Viherpiha

Pulleita juureksia, meheviä lehtikaaleja ja uusi suosikki öljyhamppu – Marian kasvimaa tuottaa runsaan sadon vähällä vaivalla


Maria Viita on viljellyt hyötykasveja järven rannalla Lahdessa 20 vuotta. Kasvimaalta löytyy vanhoja tuttuja suosikkilajikkeita ja joka vuosi myös uusia, erikoisempia kokeiluja.
Teksti Heidi Haapalahti
Kuvat Teija Tuisku

”Kasvimaani on täysin minun mittojeni mukaan suunniteltu – penkit ovat juuri sen kokoisia, että yletän helposti kurottelematta niiden keskelle. Se säästää selkää ja tekee hoidosta helppoa. 18,5 metriä pitkissä, suorissa riveissä kasvaa muun muassa perunoita, porkkanoita, palsternakkoja, sipuleita, punajuurikkaita ja lehtikaaleja. Maata vaivaavan möhöjuuren vuoksi muiden kaalikasvien viljely ei kannata.

Kasvimaan reunalla huojuu vielä tuuhea rivistö öljyhamppua. Se on uusin innostukseni terveysvaikutustensa vuoksi.

Lähellä sijaitseva järvi suojaa Maria Viidan kasvimaata hallalta.
Kasvimaan paikka määräytyi sen mukaan, että kasvillisuus vaikutti tässä erityisen rehevältä.

Kaikkiaan kasvimaalle tulee leveyttä kymmenisen metriä, joten viljelyalaa on vajaat kaksi aaria. Onhan tämä iso, mutta mielestäni aika helppohoitoinen, kun kaikki mitat ovat niin käytännölliset. Kasvimaan lisäksi minulla on muovihuone tomaatteja varten.

Olen viljellyt samalla paikalla Alanen-järven rannalla Lahdessa yli 20 vuotta. Alun perin etsimme mieheni kanssa kesämökkiä, mutta sitten huomasimme paikallisessa sanomalehdessä ilmoituksen järvenrantatontista ja päätimme rakentaa omakotitalon. Kasvimaan paikka määräytyi sen mukaan, että kasvillisuus vaikutti tässä erityisen rehevältä. Siitä tiesin, että maankin täytyy olla hyvää.

Lehtikaalien, porkkanoiden ja sipuleiden runsaat rivistöt vuorottelevat kasvimaalla. Maria hyödyntää niiden satoa muun muassa hapankaalissa, jota perheessä syödään talven mittaan kymmeniä kiloja.
Keväällä käyn kauppojen siemenhyllyjen uutuudet läpi ja ostan muutaman kiinnostavan lajikkeen vanhojen tuttujen lisäksi.
'Toscana'-palmukaalin lisäksi Maria kasvattaa monia muitakin lehtikaaleja. Hänen kokemuksensa mukaan punalehtiset lajikkeet eivät kestä niin hyvin kylmää kuin muut. Suomessa jalostettu öljyhamppu 'Finola' kasvaa korkeana kasvimaan laidalla. Maria päätti kokeilla sen viljelyä sen jälkeen, kun hän oli perehtynyt kasvin terveysvaikutuksiin. Lajikkeen THC- eli huumausainepitoisuus on hyvin alhainen.

Raivasimme pajukon pois ja pengersimme maan niin, ettei järven tulvavesi enää keväisin noussut tänne. Istutin ruttojuurta tuulensuojaksi järven ja kasvimaan väliin. Järveä ei enää näy, mutta sen liplatus kuuluu onneksi ihanasti kasvimaalle. Järvestä on kasvimaalle hyötyä monella tapaa. Nostan sieltä kasteluveden pumpun avulla. Vesistö myös suojaa kasvimaata hallalta. Lisäksi käytän järvestä nostettua roskakalaa pottumaan lannoittamiseen.

Kenties tärkein viljelyapuni on harso. Peittelen sillä koko kasvimaan keväällä. Harso jouduttaa sadon valmistumista, mutta se myös suojelee sipuli-istukkaita ja herneitä harakalta, joka tykkää käydä nyppimässä ne ylös mullasta. Porkkanasadostakaan ei tulisi ilman harsoa mitään, koska tämä on niin tyyni paikka, että porkkanakempit iskevät helposti suojaamattomiin taimiin.

