Viherpiha

Siskon puutarhassa: "Joskus pyörä jää portin kupeeseen, kun säntään ihailemaan tikankontin alkuja"

Siskon puutarhassa: "Joskus pyörä jää portin kupeeseen, kun säntään ihailemaan tikankontin alkuja"

Sisko Chasen puutarha pursuaa ihastuttavia ja erikoisiakin lajeja. Rintamamiestalon pihaa kaunistavat myös kesähuone ja suuren, varjostavan puun alle perustettu varjotarha.
Teksti Outi Tynys
Kuvat Ritva Tuomi
Mainos

Sisko ja Jon Chase asuvat Helsingissä rintamamiestalossa, jonka piha on 750 neliömetrin kokoinen. Kaupunkipihan lisäksi he omistavat kesämökin. Kotipihan kokoa Sisko pitää täydellisenä, mökin laajaa tonttia haasteellisena.

– Pienet kasvit hukkuvat helposti hehtaaripihalle. Täällä kotipihalla haluan kokeilla erikoisuuksia, Sisko kertoo.

Koska lajivalikoima laajenee vuosittain jopa useilla kymmenillä lajeilla, Sisko myllää penkkejä jatkuvasti.

– Uusien ryhmien kasvittaminen on ihanaa, hän sanoo.

Lumikki ja muut pikkuruiset ihanuudet ovat alati vaarassa jäädä rehevien lajien jalkoihin.

– Täällä kaikki kasvaa liikaa. Tuoksuorvokki on upea, mutta se leviää lähestulkoon riesaksi asti. Isoja kasveja pitää kurittaa koko ajan.

Siperiankurjenmiekka ja muut liikaa leviävät lajit saavat lähtöpassit Siskon ja Jonin mökille tai jakotaimina myyjäisiin.

Siskon ja Jonin puutarhan pohjapiirros: 1. asuinrakennus 2. terassi, oleskeluryhmä 3. oleskelu/viherhuone 4. puutarhavaja 5. puuterassi, jossa kolme isoa hyötykasvilaatikkoa 6. lampi 7. perennaistutuksia 8. varjotarha

Sisko nauttii perennojen kylvämisestä, mutta haluaa kylvösten pärjäävän lähes oman onnensa nojassa. Multa saa kuivua ja kostua säiden mukaan, sillä Sisko kastelee kylvöksiä vain satunnaisesti kesän kuivimpina kausina.

– Kylvän siemenet lavoihin, jotka ovat metsän siimeksessä. Lavoissa multa pysyy paremmin kosteana kuin purkeissa.

Sitkeimmät yksilöt itävät ja selviävät taimivaiheen yli.

– On aina iloinen yllätys, jos parikin tainta lähtee kasvamaan. Menetys ei kuitenkaan ole suuri, jos näin ei käykään.

Suikeroesikko on kestävä ja nopeakasvuinen laji, joka leviää rönsyilemällä. Pirteän pinkin väriset kukat julistavat kevään riemua. Varjoisuus lisääntyy viikko viikolta. Kesähuone on vilpoisa helteisinä kesäpäivinä. Sorapolut tekevät puutarhasta siistin ja niitä pitkin tassutellessa kuuluu kiva rahina. Kukkapenkissä jököttävät rautaesineet toimivat kesällä kukkatukina. Aitaan kiinnitetyt linnunpöntöt tarjoavat visertäjille pesäpaikat.

Toisin kuin kylvökset, kotipihalla kasvavat erikoisuudet nauttivat Siskon tarkasta silmälläpidosta. Etenkin toukokuussa perennat kasvavat hurjaa tahtia työpäivän aikana.

Polkupyörä jää lojumaan portin kupeeseen, kun Sisko töistä palattuaan säntää kierrokselle puutarhaansa. Parhaassa tapauksessa hän ennättää nähdä tikankontin pienet, karvaiset alut juuri silloin, kun ne tupsahtavat ylös mullasta.

Tähtimagnolia kukkii runsaasti jo varsin nuorena taimena. Parin metrin korkuiseksi kasvava laji on viihtynyt varjoisessa, tuulensuojaisessa paikassa jo useita vuosia. Riippajalavan oksat asettuvat sateenvarjomaisesti pihalammen ylle. Kevätauringossa on mukava istuskella ja nauttia lintujen konsertista. Vain kymmensenttinen kevätputki jää helposti huomaamatta. Tämä erikoisuus kasvaa luonnonvaraisena Keski-Euroopassa.

Puolivarjoisassa puutarhassa esikoiden kukinta ilahduttaa pitkään – jopa kuukauden, jos sää on viileää. Lehtiruusukkeet säilyvät vihreinä koko kasvukauden, sillä pensaiden ja puiden lehvästöt suojaavat niitä keskikesän paahteelta. Myös puutarhan tuore ja multava maaperä miellyttää kasvisukua. Lisäksi Sisko levittää penkkien katteeksi kompostimultaa.

Siskon mielestä esikot saisivat levitä yhä useampiin puutarhoihin. Hän purkittaa uutterasti suikeroesikon rönsytaimia ystäville ja taimimyyjäisiin. Loistoesikot hän jakaa noin kolmen vuoden välein, sillä taimet pörhistyvät tuuheiksi pehkoiksi vinhaa vauhtia.

Ruukkukasvina myytävien kääpiöesikoiden istuttamisesta puutarhaan Sisko on luopunut useiden kokeilujen jälkeen.

