Kaartuva astinkivipolku kulkee kohti puutarhan vihreään lehvästöön peittyvää takaosaa, ohi sammalmattojen ja kiviasetelmien, solisevan tsukubai-vesiastian ja kivisten puutarhalyhtyjen. Jostain kantautuu japanilaisen koto-kielisoittimen verkkaisia sointuja. Torsti Kylämaa on luonut tämän levollisen maiseman oman mielenrauhansa lähteeksi viidessä vuodessa.

– Olin uupunut työstäni ja masentunut. Mikään ei huvittanut, ja elämänhaluni oli tipotiessään. Pikkuhiljaa pihastamme tuli minulle terapiapuutarha – paikka, joka lopulta paransi minut, Torsti kertoo.

Hänen halunsa löytää uudelleen hukkaan joutunut elämänilo herätti kiinnostuksen itämaiseen elämänfilosofiaan ja japanilaiseen puutarhaan, jossa korostetaan rauhoittavaa tyyneyttä. Aiemmin Torstin puutarha-askareisiin kuului lähinnä omakotitalon nurmikon leikkuuta.

Vaikka Torsti on perehtynyt japanilaiseen vanhaan kulttuuriin, oman puutarhansa hän on rakentanut Marjo-vaimon tukemana vain oman näkemyksensä mukaisesti. Hän yrittää olla vertaamatta sitä muiden luomuksiin. Tämä on hänen tulkintansa japanilaisesta puutarhasta.

Torstin mielestä paras näkymä puutarhaan avautuu kotitalon terassilta, omasta lempituolista. Visuaalisen viestinnän ammattilaiselle kasvit, kivet ja itse rakennetut puurakenteet ovat lavasteita, jotka sijaitsevat puutarhanäyttämöllä juuri hänen silmiään miellyttävällä tavalla.

Tie hyvään mieleen vaati ajatustyön lisäksi myös paljon fyysisiä ponnisteluja. Torsti hankki uusia kasveja ja istutti monet niistä useaan kertaan eri paikkoihin ennen kuin oli tyytyväinen. Hän rakensi pihapolun ja kiveyksiä kotipuutarhasta kaivamistaan ja muualta rahtaamistaan kivistä. Isoimpien murikoiden kanssa piti urakoida rautakangen ja lapion kanssa. Työn raskaan raatamista oli myös vanhan nurmikon poistaminen uusien, kohopenkkiin tehtyjen istutusalueiden tieltä.

– Kivien pyörittely oli minulle henkisesti tärkeää. Illalla on hyvällä tavalla väsynyt olo sellaisen rääkin jäljiltä. Nautin myös siitä, että näin heti kätteni jäljet. Kaikki päivät puutarhassa ovat erilaisia.

Ensimmäisenä Torsti istutti pihlajan taimen. Pian se sai seurakseen muitakin pieniä puita sekä havuja, alppiruusuja ja atsaleoja. Ne sopivat japanilaiseen ihanteeseen, että puutarhan tulee näyttää kauniilta ja kiinnostavalta ympäri vuoden. Pylväiden päälle nostetut, kauniisti muotoillut bonsaipuut ovat Torstin silmäteriä.

– Erityisen ylpeä olen sypressistä, joka näyttää pieneltä männyltä. Bonsain muotoilijan täytyy nähdä mielessään puu valmiina. Sitten vain poistetaan ylimääräinen. Usein työ vaatii leikkaamista, sitomista ja vuosikasvujen poistamista, Torsti valottaa ikivanhan itämaisen puutarhataiteen saloja. 

Monen Torstin hankkiman puun juuret ovat idässä. Tällaisia ovat esimerkiksi vaniljaiselta tuoksuva katsura, eksoottisen suurilehtinen mantšurianjalopähkinä, kasvimaailman eläväksi fossiiliksi kutsuttu neidonhiuspuu sekä hokkaidon- ja japaninvaahteran kaltaiset ruukkukasvatukseen sopivat vaahteralajit.

