Nannan pikkupiha muuttui vehreäksi keitaaksi – näin se onnistui!

Vuoden 2006 syksyllä pienessä rivitalon pihassa ei ollut paljoa nähtävää. Siellä kasvoi korkea villaheisipensasaita, kaksi isoa omenapuuta, pihlaja, kolmihaarainen kirsikkapuu, juhannusruusu ja jonkinlainen nurmikko. Jouhikorujen suunnittelija Nanna Salmi näki pihassa silti suuren mahdollisuuden.

– Tämä sopi hirveän hyvin minulle, sillä haluaisin joka tapauksessa laittaa pihan uuteen, oman makuni mukaiseen järjestykseen, Nanna kertoo.

Pihan uudistamisen alkutekijöiksi hän kaivoi käsin ylös pensasaidan sekä kaadettujen omena- ja kirsikkapuun juurakot ja alkoi muokata jäljelle jääneestä omenapuusta sateenvarjomaista. Sen alle hän rakensi tyylikkään, säntillisellä kanttauksella nurmikosta erotetun varjoperennapenkin, jossa kasvaa näyttävälehtisiä kuunliljoja ja keijunkukkia, keltalehtistä suikeroalpia ja muita matalia maanpeitekasveja sekä pienikokoisia havukasveja. Niiden joukkoon Nanna valitsi muutamia kauniskukkaisia perennoja, kuten varjoliljoja, japaninesikkoja, pioneja, sinivaleunikoita ja mooseksenpalavapensaan.

– Pidän keltaisista lehtisävyistä, jotka tuovat eloa puutarhan kaiken vihreyden keskelle. Suosin valkoisia kukkia, koska ne nousevat esiin varjosta ja hämärän aikaan. Se on tärkeä ominaisuus varsinkin loppukesän kukilla, kun illat alkavat pimentyä aikaisin.

Tämä ei suinkaan ole Nannan ensimmäinen puutarhaprojekti. Hän on suunnitellut ennenkin puutarhoja sekä itselleen että muille. Suurin taidonnäyte oli Artjärvellä vanhan hirsitalon ympärille levittäytynyt laaja ja tyylikäs puutarha. Sitä ennen Nanna oli muokannut uuteen uskoon kesämökin puutarhaa – ja kokenut mullistavan puutarhavalaistumisen.

– Etsin kirjastosta puutarhanhoito-opasta, kun käteeni osui kirja Vaivatonta puutarhanhoitoa. Olen todella kiitollinen, että tästä kirjasta tuli sattumalta ensimmäinen puutarharaamattuni. Sen myötä koin täydellisen herätyksen kateviljelyn autuudesta, Nanna ylistää.

Kirjan opastamana hän kattaa yhä paksulla ruohosilppukerroksella kaiken kasveilta vapaaksi jäävän multapinnan, jopa kesäkukkaruukuissa. Kate lannoittaa, ehkäisee rikkaruohoja ja vähentää kastelun tarvetta. Pieneltä nurmialueelta ei kuitenkaan kerry kesän aikana riittävästi katetta, joten Nanna saa lisää ruohosilppua tyttärensä suuresta puutarhasta. Osan kasvijätteistä hän sujauttaa maatumaan suoraan katteen alle. Katepinnan päälle levitetty hake viimeistelee kasvialueiden huolitellun ilmeen. Kun multapinta on peitossa, kasvit eivät sottaannu sateessa multaroiskeista. 

– Vaikka puutarhani näyttää siistiltä, se on oikeasti suuri avokomposti. Runsas lierojoukko tekee koko ajan työtään hakkeen ja katteen alla piilossa. Kosteutta pidättävän katekerroksen ansiosta ne eivät pakene kuivuutta maan uumeniin vaan pysyttelevät pintakerroksissa ja pitävät sen kuohkeana. Lierojen uloste on hienointa lannoitetta, jota kasveille voi tarjota.

Nanna pitää uudistettua pihaansa melko helppohoitoisena, vaikka se ei oikeastaan ole ollut hänen tavoitteensa. Se on vain mukava kylkiäinen tavasta, jolla hän on valinnut hoitaa puutarhaansa. Suuritöisin on nurmikko, jota Nanna leikkaa, ilmastaa ja lannoittaa säännöllisesti. Perennoista hän nyppii pois kuihtuneet kukat.

– Koska puutarha on harrastus, siihen saa mielestäni kuluakin aikaa. Tykkään täällä työskentelystä. Välillä istun terassilla ja mietin, että mitä voisin vielä tehdä. Tajusin vasta jokin aika sitten, että puutarhaintohimo on uinunut minussa lapsuudesta saakka. Muistan mummolan puutarhan niin hyvin, että voisin koska tahansa piirtää sen.

Pihapuuhastelua vielä tärkeämpää Nannalle on oma, yksityinen ulkotila, joka on rakennettu hänen kauneustajunsa mukaisesti. Sen vuoksi puutarhanäkymä on parhaimmillaan terassilta katsottuna. Istutusalueiden kaarevat reunat ja mutkittelevat kulkureitit hämäävät silmää ja saavat pienen puutarhan näyttämään neliöitään suuremmalta. Uudistetun pihan tunnelma on rauhallinen ja levollinen. 

– Oma tyylini on vahva niin sisustuksessa, pukeutumisessa kuin puutarhassakin. Pyrin kaikessa selkeyteen ja yksikertaisuuteen. Tunnen itseni, tiedän mitä haluan ja mistä tykkään. Haluan, että lähiympäristöni on omasta mielestäni kaunis. En osaa edes kuvitella, että katselisin työhuoneeni ikkunasta sellaista maisemaa, miltä puutarha näytti minun tänne muuttaessani. Peitin istutusalueiden pohjat paksulla sanomalehtikerroksella ja lisäsin päälle noin 20 cm multaa. Lehdet ovat jo hyvän aikaa sitten maatuneet. Nyt mullassa on runsaasti humusta ja paljon lieroja. 

Olen tarkka kasvivalinnoista, mutta poikkeuksen tekee luonnonkasvi harakankello. Annan sen levitä rauhassa. Pieneen tilaan mahtuu myös hyötykasveja. Viljelylaareissa kasvatan esimerkiksi villirukolaa, sidesalaattia ja tilliä. Peitän niidenkin multapinnan tuoreella ruohokatteella muutaman kerran kesässä. Se riittää lannoitteeksi. Kuunliljoissa on valtava valikoima erikokoisia kaunissävyisiä lajikkeita.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira Otto viihtyy erinomaisesti Nannan koiraystävälliseksi uudistamassa puutarhassa. Kohopenkkien ja nurmikon väliin jää kanttauksesta selkeä musta raja. Kun oleskelualueet ja istutusryhmät ovat selkeästi rajatut, koiran on helppo ymmärtää, minne se saa mennä ja minne ei. Otolla ei ole lupaa mennä kasviryhmiin. 

– Otto tottelee kiltisti. Joskus sille heittämäni lelu sattuu lentämään kielletylle alueelle, ja koira katsoo minua että ”o-ou, mitäs nyt tehdään”. Olen opettanut Oton myös nostamaan koipeaan vain omalla pissapaikallaan, koska en pystyisi pitämään puutarhassani pieniä havukasveja, jos se pissailisi minne sattuu.