Minusta on hauska kokeilla joka vuosi jotakin uutta. Keväällä käyn kauppojen siemenhyllyjen uutuudet läpi ja ostan muutaman kiinnostavan lajikkeen vanhojen tuttujen lisäksi. Jos lajike osoittautuu hyväksi eli helppohoitoiseksi ja kestäväksi, se jää vakivalikoimaan. Jos ei, valitsen jotakin toista lajiketta seuraavana vuonna.

Tänä vuonna kokeilin esimerkiksi ’Kale Fizz’ -lehtikaalia. Sen lehdet ovat kauniin harmaanvihreät ja liuskoittuneet, mutta niissä on loppujen lopuksi aika vähän syötävää.

Lehtikaali 'Fizz' on pystykasvuinen ja koristeellinen. Pitkänomaisesta 'Forono'-punajuurikkaasta saa paljon tasakokoisia siivuja esimerkiksi säilykkeisiin. Maria nostaa satoa muutaman korillisen kerrallaan. Hän viljelee borlottipapuja nykyään talon seinustalla, sillä kotilot ja etanat tuhosivat aina sadon kasvimaalla.

Vuosien viljelyn jälkeen olen löytänyt monta suosikkilajiketta, joiden siemeniä etsin uskollisesti joka kevät. Esimerkiksi vaaleankeltainen talviporkkana ’Yellowstone’ on yksinkertaisesti täydellinen! Se kasvaa isoksi ja mehevän makeaksi ja säilyy hyvin. Porkkanat saavat olla maassa niin pitkään, että niiden kärjet muuttuvat terävistä tylpiksi. Siitä tiedän, että kasvu on loppunut ja on sadonkorjuun aika.

Keväällä harmittelin, etten löytänyt mistään suosikkini ’Setton’-keltasipulin istukkaita. Sen tilalle valitsemani ’Sturon’-lajike ei kasva ihan niin kookkaaksi. Lajikkeet sinänsä eivät kuitenkaan ole minulle tärkeitä. Herneet ovat ihan tavallista ruokahernettä, suoraan ruokakaupasta ostetusta Papuska-pussista kylvettyjä. Perunoista taas viljelen nykyään omaa sekoitustani. Se on syntynyt vuosien mittaan kokeilemistani lajikkeista, joista olen käyttänyt ylimääräiset siemenperunoiksi.

Marian porkkanapenkeillä on pituutta peräti 18,5 metriä. Keltainen ja kookas syysporkkana 'Yellowstone' kasvaa siellä joka kesä. Maria lannoittaa perunamaataan rehevästä kotijärvestä nostetulla särjellä. Hän laittaa perunavakoon aina yhden särjen yhden siemenperunan alle. 'Sturon'-keltasipulit ovat valmiita korjattaviksi. Maria kasvattaa myös valkosipulia ja purjoa.

Kerään kasvimaan satoa talteen vähitellen kesän ja syksyn mittaan, muutaman korillisen kerrallaan. Sitä kertyy niin paljon, että myös aikuisten lastemme perheet saavat osansa. Käytän suuren osan sadosta hapankaalin valmistamiseen, sillä sitä kuluu perheessämme talven aikana kymmeniä kiloja. Hapankaali on herkkua pitsan päällä. Teen taikinasta kauraisen rapean, lisään makean tomaattikastikkeen päälle hapankaalia, sipulia ja smetanaa.”

Marian vinkit: Näin käytät ja säilytät sadon

  1. Hyödynnä vihannessatoa myös makeissa säilykkeissä. Maria valmistaa esimerkiksi mangoldista ja karviaisista hilloa. Punajuurikkaista hän on tehnyt sokerin, rusinoiden ja hiivan avulla sherryltä maistuvaa juomaa.
  2. Pakasta lehtiselleri kokonaisena punttina. Jäätyneestä puntista on kätevä silpaista veitsellä sopiva pätkä tarvittaessa. Säilö selleri ilmatiiviiseen pussiin tai rasiaan, sillä voimakas tuoksu tarttuu helposti muihin pakasteisiin.
  3. Poista varastoitavista porkkanoista naatit heti sadonkorjuun jälkeen, muuten porkkanat nahistuvat nopeasti.
  4. Jätä puolet palsternakkasadosta maahan talveksi. Keväällä maan sulettua saat talven makeuttamaa herkullista satoa. Jos myyrät ovat ongelma, suojaa palsternakat hyvin.

Julkaistu: 12.3.2019