– Niitä on vaikea saada säilymään kevääseen saakka. Kukatkin ovat liian suuret, Sisko virnistää.

Uusista lajeista Sisko haaveilee etenkin Hannu Sarenströmin varjokasveista kertovan kirjan Lundens skugga – lehdon varjo parissa.

– Se on ihanimpia kirjoja, mitä kuvitella saattaa. Kuvissa on toinen toistaan kauniimpia lajeja.

Ruotsissa asuvan Sarenströmin puutarhan kevätpainotteisuus, rehevyys ja monilajisuus vetoaa Siskoon.

– Kukkiva kasvimassa puiden alla on sielunmaisemani. Lehtomainen, villinoloinen puutarha on mahtava.

Kevään merkkejä ihmettelevät niin talon emäntä kuin pihavahtikin. June-kissalla on tähystyspaikka riippajalavassa. Sen tanakat oksat eivät säikähdä kissan painoa. Sisko on ratkaissut hienosti haastavan kasvupaikan isojen pihtojen katveessa.

Ison kaksihaaraisen pihtakuusen alle Sisko on perustanut viehkeän varjotarhan. Nurkkaus on kuitenkin ollut pihan ongelmallisin paikka kasvittaa. Pihdan juuret suikertavat huopamaisena mattona maan pinnassa ja vievät kasvuvoimaa perennoilta. Lisäksi muutaman metrin päässä kasvaa muhkealatvuksinen sembramänty.

Aluksi Sisko istutti puun alustalle valkokukkaisia kasveja. Esimerkiksi karhunlaukka, valkovuokko, tarhakalliokielo, loistoesikko ja tuoksumatara kasvavat varjon ryhmässä edelleen. Lajistoon kuuluvat nykyään myös ohotanlaukka, varjohiippa, taponlehti, kevätlinnunherne sekä kuunliljat ja imikät.

Monilajisuus, kastelu ja kompostimulta takaavat sen, että pihdan alusta säilyy Siskon puutarhassa lehtevänä keväästä syksyyn.

Imikät (Pulmonaria) viihtyvät lehtomaisissa paikoissa. Ne menestyvät puolivarjossa tai varjossa. Kasvuston koko vaihtelee 20–30 sentin välillä. Kukinta-aika on toukokuu. Punakolmilehti (Trillium erectum) on toinen varjoisan tai puolivarjoisan lehdon kasvi. Se kasvaa 30–40 senttiä korkeaksi. Kukinta ajoittuu touko-kesäkuulle. Kokeile myös sinikämmenen (Glaucidium palmatum) kasvatusta lehtomaisessa paikassa. Se kasvaa komeaksi, 50–60 senttiä korkeaksi kasvustoksi ja kukkii touko-kesäkuussa. Hämyvuokkojen (Anemone nemorosa) kukissa on hento liilan sävy. Istuta sitäkin lehtoon. Hämyvuokot kasvattavat 20–30 korkeat varret. Kukinta ajoittuu touko-kesäkuulle. Esikoiden ja kerrattukukkaisten rentukoiden raikkaan värinen yhdistelmä tuo väriä pihalammen harmaaseen kivikkoon. Sievät palloesikot ja kirjopikarililjat sopivat hienosti yhteen, sillä niiden värit sointuvat hienosti yhteen ja kukkien muodot ovat sopivasti erilaiset.

Siskon pihan kasviryhmistä kohoaa monia siroja puuvartisia kasveja, kuten esimerkiksi katsuraa, kellokuusamaa, riippajalavaa sekä magnolioita, kirsikkapuita ja orapihlajia. Niiden juurella on sopivia istutuspaikkoja katveesta nauttiville perennalajeille.

– Tällä hetkellä minua kiinnostavat eniten metsäpuutarhaan sopivat lajit. Viime vuosina olen etsinyt tikankontteja ja kärsäkalloja. Pidän myös silmäni aina auki erilaisten jouluruusujen varalta, Sisko kertoo.

Kolmilehdet (Trillium) ovat Siskon kestosuosikkeja. Ne myös muistuttavat matkoista hänen miehensä Jon Chasen kotimaahan Yhdysvaltoihin, missä kolmilehtiä kasvaa luonnossa.

Mitä istuttaa varjostavien havupuiden alle?


  • Istuta puun alle varjoisan ja kuivan paikan kasveja, jos haluat välttyä kastelulta. Siskolla on hyviä kokemuksia esimerkiksi taponlehdistä, varjohiipoista, rönsyansikasta ja imiköistä.

  • Lisää kompostimultaa vuosittain ja kastele ryhmää kuivana kautena. Se mahdollistaa myös rehevien, kosteutta vaativien varjokasvien, kuten kuunliljojen, kärsäkallojen, konnanmarjojen ja rotkolemmikkien menestymisen. Ilman kastelua maa on helposti rutikuivaa kovankin sateen jälkeen.

  • Haravoi neulasia pois mahdollisuuksien mukaan, sillä ne hapattavat maata ja heikentävät perennojen kasvua. Iso mänty karistaa neulasia säkkikaupalla.

Lue lisää:

Eija rakensi keijupuutarhan tyttärensä muistoksi: "Puutarhassa aloin hiljalleen taas nauttia kaiken kauneudesta"

Napapiirin sankari! Marin puutarha kukkii ja tuottaa satoa Rovaniemellä

Reet Palusalun hurmaava puutarha – nappaa ideat keväisestä pihasta!

Julkaistu: 10.4.2017
Katso myös nämä