Puuvartisia lajeja yhdistää myös erityisen kaunis syysväritys. Syksy värjää samettisumakin ja lakkipuun lehdet kirkkaankeltaiseksi, rusokirsikan liekehtivän-oranssiksi ja sirovaahteran hehkuvanpunaiseksi. Havujen syvä vihreys vain korostaa räiskyviä ruskavärejä. Syksyllä Torsti pistää puutarhaan spottivalot. Silloin pimeydestä näkyy vain se, mitä hän haluaa.

Maahan istutettu, violettiin vivahtava japaninvaahtera ’Crimson Queen’ talvehtii mainiosti ulkonakin. Muut arat kaunottaret, kuten lyijynharmaarunkoisen ja punalehtisen veripyökin, Torsti kuitenkin kiikuttaa talveksi autotalliin niiden pudotettua lehtensä ensimmäisten pakkasten aikaan. Maaliskuussa kasvit pääsevät lasitetulle parvekkeelle ja huhtikuussa ulos, joskus tosin harsolla suojattuina.

Aluskasvina suikertava pikkutalvio kukkii keväällä heleänsinisenä mattona. Samoihin aikoihin Torsti imuroi puutarhansa hiekka-alueet puhtaiksi talven jäljiltä. Hän odottaa aikaa, jolloin voisi viettää japanilaiseen kulttuuriin kuuluvaa kirsikankukkajuhlaa, hanamia.

Toistaiseksi rusokirsikat ovat koristautuneet vasta kahdella kukalla. Se ei ihan vielä riitä juhlan aiheeksi, Torsti nauraa. Siihen asti hänelle riittävät juhlahetkiksi lyhyet tuokiot, jolloin kaikki tuntuu täydelliseltä.

– Yhtäkkiä tulee täyttymyksen tunne, että kaikki on tässä. Aurinko paistaa juuri oikealla tavalla, joku lintu sirittää, ilma tuoksuu hyvältä, Torsti kuvailee.

Puiden ja pensaiden alla maanpintaa peittävät kivien lisäksi lehdiltään kiinnostavat perennat. Torstin suosikkeja ovat tyylikkäät kuunliljat, joiden kukkavarret hän usein poistaa heti alkuunsa. Kasvien lehdet viehättävät häntä enemmän. Viuhkamaiset saniaiset kasvavat niin suuriksi, että ne kätkevät Torstin asentaman cd-soittimen. Se soittaa napin painalluksella klassista japanilaista musiikkia.

Kaartuvissa kohopenkeissä kasvavia, mattomaisesti leviäviä kivikkokasveja istuttaessaan Torstilla oli mielessään japanilaisten puutarhojen muotoonleikatut atsaleakumpareet. Aidot bambut lähtevät meidän oloissamme niin hitaasti kasvuun, että ne ovat parhaimmillaan vasta elokuussa.

Puutarhan perällä huojuvat itämaisia bambupöheikköjä jäljittelevät koripajukasvustot, jotka peittävät näkymän naapurustoon. Yksityisyys ja oma rauha ovat Torstille tärkeitä. Hänen puutarhansa näkee vain kutsuttuna vieraana.

Torsti ammentaa puutarhatyylinsä harmonisesta japanilaisesta puutarhasta. Siihen kuuluvat levolliset kasviyhdistelmät sekä ikiaikaiset puutarhan rakennusaineet puu ja kivi.

Japanilaisen puutarhakulttuurin juuret ovat Kiinassa, mutta saarivaltion puutarhat ovat sikäläisiä puutarhoja yksinkertaisempia ja hillitympiä. Harkitusti yhdistellyt ja ryhmitellyt kasvit, yksinkertaisen eleettömät rakenteet sekä ikuinen kivi eri muodoissaan luovat niihin harmonisen tunnelman. Japanilaisessa puutarhassa ei suosita suoria linjoja tai jyrkkiä kulmia. Muodot ovat luonnollisen kaarevia ja paljastuvat vähitellen puutarhassa kulkijalle. Omassa puutarhassaan Torsti on rajannut näkymiä kasviaidanteiden ja keveiden puuseinien avulla. Japanilaisittain äänimaailma on levollinen yhdistelmä veden solinaa ja luonnon ääniä. Torstin suojaisassa puutarhassa niistä äänekkäimpiä ovat monet pikkulinnut, esimerkiksi leppälinnut, kirjosiepot ja punarinnat.