Tuulesta on kasveille sekä haittaa että hyötyä. Tuulipölytteisten lajien, kuten koivun, männyn ja heinien, siitepöly kulkeutuu ilmavirtausten mukana. Voikukan hahtuvaiset siemenet leviävät tuulen ansiosta – ja monen pihatarhurin harmiksi – tehokkaasti uusille kasvupaikoille.
Kylmät tuulet kuivattavat kasveja joskus kohtalokkain seurauksin. Kevätahava eli auringon ja tuulen yhdistelmä on vahingollinen varsinkin alppiruusuille, havukasveille ja ikivihreille lehtikasveille, joiden haihdutus alkaa aikaisin kevättalvella, mutta juuret eivät saa vettä jäätyneestä maasta. Aurinkoisessa, tuulisessa ja vähälumisessa puutarhassa kasvavat talvivihannat kasvit onkin hyvä suojata havuilla tai juuttikankaalla. Myös juuristoalueen kastelu haalealla vedellä on avuksi.
Kasveilla on keinonsa taistella tuulen voimaa ja kuivattavaa vaikutusta vastaan. Pienikokoisten, vahapintaisten ja nukkakarvaisten lehtien avulla monet lajit vähentävät tuulen ja auringon aiheuttamaa haihdutusta. Männyt, lepät, pihlajat, lehtikuuset ja muut sitkeät puut kasvattavat voimakkaan juuriston, jonka avulla ne ankkuroituvat vankasti paikoilleen. Matalat, maanmyötäisesti kasvavat pensaat ja perennat sietävät tuulta parhaiten.
Tuulisen puutarhan istutussuunnitelma
Esimerkkisuunnitelman istutusalueen koko on noin 5,5 x 3 metriä.
Kasvimäärät
- 4 idänvirpiangervoa
- 6 paljakkapajua
- 8 rantakukkaa
- 6 tarha-alpia
- 7 siperiankurjenmiekkaa
- 8 ruohokanukkaa.
Malli-istutuksen kasvit noin 240 euroa.
Kasvien korkeudet
- korkein kasvi idänvirpiangervo, 1–1,50 m
- keskikokoiset rantakukka, tarha-alpi ja siperiankurjenmiekka, 0,60–1 m
- matalimmat ruohokanukka ja paljakkapaju, 0,20–0,40 m.
1. Idänvirpiangervo, Spiraea chamaedryfolia
Monenlaisilla kasvupaikoilla viihtyvä terve ja helppohoitoinen pensas. Nopeakasvuinen kasvi tulee keväällä aikaisin lehteen. Kukkii runsaasti kermanvalkoisin, tuoksuvin kukin. Syysväri on aurinkoisella paikalla keltaoranssi. Tekee runsaasti juurivesoja ja sopii aidanteeksi, taustapensaaksi ja metsänreunaan. Istutusväli on metri.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon Korkeus: 100–150 cm Kukinta-aika: kesäkuu Kasvuvyöhykkeet: I–VII (VIII)
Hoito: Kasvaa sekä kuivilla että tuoreilla mailla. Ei yleensä tarvitse lannoitusta. Versot taittuvat herkästi lumen painosta, mutta uusia kasvaa nopeasti. Risuuntuneen pensaan voi leikata tarvittaessa alas, sillä se versoo hyvin. Pensas tekee melko runsaasti juurivesoja, joten se eristetään tarvittaessa juurimatolla.
2. Paljakkapaju, Salix glauca var. callicarpae ’Haltia’
Nopeakasvuinen peittopensas kasvaa parissa vuodessa halkaisijaltaan noin kahden metrin levyiseksi. Punertavat versot ovat hieman ylöspäin kohenevia. Vaaleanharmaat, nukkakarvaiset lehdet värittyvät syksyisin keltaisiksi. Paljakkapaju viihtyy tuoreilla ja kosteilla mailla. Istutus noin 70 sentin välein.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon Korkeus: 30–40 cm Kukinta-aika: huhti–toukokuu Kasvuvyöhykkeet: I–VI
Hoito: Menestyy paikoin VI-vyöhykettä pohjoisempanakin lumipeitteen suojassa. Lehtien hopean sävy säilyy kauneimpana, kun paju istutetaan aurinkoiselle paikalle. Ei tarvitse voimakasta lannoitusta eikä säännöllistä leikkausta. Tarvittaessa uudistetaan leikkaamalla alas.
