Viherpiha

Kirsikka pärjää yhä pohjoisempana

Kirsikka pärjää yhä pohjoisempana

Alkukesällä kirsikan kukinta saa henkäisemään syvään, loppukesällä pääsee poimimaan mehukkaita marjoja suoraan puusta. Talvenkestäviä lajikkeita löytyy jo V kasvuvyöhykkeelle.
Teksti Leena Raivio
Kuvat Riikka Kantinkoski
Mainos

Leikkaaminen

Kevätistutuksen yhteydessä kirsikkaa ei leikata, koska puu vuotaa voimakkaasti jo huhtikuussa. Istutusleikkaus tehdään elokuun alussa, mikäli sitä tarvitaan. Silloin poistetaan mahdollinen kilpalatva ja liian matalalla kasvavat oksat.

Istutusleikkauksessa typistetään myös liian pitkiä sivulle kasvavia oksia. Niitä lyhennetään kolmanneksen verran. Istutusleikkauksen voi jättää myös seuraavan vuoden kevättalvelle.

Myöhempinä vuosina kirsikkaa leikataan vain vähän tai ei ollenkaan, sillä leikkaus rasittaa aina puuta. Hyvän ja helposti korjattavan sadon saamiseksi tavoitellaan leveälatvuksista, matalahkoa puuta, jonka kasvu suuntautuu tasaisesti ulospäin.

Latvuksen sisällä kasvavat ylöspäin suuntautuneet vahvat oksat poistetaan. Näin saadaan avoimuutta puun sisäosaan. Tähän pyrkiessä ei silti pidä innostua leikkaamaan liikaa, sillä leikkaaminen kiihdyttää uusien versojen kasvua. Tällöin joudutaan helposti leikkauskierteeseen.

Jos lajikkeelle on tyypillistä, että se kasvaa korkeaksi, puu kannattaa madaltaa ajoissa. Mitä pienemmällä leikkaushaavalla päästään, sen parempi. Matalakasvuisista ja pensasmaisista lajikkeista poistetaan vain vioittuneet ja kuivuneet oksat.

Hyvä leikkausajankohta on sadonkorjuun jälkeen heinäkuun lopussa tai elokuun alussa. Leikatessa pitää ottaa huomioon, että kukat muodostuvat kuluneen kesän versoihin. Leikkauskohdan alapuolelle kannattaa jättää kasvullisia silmuja.

Mitä pohjoisempana ollaan, sitä varovaisemmin puuta leikataan.

Lannoitus ja kalkitseminen

Kirsikka pärjää varsin vähällä hoidolla. Tärkeintä on huolehtia kalkituksesta.

Kirsikka ei viihdy happamassa maassa. Peruskalkituksen lisäksi se tarvitsee vuosittaista ylläpitokalkitusta. Kalkituksen voi korvata tuhkalla, joka vähentää maan happamuutta ja sisältää lisäksi runsaasti kirsikalle hyödyllistä kaliumia.

Kirsikalle riittää kohtuullinen lannoitus. Marjakasveille tarkoitettu lannoite on sopiva. Sen voi korvata myös jollain kloorittomalla moniravinteisella puutarhalannoitteella. Kalkki ja ravinteet kannattaa antaa heti lumen sulettua, kun maa on vielä märkää.

Sadonkorjuu

Kirsikkapuusta saa satoa muutaman vuoden kuluttua istutuksesta. Marjat poimitaan täysin kypsinä, kun ne irtoavat helposti kannoistaan. Morellit ovat maukkaita vasta, kun ne ovat lähes ruskeita. Pensaskirsikat on helppo suojata rastasverkolla, ja suojaaminen voikin olla tarpeen, sillä kirsikat maistuvat linnuille.

Hyvän sadon takeet


  • talvenkestävä lajike

  • lämmin maalaji ja kasvupaikka

  • istutus harjuun tai loivaan rinteeseen

  • maltillinen leikkaus

  • riittävä kalkitus.

Taudit ja tuholaiset

Kirsikkapuu voi saada riesakseen tauteja ja tuholaisia. Torjuntaan ei pidä ryhtyä kaiken varalta, vaan puita tarkkaillaan. Torjunnan voi aloittaa, jos ongelmia havaitaan.

Versotauti


  • Kirsikan yleisin tauti Suomessa. Monilia laxa -sieni ruskettaa kasvavia versoja ja kukkia etenkin kosteina keväinä.

  • Tauti alkaa kukista ja etenee jonkun matkaa versoihin ja lehtiin. Kasvinosat kuivuvat, mutta eivät karise.

  • Ei torjuntakeinoja. Sairaat versot leikataan niin, että poistetaan varmuudeksi 20 senttiä tervettä oksaa.

Kirsikkakoi


  • Toukat kaivautuvat keväällä silmuihin ja syövät ne ontoiksi. Myöhemmin ne voivat vioittaa lehtiä, kukkia ja versojen latvoja.

  • Torjunta: Ruiskutus ennen silmujen puhkeamista parafiiniöljyllä.

Kirsikkakirva


  • Lehdet käpertyvät, kasvu pysähtyy. Lehdissä kirvojen erittämää mesikastetta.

