Viherpiha

8 x tuulisen paikan kasvit

Puiden ja pensaiden lisäksi monet perennat viihtyvät hämmästyttävän hyvin tuulisilla paikolla. Löydä oma suosikkisi!
Teksti Leena Raivio
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos


Puiden ja pensaiden lisäksi monet perennat viihtyvät hämmästyttävän hyvin tuulisilla paikolla.

Auringontähti, Telekia speciosa

Auringontähti on suurilehtinen ja peittäväkasvuinen, joten yksi taimi riittää neliömetrille. Se on kuin pikkupensas, vaikka onkin perenna. Kasvi pysyy hyvin pystyssä tuulessa ja sateessa. Se on myös hyvä perhoskasvi ja talvella kaunis talventörröttäjä. Kukkapohjukset ovat koristeellisen puolipallomaiset siementen varistua pois. Auringontähti vaatii humuspitoisen, tuoreen maan. Talvimärkyyttä se ei siedä. Se viihtyy parhaiten varjossa tai puolivarjossa, mutta on Oulujoen taimistolla menestynyt aurinkoisessakin paikassa. Se sopii kasviryhmiin yksittäin tai muutaman kappaleen ryhmänä.


  • Korkeus: 140 cm

  • Valon tarve: puolivarjo tai varjo

  • Kukinta-aika: heinä–elokuu

Purppuratuomi, Prunus padus ’Colorata’

Kotimaisen tuomen muunnoksella on ruusunpunaiset, miedosti tuoksuvat kukat. Sitä saa pensaana ja puuna. Se kukkii säännöllisesti ja melko runsaasti. Lehdet ovat puolivarjossa tummanvihreät, auringossa purppuraiset. Tuoreessa, ravinteikkaassa maassa purppuratuomi ei kärsi tuholaisista – ei edes tuomenkehrääjäkoista. Puuaineksen tuoksun vuoksi tuhoeläimet eivät syö runkoa. Ohutoksainen ja tiheäkasvuinen puu on hyvä tuulensuojakasvi. Se sopii myös nurmikon laidalle metsänreunaan. Tummalehtisenä se pääsee esiin heleänvihreiden kasvien seurassa.


  • Kasvuvyöhyke: I–V

  • Korkeus: 3–5 m

  • Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

  • Kukinta-aika: touko-kesäkuu

Kiinanjaloangervo, Astilbe chinensis ’Visions in Red’

’Visions in Red’ -lajikkeen väri on erittäin intensiivinen. Tukevavartinen kasvi kestää hyvin tuulta. Taimimoisiolla se on kukkinut paremmin auringossa kuin puolivarjossa. Koska kiinanjaloangervo tarvitsee kosteutta, se on istutettu kohopenkkiin, jossa on paljon savipitoista, vettä pidättävää maata. Taimiston kohopenkki on seitsemän neliön loivareunainen kumpu, joka on keskeltä 30 senttiä korkea. Viiden sentin kerros salaojasoraa kasvin tyvellä pitää pintamullan kuivana. Salaojasoraa lisätään pintamultaan joka kevät. Kiinanjaloangervo on komea omana ryhmänään ja muiden perennojen joukossa.


  • Kasvuvyöhyke: I–IV

  • Korkeus: 40 cm

  • Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

  • Kukinta-aika: heinä-elokuu

Purppuraomenapuu, Malus ’Roosa’

Koristeomenapuu ’Roosan’ hedelmän läpimitta on noin sentin. Ohut- ja tiheäoksainen puu kestää hyvin tuulta. Koska sillä ei ole vahvoja haaroja eikä painavia hedelmiä, oksien repeämisvaaraa ei ole. Hyvänä kukintavuonna puu tulee aivan täyteen kukkia, mutta kahta hyvää kukintavuotta ei yleensä ole peräkkäin. Kukat ovat aluksi tumman violetinpunaiset, mutta vaalenevat vanhetessaan. Lehdet ovat punertavan vihreät. Puu ei vaadi pölyttäjää, mutta sopii itse pölyttäjäksi myös tarhaomenapuulle.


