Napapiirin sankari! Marin puutarha kukkii ja tuottaa satoa Rovaniemellä

Tämä on uusi puutarha, jonka vanhimmat osat ovat neljän vuoden takaa. Kauneus on minulle kaikkein tärkeintä, mutta kasvatan myös perheellemme syötävää omalla kasvimaalla. Haluan näyttää lapsilleni, mistä ruoka tulee. Heistä on hauska napsia mansikoita suoraan suuhun tai kerätä salaattia leivän päälle. Puutarha ja kasvit ovat minun oma juttuni, mutta mieheni auttaa suurimpien suunnitelmien toteuttamisessa. Olemme nikkaroineet yhdessä esimerkiksi viljelylaareja.

Pihallamme on varattu tilaa myös lasten leikeille ja pallopeleille. Muutaman vuoden päästä, kun lapset vähän tuosta kasvavat, aion siirtää hyötytarhan trampoliinin ja keinun tilalle. Olen huomannut, että se on pihamme aurinkoisin paikka.

Kyllä oli. Olen ammatiltani hortonomi ja tein karkean suunnitelman jo silloin, kun taloa vasta rakennettiin. Aika hyvin sitä on noudatettu. Pieni etupiha on hyvin yksinkertainen, jopa karu. Halusin, että värikäs ja kukkaisa puutarha odottaa kuin yllätyksenä takapihalla. Kasvimaa on tummaksi maalatuissa lavoissa.

Keväällä puutarhassa ovat vallassa puna- ja oranssikukkaiset sipulikukat ja perennat, nyt heinäkuussa kukkivat värililjat, palavarakkaus ja muut räiskyvän väriset perennat. Jättipoimulehden raikkaan limetinvihreästä kukinnasta pidän myös kovasti, samoin kaikista valkoisista kukista. Kuunliljat ovat kuitenkin minulle kaikkein tärkeimpiä. Hämykuunlilja menestyy täällä parhaiten. Olen istuttanut sitä ja muita kuunliljalajikkeita noin 150 taimea. Keltamaksaruohon matalat mättäät peittävät penkkien reunoja.

Valkoisen värisiä kukkia haluaisin puutarhaani lisää. Sopivien värien lisäksi minulle on tärkeää, että kasvit menestyvät hyvin näin pohjoisessa. Siksi suosin ihan tavallisia, perinteisiä puutarhakasveja. En edes haikaile tänne mitään patioruusuja, koska ne pitäisi kuitenkin raahata talveksi kellariin. Äidilläni Pohjanmaalla ne pärjäävät ihan kukkapenkissä havuilla suojattuna. 

Lapissa kasvukausi on paljon lyhyempi kuin esimerkiksi Etelä-Suomessa. Jos alkukesä on ollut kylmä, olen pitänyt vihannesten taimien päällä visusti hallaharsoa vielä kesäkuun lopullakin. Hyytävä sää on silti saattanut tuhota kaikki siemenestä kasvattamani köynnösten taimet, kuten kerran kävi. Kyllä harmitti, kun keväästä asti kasvattamani taivaansinet ja aitoelämänlangat tärveltyivät täysin.

Onneksi saman kesän loppu oli lämmin ja saatiin helteitäkin. Kasvatin niin paljon tomaatin taimia, etteivät ne kaikki mahtuneet pieneen kasvihuoneeseeni. Istutin niitä kokeeksi ulos etelän puolelle, ja nekin tekivät mukavasti satoa!

Pohjoisen puutarhaharrastus vaatii kärsivällisyyttä. Kestää vuosia ennen kuin taimet juurtuvat kunnolla ja lähtevät reippaaseen kasvuun. Istutin kolme vuotta sitten hyvän kokoisen ’Sarah Bernhardt’ -pionin taimen. Se kukki ensimmäisen kerran vasta monta vuotta myöhemmin. Joitakin kasveja en vain saa menestymään täällä, vaikka kuinka yritän. Talvi on vienyt joka kerta punahattuni. Kasvupaikalla on suuri merkitys kasvien pärjäämiselle. Suojaisalle takapihalle istutetut pilvikirsikat ovat jo kasvaneet roimasti, mutta pohjoisen puolelta taimet kuolivat.

Ne, joilla on tunnearvoa. Värililjoja olen saanut äidiltäni Kauhajoelta. Hänelle ne ovat aikoinaan tulleet kummitädiltäni. Valamonruusu on edesmenneeltä mummoltani. Sen suojaan jäniksiltä, jotka maistelisivat mielellään myös pensasmustikoitamme. 

Terassilla oleva riippukeinu on minun ja varmasti koko perheen suosikki. Siinä voi pyörähdellä eri suuntiin niin, että näkee koko takapihan. Terassin ison pöydän ääressä juon usein aamukahvin, ennen kuin lähden kiertämään puutarhan. Tutkin mitä yön aikana on tapahtunut. Tuntuu hienolta huomata jonkun uuden nupun auenneen.

Mukavinta minusta on touhuta pihalla oikeastaan ihan minkä tahansa homman parissa. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta tykkään ihan oikeasti myös kitkemisestä ja nyppimisestä.

Toinen hauska puoli tässä harrastuksessa on puutarhainnostuksen tartuttaminen muihin. Olen saanut monet ystävänikin hurahtamaan kasveihin ja perustin Facebookiin Rovaniemen puutarhaharrastajat -ryhmänkin.

Marin mielestä tuntui helpoimmalta perustaa vihannestarha itse rakennettuihin viljelylaatikoihin perinteisen kasvimaan sijasta. Koska laatikot pystytetään maan pinnan yläpuolelle, Mari välttyi raskailta lapiotöiltä. Tontin pohjamaa on vanhaa metsää, jota kaivaessa tulee nopeasti savea ja kiviä vastaan.

Laatikkoviljely sopii Marille siksikin, että laatikossa vihanneksilla on muutaman asteen lämpimämmät olot kuin avomaalla. Kaikki lisälämpö on kasveille tarpeen pohjoisissa oloissa!

Mari haluaa löytää uusia kekseliäitä käyttötapoja romutavaroille. Hän on käyttänyt puutarhansa rakenteissa mahdollisimman paljon hyödyksi esimerkiksi kotitalon rakennusajalta peräisin olevia puujätteitä. Puutarhan tiloja rajaavat, tummiksi maalatut sermit on nikkaroitu hukkapuusta. Saman värikäsittelyn saivat ylijäämälaudoista kootut tilavat viljelylaatikot. Ne sointuvat kauniisti luonnonkivistä tehtyyn pihapolkuun ja heinäseipäisiin, joita Mari hyödyntää sekä köynnöstukina että ilmavana aitana.

Osa vanhoista esineistä on peräisin Marin lapsuudenkodista ja ystäviltä. Pihavajan seinää koristavat isän kotipaikasta Pohjanmaalta löytyneet, kauniisti ruostuneet työkalut. Terassin suuren pöydän pöytälevynä on ystävän ikivanha ovi.

Marin puutarhablogi löytyy täältä ja voit seurata Maria myös Instagramissa @Marinpuutarhassa.