Meitä suomalaisia yhdistää superhelppo aamiaisherkku päiväkotilaisesta presidenttiin – ja se luo toivoa!
Presidentti Stubbin kuuluisaksi tekemä aamiaishitti banaanipannukakku maistuu kaikille ja luo toivoa, kirjoittaa Kotonan digitaalisten sisältöjen kehittäjä Anni Alatalo.
Viimeisen vuoden aikana kaikki suomalaiset ovat kuulleet banaanipannareista eli kolmen ainesosan aamiaispannareista, kun Ilta-Sanomat kertoi noin vuosi sitten presidentti Alexander Stubbin suosikkiaamiaisen olevan banaanipannukakut. Järjettömän helppoon ja mukavan täyttävään pannariin tarvitset vain kolme ainesosaa: banaanin, kaurahiutaleita ja kananmunan, jotka sekoitetaan keskenään. Stubb paistaa taikinasta yhden ison pannarin oliiviöljyssä ja tarjoaa sen jogurtin, marjojen, pähkinöiden ja hunajan kera.
Minä tutustuin banaanipannareihin tai -lettuihin lähes 10 vuotta sitten kuopukseni päiväkodin kautta. Liikuntapainotteisen päiväkodin aamiaisella lapsille oli tarjolla tätä herkkua aina perjantaisin. Pannariaamu oli niin suuri hitti, että lopulta banaanipannareita vaadittiin myös kotona viikonloppuaamiaiseksi. Stubbin pannareista päiväkodin aamiaisräiskäleet erosivat siinä, että taikinaan lisättiin toisinaan ripaus kanelia, ja ne paistettiin kätevästi vohveliksi vohvelipannulla.
”Päiväkodin aamiaisella oli lapsille tarjolla banaanipannareita aina perjantaisin.”
Moni urheilijakin vannoo näiden proteiinilettujen nimeen. Banaanipannareiden proteiinimäärää voi lisätä nauttimalla ne esimerkiksi raejuuston kanssa. Vuorikiipeilijä Lotta Hintsa on kertonut aamiaisbravuurinsa olevan banaanipannarit. Hintsa lisää omiin pannareihinsa proteiinijauhetta ja paistaa ne kookosöljyssä. Juoksija Sara Kuivisto kertoo nauttivansa banaanipannaria välipalaksi, sillä hiilihydraatit ovat juoksijalle tärkein energianlähde, mutta proteiiniakaan ei sovi unohtaa.
Banaanipannari sopii helposti alkuvuoden elämäntaparemonttien suosittuun sokerittomaan ruokavalioon. Ne voi valmistaa myös gluteenittomana, kun taikinasta jättää pois kaurahiutaleet tai korvaa ne gluteenittomilla hiutaleilla. Ja totta kai, banaanipannarin voi valmistaa myös ilman munaa. Jos haluaa herkutella, voi pannareihin lisätä suklaata ja riisimuroja tai tarjota ne jäätelön tai sorbetin kera. Minä syön omat pannarini mieluiten vaahterasiirapin, mustikoiden ja rasvaisen jogurtin tai kerma- tai kauravaahdon kanssa.
Nykyään tuntuu usein siltä, että me suomalaiset olemme jakautuneet erilaisiin leireihin, ja noista leireistä toiseen huudellaan lähinnä sähisten ja syytellen. Siksi on jotenkin hellyttävää huomata, että banaanipannarit yhdistävät meitä päiväkotilaisesta presidenttiin. Ainakin minulle antaa toivoa se, että on olemassa asioita, joista me kaikki pidämme. Kuinkahan monessa aamiaispöydässä tänäänkin nautittiin banaanipannareita?