  • Kasvuvyöhyke: I–V (VI)

  • Korkeus: 4–8 m

  • Valon tarve: aurinkoinen

  • Kukinta-aika: kesäkuu

Kiinanpionit, Paeonia lactiflora

Mitä aurinkoisempi ja tuulisempi paikka, sitä tanakammiksi kiinanpionit kehittyvät: ne jäävät tavallista lyhyemmiksi ja kestävät siksi tuulta. Kerrannaiskukkaisia lajikkeita pitää hieman tukea, puolikerrannaiset ja yksinkertaiset pärjäävät omin avuin. Kiinanpionien eli ”jalopionien” kasvutapa on pensasmainen. Kukkien väriskaala käsittää kaikki sävyt valkoisesta tummanpunaiseen. Pionit viihtyvät ravinteikkaassa, savipitoisessa maassa. Kohopenkki on suositeltava, jotta versojen tyvet pysyvät kuivina. Pionien ja jaloangervojen yhdistelmä takaa loistokasta kukintaa heinäkuun alusta syksyyn saakka. Pionit ovat parhaimmillaan omina ryhminään tai suurissa perennapenkeissä.


  • Korkeus: 60–120 cm

  • Valon tarve: aurinkoinen

  • Kukinta-aika: heinäkuu

Euroopanpähkinäpensas, Corylus avellana

Euroopanpähkinäpensas on sopeutunut ilmastoomme yli 2 000 vuoden aikana. Kukinta alkaa maaliskuun alussa, jos on lämmintä. Keltaiset hedenorkot riippuvat suoraan alaspäin. Myöhemmin puhkeavat lehdet ovat kirkkaanvihreät. Puolivarjossa oksat kaartuvat muodostaen upeita lehteviä holvistoja. Monirunkoinen pensas viihtyy ravinteikkaassa, läpäisevässä maassa. Se pitää lämmöstä, mutta kestää tuulta. Aurinkoisella paikalla pähkinät ehtivät kypsyä. Tuoreena ne maistuvat erilaisilta kuin kuivatut hasselpähkinät.


  • Kasvuvyöhyke: I–III (IV)

  • Korkeus: 2–5 m

  • Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

  • Kukinta-aika: maaliskuu

Elefanttiheinä, Miscanthus sinensis

Elefanttiheinää suositellaan läpäisevään maahan, mutta Taimimoision perennataimistolla se on kasvanut erinomaisesti jäykässä savimaassa avoimella paikalla. Menestyksen salaisuus on kohopenkki. Ravinteikas maa takaa elefanttiheinän voimakkaan kasvun, aurinkoinen paikka komean röyhykukinnon. Heinä kahisee voimakkaasti kovassa tuulessa, mutta kasvi pysyy pystyssä joka säällä. Hopeanhohtoinen kukinto säilyy yli talven. Lehdet saavat maatua, ja korret leikataan vasta keväällä, kun uutta kasvua alkaa nousta. Kasvupistettä ei saa vahingoittaa.


  • Korkeus: 170–180 cm

  • Valon tarve: aurinkoinen

  • Kukinta-aika: elo-syyskuu

Kilpirikko, Darmera peltata

Kilpirikko on neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen tulossa jälleen muotiin. Sen komea lehti ja vahva, pinnanmyötäinen juurakko on niin peittävä, ettei yksikään rikkakasvi sitä uhmaa. Ennen lehtiä maasta nousee toukokuun alussa kukkavarsi, jonka latvaan kehittyy vaaleanpunainen kukinto. Tuulta kestävä kilpirikko on hyvä maanpeitekasvi, joka hoitaa itse itsensä, kun lehdet saavat lakastua paikoilleen. Sitä ei tarvitse jakaa, kastella eikä lannoittaa. Se viihtyy ravinteikkaassa maassa. Parhaimmillaan se on suurena ryhmänä avoimella paikalla. Kasvusto muodostaa valtavan, vihreän tyynyn, joka vetää katseet puoleensa.


  • Korkeus: 100 cm

  • Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

  • Kukinta-aika: toukokuu 

Lisätietoja:

Oulujoen taimisto

Taimimoisio

Mustilan Taimitarhat

Asiantuntijat: Matti Kulju, Oulujoen Taimisto, Marja Suomalainen, Taimimoisio ja Maria Tigerstedt, Mustilan Taimitarhat

Kuvat: A-lehtien kuva-arkisto, Matti Lahtinen ja taimistot

Julkaistu: 23.4.2015
Katso myös nämä