehdet ovat kuihtuneet ja sipulit ovat asettuneet lepotilaan. Toisaalta useimmat narsissilajikkeet ovat niin sitkeitä, että niiden kukinta tuskin vaarantuu, vaikka ne jakaisi muuhun kuin optimiaikaan. Joskus Päivi haluaa istuttaa narsisseja uudelleen myös parhaimpaan kukinta-aikaan.

Hän hankkii kokoelmiinsa uusia lajikkeita myös lajikesekoituksina. Tuolloin ainoa keino erottaa lajikkeet toisistaan koittaa silloin, kun kukat ovat komeimmillaan. Uudelleen istutettavan narsissin kukka pitää katkaista maljakkoon, jotta sipulilla olisi energiaa juurtua. Juurtumista edistää myös säännöllinen kastelu.

Kukinnan aikaan Päivi kiertää nyppimässä pois vanhoja kukkia, jotta kasvit eivät alkaisi kehittää siemeniä, vaan keskittyisivät varastoimaan sipuleihinsa mahdollisimman runsaasti ravinteita. Kovan sateen jälkeen hän ravistelee veden pois kukkien pinnoilta. Kun kukinta on ohi, Päivi jättää hiljalleen kuihtuvat lehdet paikalleen tai korkeintaan sysii niitä kasvavien perennojen alle piiloon.

– Usein neuvotaan punomaan narsissien lehdet leteiksi kukinnan jälkeen, mutta letitys saattaa repiä lehtiä irti sipulista. Haluan varmistaa, että narsissit saavat varastoitua sipuleihinsa kaikki mahdolliset ravinteet. Pian ruskistuvat lehdet joka tapauksessa peittyvät perennoihin.

Hitaasti kasvuun heräävät kuunliljat, pionit ja jaloangervot sopivat Päivistä ihanteellisesti narsissien seuraan. Ne ottavat omakseen kuihtuneilta narsisseilta kukkapenkkeihin jäävän tyhjän tilan.

Päivin kokoelmiin kuuluu myös todella vanhoja narsissilajikkeita, esimerkiksi 'Telamonius Plenus' noin vuodelta 1620, 'Eggs And Bacon' vuodelta 1731, 'Butter and Eggs' vuodelta 1777, 'Mrs. Langtry'ja 'W. P. Milner' vuodelta1869, 'Oueen of Spain' noin vuodelta 1888 ja 'White Lady' vuodelta 1897.

Nämä historialliset narsissit ovat usein hieman uusia lajikkeita konstikkaampia kasvattaa, ja niiden sipuleita saattaa olla hankala hankkia. Toisaalta niiden kukissa on eleganssia, jota moderneista narsisseista harvoin löytyy. Historiallisiksi lajikkeiksi lasketaan myös 1900-luvun alun lajikkeet, joista monia on yhä yleisesti saatavilla.

Päivin blogit: Puutarhablogi ja Narsissikokoelma

Istuta narsissi lämpimään maahan

Gullön kartanon mailla lainehtii narsissimeri

Hurmaava keväinen piha Virossa