3. Pohjanrantakukka, Lythrum salicaria
Etelä-Lappia myöten luonnonvarainen rantakasvi viihtyy kosteilla paikoilla, mutta myös tuoreessa ja ravinteikkaassa puutarhamaassa. Pienet ja voimakkaan violetinpunaiset kukat ovat pystyissä tertuissa. Lehdet saavat auringossa punaisen ruskan. Leviää siementämällä ja juurirönsyistä. Istutusetäisyys 40 senttiä.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon Korkeus: 60–100 cm
Kukinta-aika: heinä–elokuu (syyskuu)
Hoito: Viihtyy hapahkossa, kosteutta pidättävässä humuspitoisessa mullassa. Menestyy myös kuivemmassa maassa, mutta silloin taimia on kasteltava. Annetaan kasvaa rauhassa paikallaan suuriksi mättäiksi ennen jakamista.
4. Tarha-alpi, Lysimachia punctata
Helppohoitoinen ja kestävä luonnonperenna leviää maanalaisten rönsyjensä avulla ja muodostaa tuuhean, hyvin peittävän kasvuston. Kasvupaikan suhteen vaatimaton, mutta kukkii pisimpään puolivarjossa tuoremultaisessa ja ravinteikkaassa maassa. Sopii myös rantakasviksi ja kosteille paikoille. Taimiväli on 40 senttiä.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon Korkeus: 80–100 cm Kukinta-aika: heinä–elokuu
Hoito: Leviää melko voimakkaasti. Tarvittaessa kasvua voi rajoittaa suodatinkankaalla tai muovireunuksella. Keväisin kasvien tyvelle lisätään ohut kerros kompostia ja taimet jaetaan muutaman vuoden välein, jotta kasvi säilyy elinvoimaisena.
5. Siperiankurjenmiekka, Iris sibirica
Perinteikäs ja talvenkestävä perenna menestyy koko maassa. Viihtyy tuoreilla ja kosteilla paikoilla, veden rajassa ja murtovedessä, mutta myös tavallisessa, ravinteikkaassa ja kalkkipitoisessa puutarhamaassa. Sinertävänvihreät lehdet ovat hyvin kapeat, ja sinikukkaisesta lajista on lisäksi lukuisia sini-, valko- ja punaisen sävyisiä lajikkeita. Istutus 40 sentin välein.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon Korkeus: 70–100 cm Kukinta-aika: kesä–heinäkuu
Hoito: Kestävä ja helppohoitoinen vanha perenna. Viihtyy tuoreessa tai kosteassa, lievästi happamassa ja humuspitoisessa kasvualustassa. Juurakko sijaitsee lähellä maan pintaa, ja syksyisin putoava lehtikarike saa jäädä sen suojaksi. Keväisin kasvien tyvelle voi lisätä kompostia. Annetaan levitä rauhassa suuriksi kasvustoiksi.
6. Ruohokanukka, Cornus suecica
Luonnonvarainen peittoperenna, jota kasvaa lähinnä rannikolla ja Pohjois-Suomessa. Varsinaiset kukat ovat pieniä ja miltei mustia. Niitä ympäröivät valkoiset, terälehtiä muistuttavat ylälehdet, mikä tekee kukinnasta näyttävän. Soikeat ja voimakassuoniset lehdet punertuvat syksyllä, jolloin kypsyvät myös koristeelliset, punaiset marjat. Taimiväli on 30 senttiä.
Valon tarve: varjosta puolivarjoon Korkeus: 20 cm Kukinta-aika: kesä–heinäkuu
Hoito: Kosteahkoon ja happamaan maahan istutettuna ei vaadi erityistä hoitoa. Aurinkoisella paikalla saattaa tarvita kastelua. Lehtikarike saa jäädä peittämään kasvustoa syksyisin. Marjat ovat syömäkelvottomia.
Tuulisen paikan pensaat ja perennat selviävät vähällä hoidolla. Leikkaa ja jaa tarvittaessa.
