Keväisin puutarhuri Chatarina Munckin perhe ei koskaan järjestä ystävilleen illalliskutsuja, sillä kaikki kodin pöytätasot ovat viikkokausia varattuina taimipurkeille.

– Kasvatan aika paljon perennoja siemenestä ja tarvitsisin taimille vielä enemmän tilaa. Haaveilen isommasta kasvihuoneesta, hän huokaa.

Nykyinen kasvihuone on sekä ulkoa että sisältä sievä kuin sokerileivos, mutta auttamatta liian pieni laajamittaista viljelyä varten. Chatarinan mies Kim Lindholm on suunnitellut ja rakentanut sen vanhoista ikkunalaseista vuosikymmeniä sitten kesken jääneiden maakellarin perustusten päälle. Lasit olivat säilyneet muistoina tontilla sijainneista kasvihuoneista, joissa Chatarinan appivanhemmat viljelivät aikoinaan tomaatteja myyntiin.

Norrgårdin tila Kirkkonummella on kuulunut Kimin suvulle siitä lähtien, kun hänen isoisänsä osti sen itselleen 1930-luvulla. Tosin vuodet 1944–1956 tila oli vuokrattuna Neuvostoliitolle suljetuksi sotilastukikohdaksi, kuten koko muukin Kirkkonummen Porkkalan alue. Kun perhe sai lunastettua tilan takaisin haltuunsa, koko piha oli myllätty ja möyritty. Sinne oli kaivettu juoksuhautoja ja jätetty lojumaan kaikenlaista tavaraa.

– Kimin vanhemmilla on ollut kova työ täyttää kuoppia ja tuoda tänne peltomultaa. He perustivat alapihalle isot peruna- ja mansikkamaat.

Kun Chatarina ja Kim muuttivat kerrostalosta sukutilalle kahden poikansa kanssa 15 vuotta sitten, alapiha oli jo pitkään kasvanut pelkkää heinää. Heinäpelto sai lainehtia vapaasti vielä vuosia sen jälkeenkin, sillä puutarhainnostuksen saanut Chatarina keskittyi aluksi rakentamaan kukkapenkkejään talon lähelle yläpihalle.

Ruotsinkielisen Uudenmaan keltasinivalkoraitainen isännänviiri liehuu englantilaisesta cottage garden -tyylistä ammentavien harmonisten perennaistutusten yllä. Pionien pulleat nuput poksahtavat hetkenä minä hyvänsä auki, pensasruusu ’Ilo’, ruohosipulit ja kurjenmiekat kukkivat jo valtoimenaan. Kukkien pastellisen harmoninen väriskaala kulkee tulikukan rusehtavasta aprikoosista vaaleanpunaiseen, valkoiseen ja vaaleanviolettiin. Violetit kukat johdattavat katsetta alueelta toiselle.

Yhden hehtaarinen kokoinen puutarha on laajentunut alue alueelta. Monia niistä Chatarina on ehtinyt muokata jo useaan kertaan. Esimerkiksi kissankäpälää kasvava penkki suuren koivun alla on kaivettu auki ja tehty uudelleen ainakin kolmesti.

Voikukankeltaisina hehkuvat päivänliljat ovat syy siihen, että Chatarina jatkoi puutarhaa lopulta tontin perälle asti.

– Keltainen on ollut minulle aina vähän vaikea väri, mutta toisaalta minusta tuntuu lähes mahdottomalta heittää kompostiin mitään kasveja, keltakukkaisiakaan. Ratkaisuni oli perustaa uusi alue niin kauas talosta, että päivänliljat eivät ole koko ajan silmissäni, Chatarina nauraa.

Tällä hetkellä puutarhan alaosan keltavoittoinen osio Kimin rakentaman pergolan edustalla kuuluu hänen suosikkeihinsa. Tällaista puutarhaharrastus Chatarinan mielestä parhaimmillaan on – aina löytyy uusia kasveja, tyylisuuntauksia tai filosofioita, joista syttyä. Hän muistelee olleensa vuorotellen innostunut esimerkiksi kokonaan valkokukkaisten kasvien ryhmistä, englantilaisista puutarhoista, erikoisen näyttävistä lehtimuodoista, havukasveista ja koristeheinistä.

Chatarinan oma asenne kasveihin ja puutarhan suunnitteluun on muokkaantunut vuosien mittaan ainakin yhtä paljon kuin Norrgårdin pihapiiri.

– Jotenkin sitä on rauhoittunut kaikenlaisten ongelmien suhteen. Alussa panikoin vaikkapa silloin, kun huomasin kasveissa kirvoja. Nyt tiedän, että pian linnut pistelevät ötökät nokkiinsa. Viime aikoina olenkin yrittänyt luopua kaikenlaisista torjunta-aineista, joihin alkuvuosina turvauduin esimerkiksi rikkaruohojen kanssa. Nykyään ajattelen, että käteni ovat parhaat välineet niiden nitistämiseen.

Puutarhassa säännöllisesti vieraileviin metsäkauriisiin Chatarinan tosin on vieläkin vaikea aina asennoitua lempeästi – vaikkapa silloin, kun ne käyvät syömässä nuput valkoisista liljoista, joiden kukintaa hän on odottanut kolme vuotta tai kun kaurispukki hankaa sarvillaan rumat jäljet pihdan runkoon. Metsäkauriiden vuoksi osa puutarhan kasveista on suojattu verkoilla vuoden ympäri.

Ihka ensimmäisestä hankkimastaan puutarhakirjasta Chatarina opiskeli minimalistista istutustyyliä, jossa suosittiin joko näyttäviä yksittäiskasveja tai yhden ja saman lajin laajoja massaistutuksia. Se ei kuitenkaan tuntunut istuvan lainkaan omaan puutarhaan.

– Tajusin pian, että minun tyylini on paljon täyteläisempi. Haluan säilyttää suuret komeat puut ja vanhan puutarhan tunnun sekä rakentaa puutarhaan erilaisia huoneita. Puutarhaguruni on ruotsalainen Hannu Sarenström, jonka rento ja runsas tyyli viehättää. Häneltä opin, että saa antaa mennä vain. Isossa puutarhassa on aina tilaa uusille ideoille.

Chatarina ei enää voi kuvitella mitään, millä ei voisi olla sijaa hänen puutarhassaan. Löytyyhän sieltä jopa yksi puutarhatonttu. Haalistunut, ties kuinka monta vuosikymmentä vanha kottikärryjä ja piippua polttava pikku-ukko kurkistaa hopeakuusen alta.

Yksittäisten kasviryhmien sijasta Chatarinaa kiinnostavat nyt laajat näkymät ja suuret linjat. Hän yrittää tietoisesti varata aikaa myös istuskeluun ja ympäristön tarkkailuun. Sen seurauksena puutarhaan on tullut paljon lisää havukasveja, muotoja ja matalia pensasaitoja.

– Välillä harmittelen, että hitsi, miksi en istuttanut tuotakin puuta jo kymmenen vuotta sitten. Mietin myös entistä tarkemmin, mitä korostan ja mitä peitän, kuinka ohjaan puutarhassa kulkijoiden katseita ja kulkua. Ison pihan vitsauksena on ainoastaan se, että aina kun teen uuden kasviryhmän, siihen pitää ostaa 50 taimea, kun muille riittää viisi.