”Kasvimaani on täysin minun mittojeni mukaan suunniteltu – penkit ovat juuri sen kokoisia, että yletän helposti kurottelematta niiden keskelle. Se säästää selkää ja tekee hoidosta helppoa. 18,5 metriä pitkissä, suorissa riveissä kasvaa muun muassa perunoita, porkkanoita, palsternakkoja, sipuleita, punajuurikkaita ja lehtikaaleja. Maata vaivaavan möhöjuuren vuoksi muiden kaalikasvien viljely ei kannata.

Kasvimaan reunalla huojuu vielä tuuhea rivistö öljyhamppua. Se on uusin innostukseni terveysvaikutustensa vuoksi.

Kaikkiaan kasvimaalle tulee leveyttä kymmenisen metriä, joten viljelyalaa on vajaat kaksi aaria. Onhan tämä iso, mutta mielestäni aika helppohoitoinen, kun kaikki mitat ovat niin käytännölliset. Kasvimaan lisäksi minulla on muovihuone tomaatteja varten.

Olen viljellyt samalla paikalla Alanen-järven rannalla Lahdessa yli 20 vuotta. Alun perin etsimme mieheni kanssa kesämökkiä, mutta sitten huomasimme paikallisessa sanomalehdessä ilmoituksen järvenrantatontista ja päätimme rakentaa omakotitalon. Kasvimaan paikka määräytyi sen mukaan, että kasvillisuus vaikutti tässä erityisen rehevältä. Siitä tiesin, että maankin täytyy olla hyvää.

Raivasimme pajukon pois ja pengersimme maan niin, ettei järven tulvavesi enää keväisin noussut tänne. Istutin ruttojuurta tuulensuojaksi järven ja kasvimaan väliin. Järveä ei enää näy, mutta sen liplatus kuuluu onneksi ihanasti kasvimaalle. Järvestä on kasvimaalle hyötyä monella tapaa. Nostan sieltä kasteluveden pumpun avulla. Vesistö myös suojaa kasvimaata hallalta. Lisäksi käytän järvestä nostettua roskakalaa pottumaan lannoittamiseen.

Kenties tärkein viljelyapuni on harso. Peittelen sillä koko kasvimaan keväällä. Harso jouduttaa sadon valmistumista, mutta se myös suojelee sipuli-istukkaita ja herneitä harakalta, joka tykkää käydä nyppimässä ne ylös mullasta. Porkkanasadostakaan ei tulisi ilman harsoa mitään, koska tämä on niin tyyni paikka, että porkkanakempit iskevät helposti suojaamattomiin taimiin.

Minusta on hauska kokeilla joka vuosi jotakin uutta. Keväällä käyn kauppojen siemenhyllyjen uutuudet läpi ja ostan muutaman kiinnostavan lajikkeen vanhojen tuttujen lisäksi. Jos lajike osoittautuu hyväksi eli helppohoitoiseksi ja kestäväksi, se jää vakivalikoimaan. Jos ei, valitsen jotakin toista lajiketta seuraavana vuonna.

Tänä vuonna kokeilin esimerkiksi ’Kale Fizz’ -lehtikaalia. Sen lehdet ovat kauniin harmaanvihreät ja liuskoittuneet, mutta niissä on loppujen lopuksi aika vähän syötävää.

Vuosien viljelyn jälkeen olen löytänyt monta suosikkilajiketta, joiden siemeniä etsin uskollisesti joka kevät. Esimerkiksi vaaleankeltainen talviporkkana ’Yellowstone’ on yksinkertaisesti täydellinen! Se kasvaa isoksi ja mehevän makeaksi ja säilyy hyvin. Porkkanat saavat olla maassa niin pitkään, että niiden kärjet muuttuvat terävistä tylpiksi. Siitä tiedän, että kasvu on loppunut ja on sadonkorjuun aika.

Keväällä harmittelin, etten löytänyt mistään suosikkini ’Setton’-keltasipulin istukkaita. Sen tilalle valitsemani ’Sturon’-lajike ei kasva ihan niin kookkaaksi. Lajikkeet sinänsä eivät kuitenkaan ole minulle tärkeitä. Herneet ovat ihan tavallista ruokahernettä, suoraan ruokakaupasta ostetusta Papuska-pussista kylvettyjä. Perunoista taas viljelen nykyään omaa sekoitustani. Se on syntynyt vuosien mittaan kokeilemistani lajikkeista, joista olen käyttänyt ylimääräiset siemenperunoiksi.

Kerään kasvimaan satoa talteen vähitellen kesän ja syksyn mittaan, muutaman korillisen kerrallaan. Sitä kertyy niin paljon, että myös aikuisten lastemme perheet saavat osansa. Käytän suuren osan sadosta hapankaalin valmistamiseen, sillä sitä kuluu perheessämme talven aikana kymmeniä kiloja. Hapankaali on herkkua pitsan päällä. Teen taikinasta kauraisen rapean, lisään makean tomaattikastikkeen päälle hapankaalia, sipulia ja smetanaa.”