Metsän reunustama syksyinen porkkanapelto on kaunis kuin kansallisromanttinen maalaus. Syvänvihreät porkkananvarret huojuvat tuulessa, ruska on värjännyt osan varsista violeteiksi ja keltaisiksi. Vastaan käyskentelee joutsenperhe. Pellon perällä kurvailee kolme traktoria. Ilmassa leijuu tuoreen porkkanan tuoksu.

Viljelijä Paavo Pulkkinen hyppii rivakoin askelin traktorin kopista ulos ja takaisin valvomaan porkkanoiden laatua ja vaihtamaan täyttyvää varastolaatikkoa uuteen. Satoja metrejä pitkä porkkanarivi nousee pellosta vain muutamissa minuuteissa. Kun yksi rivi on nostettu, Paavo kiertää traktorillaan viljelysten takaa seuraavan alkuun.

– Tällaista piiriä tässä pyöritään, Paavo naurahtaa työn tuoksinassa.

Porkkana on meille arkinen vihannes, mutta harva ajattelee, kuinka paljon työtä sen viljely vaatii. Haukivuorelaisen Lietlahden tilan pelloista nousee vuosittain luomuporkkanaa reilusta puolesta miljoonasta lähes miljoonaan kiloon. Syksyt ovat kiireisintä aikaa. Suurin osa sadosta on saatava talteen vain muutamien viikkojen aikana.

– Ensimmäisen porkkanasadon korjuu ja myynti alkaa elokuussa ja jatkuu pitkin syksyä. Varastoitavan porkkanan nosto alkaa kelien jäähdyttyä syyskuun lopulla ja nosto jatkuu aina pakkasten tuloon saakka, Paavo kertoo.

Keväällä huhti–toukokuun vaihteessa alkaa taas seuraava viljelykausi, joka lähtee käyntiin peltojen muokkauksella. Luomuporkkanan eri viljelyvaiheissa, kuten rikkakasvien ja tuholaisten torjunnassa, tarvitaan tiiviisti käsipareja. Rikkakasveja tilalla hallitaan nestekaasulla liekittämällä, haraamalla ja kitkemällä. Tuholaisia ja kasvitauteja torjutaan peittämällä porkkanantaimet harsoilla ja suunnittelemalla viljelykierto tarkkaan.

– Luonnon kanssa täytyy pysyä hyvissä väleissä, Paavo toteaa.

Paavo Pulkkinen kiskaisee porkkananvartta napakasti. Pellosta nousee vänkyrä kasvi, jossa kaksi porkkanaa on kasvanut yhteen.

– Porkkana on siitä hyvä kasvi, että koko sadon voi hyödyntää. Se osa, mikä ei laatunsa puolesta kelpaa kauppaan tai jatkojalostukseen, käytetään naapurin karjan ja lähiseudun peurojen rehuksi, Paavo kertoo.

Paavo tuntee nämä maat kuin omat taskunsa. Pulkkisen suku on viljellyt maata samalla paikalla 1800-luvun alusta. Kun tila kuului Paavon isälle, siellä käyskentelivät lypsylehmät ja viljelykasvina oli sipuli.

– Nuorempana kapinoin ja kyseenalaistin isän odotuksia tilan jatkamisesta. En kuitenkaan hirveästi ehtinyt pohtia muita vaihtoehtoja ammatiksi. Löydettyäni luomuviljelyn menetelmät aloin innostua, Paavo sanoo.

Luomussa Paavoon vetoaa se, että viljelymenetelmä on hyväksi sekä tuottajalle, kuluttajalle että ympäristölle.

– Torjunta-aineeton ja ravinteiden kierrätykseen perustuva viljelytapa säästää luontoa ja luonnonvaroja myös tuleville sukupolville. Samalla tuotetaan turvallista ja laadukasta ruokaa. Luomuviljelyssä kiinnostaa myös haastavuus: valmista polkua ei ole vaan on raivattava oma tiensä yhdessä harvojen kollegoiden kanssa, Paavo pohtii.

Paavo myöntää, että välillä rankka työ toki maistuu puulta. Onnistumiset kuitenkin palkitsevat: maukkaat tuotteet, hyvinvoivat työntekijät ja tyytyväiset asiakkaat auttavat jaksamaan. Toimintaa kehitetään ja uutta ideoidaan jatkuvasti.

– Olemme ottaneet viljelyyn kokonaan uusia kasveja ja nostaneet tilan energiaomavaraisuutta satsaamalla uusiutuvan energian tuotantoon aurinkosähköjärjestelmällä ja omalla hakelämpölaitoksella.

Paavo on ollut luomuporkkanoineen esillä muun muassa MTV3:n Mitä tänään syötäisiin -ohjelmassa, Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa ja K-Ryhmän tuottajaviestinnässä.

Varastossa korkeat laatikkopinot kohoavat kattoon asti. Monta sataa tuhatta kiloa luomuporkkanaa odottaa pesua ja lajittelua jäähdytetyssä varastossa. Hieman alle nollassa asteessa multaiset porkkanat säilyvät rapsakan tuoreina parhaimmillaan seuraavaan kasvukauteen saakka.

Pakkaamon puolella työntekijät pesevät, lajittelevat ja pakkaavat porkkanoita. Porkkanaa toimitetaan varastosta kauppoihin lähes päivittäin, jotta suomalaiset saavat pitkin vuotta tuoretta luomuporkkanaa.

Porkkanan lisäksi Paavo viljelee punajuurta, palsternakkaa ja viljelykierrossa tarvittavia viherlannoituskasveja. Uusin kokeilu on mustajuuri.

Paavo nappaa kirkkaanoranssin juureksen linjastolta ja tarjoaa maistettavaksi. Tuore luomuporkkana rouskuu hampaissa ja maistuu kesältä: makealta, raikkaalta ja mehukkaalta.

Paavon mielestä porkkanan valtteja ovat esimerkiksi maku, väri, terveellisyys ja monikäyttöisyys.

– Hienolla terällä tehdyn mehukkaan porkkanaraasteen voittanutta ei ole. Porkkanatikut ovat mainiota naposteltavaa. Perheessämme tehdään paljon myös sosekeittoja, joissa on porkkanan lisäksi perunaa, lanttua, palsternakkaa, purjoa ja loppusilauksena Koskenlaskijaa, Paavo luettelee.

Paavo uskoo, että porkkanaa viljellään ja kulutetaan tulevaisuudessa vielä nykyistäkin enemmän.

– Luulen, että käyttö vain kasvaa kasvispainotteisen ruokavalion yleistyessä.

– Porkkana sopii myös jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Luomuporkkanasosetta voi lisätä vaikkapa muffineihin tai lettutaikinaan, Paavo vinkkaa.