Valkokeltainen meri levittäytyy Gullön kartanon kumpuilevassa maisemassa Tammisaaressa. Silmiään joutuu hieraisemaan – onko lumi vielä toukokuussa sulamatta pohjoisrinteestä, vai voivatko nuo kaikki todella olla narsisseja?
Kyllä ne voivat. Tuhannet ja taas tuhannet narsissit peittävät Kukkalaaksoksi nimetyn alueen puolen kilometrin pituisen kävelyreitin varrella. Keväisen kukkaloiston on ideoinut kartanon omistaja, agrologi Lena Aschan.
Lena työskenteli tilalla aiemmin maanviljelijänä. Viljely alkoi kuitenkin 90-luvulla käydä yhä kannattamattomammaksi, joten hän alkoi pohtia muita vaihtoehtoja. Matkailua oli harjoitettu kartanon mailla jo 1960-luvulta, ja hän päätti keskittyä siihen. Vuonna 2001 Lena, hänen miehensä Anders Nordgren sekä kokki Anders Lagerström avasivat tilausravintolan 150 vuotta vanhaan kivinavettaan.
Gullön krouviksi kutsutun ravintolan yhteyteen Lena ja hänen äitinsä Jill perustivat viehättävän keittiöpuutarhan. Koska se on komeimmillaan vasta loppukesästä, Lena alkoi pian kaivata kaunista katseltavaa kartanon maille myös kevääksi.
– Koska viimeisetkin pellot oli vuokrattu, suuntasin katseeni vanhaan metsikköön, hän kertoo.
Rationaalinen rakkaus
Lena pohti erilaisia kasvivaihtoehtoja, joilla voisi luoda kaipaamansa keväisen kukkaloiston. Lopulta hän päätyi narsisseihin.
– Halusin kasvattaa kukkia, joista peurat ja rusakot eivät tykkää. Halusin myös jotain helppohoitoista ja sellaista, joka jaksaisi kukkia vuodesta toiseen. Ja tietenkin sellaista, josta myös itse pidän.
– Rakkauttani narsisseihin voi kuvata hyvin rationaaliseksi, Lena selittää.
Lena sai runsaasti lisäinspiraatiota puutarhalleen, kun hän löysi Aftonbladetista jutun Skoonessa sijaitsevasta Fageråsin narsissipuutarhasta. Arne ja Birgit Anderssonin perustama puutarha sijaitsi niin ikään vanhan maatilan yhteydessä.
– Minulla on vieläkin tallella seitsemän vuoden takainen lehtileike. Tarina Fageråsin narsissipuutarhasta jalosti omaa ideaani ja antoi hyviä vinkkejä.
Sipulit mullan alle talkoilla
Alku oli maltillista. Tulevan Kukkalaakson maasto oli ensin raivattava koivikosta. Lena myös tutki maastoa tarkkaan löytääkseen siellä aikoinaan kulkeneet polkujen pohjat. Maaperä oli paikoittain hankalan kivistä ja vaati parantamista, mutta narsissipuutarhan perustamiseen se kuitenkin onneksi sopi mainiosti.
Työt alkoivat vuonna 2007. Kukkalaakson maisemointi ja uudet polut tehtiin kaivurilla. Lena kokeili aluksi vain kahdentoista narsissilajikkeen kasvatusta pienellä alueella. Hän tilasi ensimmäiset sipulit Suomesta, mutta sittemmin Lena on käyttänyt samaa kauppiasta kuin Arne ja Birgit Andersson – hollantilaista Harry Vesteriä.
– Vester on tunnettu kauppias, joka asui aikoinaan Ruotsissa niin kauan, kunnes oppi kielen. Hänestä tulikin erinomainen kukkasipulien myyjä Pohjoismaihin.
Lena kertoo, että tukkukaupan asiakkaana hän on voinut ostaa reilusti suurempia sipuleita kuin mitä on tarjolla vähittäismyynnissä. Enimmillään Lenan istutusvauhti on ollut noin 10 000 sipulia vuodessa. Tällä hetkellä Kukkalaaksossa kasvaa noin 40 000 narsissin sipulia.
Näin suurta määrää narsisseja näin suurella alalla ei luonnollisestikaan kaiveta maahan käsin. Syyskuun lopulla Lena apureineen sirottelee sipulit maahan sopivin välimatkoin ja lisää multaa niiden päälle. Lopuksi talkoolaiset kylvävät nurmikon.
– Sipulit ovat kasvaneet oikein hyvin tällä menetelmällä.
Lajikkeet valikoituvat
Keltainen on Lenan lempiväri narsisseissa, kunhan se ei ole hirveän räikeä. Suosikkinarsisseiksi ovat valikoituneet muun muassa suurikukkainen ’Fortissimo’ ja persikkatorvinen ’Salomé’.
Pari pettymystäkin on narsissien joukosta löytynyt. ’Yellow River’ kasvoi erinäköiseksi kuin samanniminen lajike, johon Lena ihastui Keukenhofin puistossa Hollannissa. Raskaskukintoinen ’Golden Ducate’ -lajike puolestaan osoittautui herkästi lamoavaksi.
Narsissit kasvavat isoina maalauksellisina raitoina ja laineina, joskin Lena suunnittelee tulevaisuudessa sekoittavansa eri lajikkeita keskenään entistä enemmän.
– Kokeilin yhtenä vuonna helmihyasinttiakin. Ajattelin, että saisin siitä sinisen joen narsissien äärelle. Se ei onnistunut, rusakot pitivät sipuleista liian paljon. Aion kyllä vielä yrittää uudestaan.
Viime aikoina Lena on alkanut haaveilla myös kivikkopuutarhasta. Hän haluaisi kokeilla ristikkien kasvatusta.
– Ensin aion kuitenkin tarjota niitä lampailleni nähdäkseni, maistuvatko ne niille, hän naurahtaa.
Gullön kartanon kotisivut löytyvät osoitteesta gullo.fi.