Maku

Hukutko sinäkin omenoihin? Mehuasemalla puristettu omenamehu on pullotettua luksusta – näin pääset nauttimaan siitä!

Hukutko sinäkin omenoihin? Mehuasemalla puristettu omenamehu on pullotettua luksusta – näin pääset nauttimaan siitä!

Notkuvatko sinunkin omenapuusi tänä vuonna ylen määrin satoa? Paras tapa päästä siitä eroon on tehdä omenamehua, vinkkaa Maku-lehden päätoimittaja Satu Koivisto, jonka perheessä omien puiden mehua nautitaan pitkälle kevättalveen.
Teksti Satu Koivisto
Kuvat 123RF
Mainos

Siirtolapuutarhamökkimme pihassa töröttää viisi omenapuuta, jotka ovat kasvaneet siellä kymmeniä vuosia. Yhden omenat ovat täydellisiä sellaisenaan naposteluun. Yhdessä esikoisemme kiipeilee, yksi varjostaa mukavasti pihan paahteisena kesäpäivänä, yhden kirpsakoista omenoista tulee täydellisen tasapainoinen omenapiirakka ja yhden sato kypsyy sopivan myöhään, juuri ennen pakkasia. Yhtäkään ei tulisi mieleen kaataa pois.

Viisi omenapuuta kuitenkin tarkoittaa, että hyvänä omenavuonna omenoita kypsyy satoja kiloja. Ellei tuhat. Tietenkin leivon omenapiirakkaa, teen kattilakaupalla omenahilloa uunissa, raastan omenaa sosekeittoon ja sämpylöihin, mutta silti omenoita tulee käytettyä vain murto-osa.

Siksi teemme joka vuosi omenamehua, vaikka näin autottomana se vaatii vähän säätämistä.

Koska mehuasemalle on pakko varata etukäteen aika, kinkkisintä mehun tekemisessä on ennustaa, missä vaiheessa omenat ovat mehuun parhaimmillaan. Kiinteä lajike on jauhoista parempi. Omenoiden pitäisi olla hiukan raakoja, sillä silloin niistä irtoaa eniten mehua. Kun omenat alkavat kypsyä mutta yhä puistattavat haukatessa, varaamme ajan kahden viikon päähän lauantai-iltapäiväksi.

Päivää ennen h-hetkeä mies keikkuu tikkailla, pudottelee omenat puista maahan, huuhtaisee ne puhtaaksi ja pakkaa puhtaisiin muovilaatikoihin tai jätesäkkeihin. Terveitä omenoita ei tarvitse paloitella eikä kuoria. Omenarupi tai pienet kolhut omenoiden pinnassa eivät haittaa, pilaantuneet kohdat pitää leikata pois. Oma operaationsa on pullojen liottaminen ja peseminen edellisenä iltana.

Mehuasemalla omenat punnitaan ja kaadetaan sitten puristimeen, joka sylkee toisesta päästä mäskiä ja mehua. Ennen pullottamista mehu on vielä mahdollista pastöroida eli kuumentaa 80-asteiseksi. Se kannattaa, jos kotona ei ole jättipakastinta. Pastöroitu mehu säilyy huoneenlämmössä, pastöroimaton vain pakastimessa.

Mehun määrä riippuu lajikkeesta ja omenoiden kypsyydestä, mutta periaate on, että sadasta kilosta omenoita saa noin 70 litraa mehua eli satsin, joka riittää meidän nelihenkisessä perheessämme pitkälle kevättalveen. Mehut hinnoitellaan omenoiden painon mukaan. Omassa mehustamossamme omenoiden puristaminen maksaa 45 senttiä/omenakilo, pastörointi siihen päälle 25 senttiä. Jos mehuasemalla on mahdollista lisätä C-vitamiinia, se kannattaa, sillä se auttaa mehua säilymään kauniin vaaleana. Meillä se maksaa viisi senttiä omenakiloa kohti.

Valmis mehu on yhtä hyvää kuin se, jota ostin joskus kauppahallista viikonlopun erikoisherkuksi kympin pullo. Mehu maistuu sellaisenaan, mutta käytän sitä surutta smoothien ja fruitien pohjana. Jouluksi keitän siitä glögit, ja siinä on myös mukava hauduttaa lihoja. Pullo omien omenoiden mehua on täydellinen tuliainen.

Ja onneksi kaikki mehun tekemiseen liittyvä vaivannäkö ehtii unohtua vuoden aikana.

PS. Jos et itse pysty käyttämään kaikkia omenoitasi, ota yhteys Omenasieppariin! He hyödyntävät omenoita, jotka muuten menisivät kaatopaikalle eli tulevat hakemaan ylimääräisesi ja tekevät niistä mehua.

Julkaistu: 14.8.2018