  • Torjunta: Ruiskutus yleistorjunta-aineella ennen kukintaa.

Kirsikkaetanainen


  • Pientä etanaa muistuttavat toukat kalvavat lehtien yläpintaa. Lehtiin muodostuu ”ikkunoita”, ja ne kuivuvat.

  • Torjunta: Ruiskutus malationilla kesä–heinäkuun vaihteessa.

Maukkaita ja kestäviä kirsikkalajikkeita

’Huvimajan kuulasmarja’

Kasvuvyöhyke: IV.

Kuvaus: Amarellityyppinen, keskikokoinen, kaunismuotoinen.

Sato: Satoa 1–3 vuoden kuluttua istutuksesta, marja melko suuri, makeahko, kirkkaanpunainen.

Muuta: Täysin itsepölytteinen, hyvä pölyttäjä.

’Inkeroisten kuulasmarja’

Kasvuvyöhyke: IV.

Kuvaus: Amarellityyppinen, kasvaa suuren pensaan muotoiseksi.

Sato: Satoisa, satoa jo nuorena, marja kirkkaanpunainen, makea.

Muuta: Itsepölytteinen, hyvä pölyttäjä. FinE-kasvi.

’Rauhalan morelli’ 

Kasvuvyöhyke: IV.

Kuvaus: Morellityyppinen, pienikasvuinen, kaunis.

Sato: Marja makeahko, kirkkaanpunainen, sopii tuorekäyttöön.

Muuta: Täysin itsepölytteinen, hyvä pölyttäjä. FinE-kasvi.

’Sikkolan kuulasmarja’

Kasvuvyöhyke: IV.

Kuvaus: Amarellityyppinen, matalakasvuinen, tanakka.

Sato: Melko aikainen, määrässä suuria vaihteluja, tavallisesti runsas. Marja helakanpunainen, pienehkö, makea.

Muuta: Itsepölytteinen, hyvä pölyttäjä, emopuu selvinnyt –40 asteen pakkasista. FinE-kasvi.

’Yleinen kuulasmarja’

Kasvuvyöhyke: IV.

Kuvaus: Amarellityyppinen vanha lajike, josta useita klooneja. Hillittykasvuinen, tiheälatvuksinen.

Sato: Kypsyy elokuun alkupuolella, vaihtelee ja saattaa jäädä tulematta. Marja pienehkö, kirkkaanpunainen, hapokkuus vaihtelee eri kloonien välillä. ’Iso Kuulasmarja’ -lajike huomattavasti satoisampi, muttei yhtä talvenkestävä.

Muuta: Aikainen kukinta altistaa halloille. Runsaasti juurivesoja.

Pensaskirsikoita

Kirsa

Kasvuvyöhyke: III.

Kuvaus: Amarellityyppinen, korkeintaan 1,5 m. Rento kasvutapa, hennot oksat.

Sato: Satoisa, satoa pian istutuksen jälkeen. Marja miedosti hapan, melko pieni, kirkkaanpunainen.

Muuta: Itsepölytteinen, kotoisin Ruotsista.

Latvian matala

Kasvuvyöhyke: V.

Kuvaus: Amarellityyppinen, korkeus ja leveys noin 2 m.

Sato: Satoisa, sato aikainen. Hyvä sato vasta muutaman vuoden kuluttua istutuksesta. Marja suuri, makea, aromikas, tummanpunainen.

Muuta: Itsepölytteinen, erittäin talvenkestävä. Kotoisin Baltiasta. Mikrolisäyksen ansiosta pensaat usein omajuurisia.

’Nordia’ ja ’Pernilla’

Kasvuvyöhyke: III.

Kuvaus: Morellityyppisiä, matalakasvuisia.

Sato: Satoisia, marja hapokas.

Muuta: Itsepölytteisiä, kotoisin Ruotsista.

Suklaakirsikka

Kasvuvyöhyke: IV.

Kuvaus: Morellityyppinen, 1,5–2 m, kasvutapa pyöreä, kaunis.

Sato: Satoa jo nuorena, sato aikainen. Marja suuri, tummanruskea, hapanimelä, hento mantelinen jälkimaku.

Muuta: Täysin itsepölytteinen, kotoisin Venäjältä.

FinE on Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Taimistoviljelijät ry:n kehittämä ja myöntämä tavaramerkki. FinE-kasvi on lajikeaito sekä tutkitusti taudin- ja talvenkestävä, koristeellinen ja satoisa. Se on lisätty emokasveista, jotka on puhdistettu kasvintuhoojista.

Lähteet: Blomqvist Leif, Puutarhan marjat (Blomqvistin Taimisto). Koivunen Taina ja Saario Meeri, Suomalainen piha ja puutarha (Gummerus). Suomalainen puutarha / Marjat ja hedelmät (Weilin & Göös). Alanko Pentti ja Saario Mervi, Pihan ja puutarhan marjat (Tammi).

Lue lisää:

Tunnista ja torju kirsikkapuun tuholaiset

Raakileharvennus hyödyttää hedelmäpuita

Näin kasvatat koristekirsikkapuuta

Julkaistu: 11.12.2013
Katso myös nämä