Viherpiha

Istutussuunnitelma: varjoisan paikan perennat

Istutussuunnitelma: varjoisan paikan perennat

Osa kasveista antaa parastaan varjoisassa paikassa. Perennoista, saniaisista ja lehtevistä pensaista saa yhdistelemällä rehevän keitaan.
Teksti Reija Rantakallio
Kuvat Tanja Pellikka
Mainos

Varjon puutarhassa on hyväksyttävä valon niukkuus ja käännettävä se voitoksi. Pohjoisen puolelle aurinko pääsee kurkistamaan vain kesäiltoina. Itään avautuva piha kylpee aamuauringossa, mutta jää varjoon ennen puolta päivää. Pieniä kaupunkipihoja varjostavat usein korkeat naapuritalot, ja metsätontilla kookkaat puut estävät aurinkoa paistamasta täysillä puutarhaan.

Valo-olot myös muuttuvat vuodenaikojen myötä. Jos pihalla tai sen ympärillä kasvaa suuria lehtipuita, keväällä auringonvaloa riittää runsaasti ennen lehtien puhkeamista. Monet aikaiset sipulikasvit ja perennat viihtyvätkin mainiosti puiden alustoilla, sillä ne ehtivät kukkia, ennen kuin lehdet kasvavat täyteen mittaansa.

Varjo on ihanteellinen talvivihannille alppiruusuille, kunhan niille perustaa tuoreen, kuohkean ja happaman kasvualustan. Valittavana on runsaasti lajikkeita, joista korkeimmat kasvavat noin kolmen metrin mittaisiksi ja matalimmat alle puolimetrisiksi. Alppiruusut ovat parhaimmillaan, kun ne istutetaan muutaman kappaleen ryhmiksi yhdessä kasvualustan peittävien lajien kanssa. Peittokasvit pitävät maan pinnan kesällä kosteana ja vähentävät routaantumista talvisin. Pikkutalvio, alaskankleitonia ja poimulehdet ovat alppiruusujen käypiä kumppaneita.

Varjoisilla paikoilla viihtyvät myös monet komeat ja suurilehtiset perennat, kuten kilpiangervo, sekä kotimaisista saniaisista esimerkiksi herkkä metsäimarre. Havukasveista varjoon sopivat useimmat kuuset, marjakuuset ja tuijat. Minimalistisen ryhmän saa istuttamalla havupensaita ja heiniä ja kattamalla kasvualustan koristeellisella soralla tai kivillä.

Varjoisan paikan perennojen istutussuunnitelma

Esimerkkisuunnitelman istutusalueen koko on noin 5 x 3 metriä.

Kasvimäärät


  • 6 soihtunauhusta

  • 7 sormivaleangervoa

  • 8 rotkolemmikkiä

  • 6 kääpiöjaloangervoa

  • 11 valkotäpläimikkää

  • 8 tuoksumataraa

  • 11 tarhavarjohiippaa.

Malli-istutuksen kasvit noin 330 euroa.

Kasvien korkeudet


  • korkeimmat soihtunauhus ja sormivaleangervo, 90–200 cm

  • keskikokoiset rotkolemmikki ja tarhavarjohiippa, 30–50 cm

  • matalimmat kääpiöjalonagervo, valkotäpläläimikkä ja tuoksumatara, 15–30 cm.

1. Soihtunauhus, Ligularia x hessei

Rehevä, pensasmainen perenna on kallio- ja kultanauhuksen risteymä. Muhkeat, voimakkaan keltaiset huiskilokukinnot avautuvat syyskesällä. Suurikokoiset lehdet ovat kolmiomaisia. Istuta tuoreeseen ja ravinteikkaaseen maahan, taimiväli on 60–100 senttiä.

Valon tarve: puolivarjo

Korkeus: 150–200 cm

Kukinta-aika: elo–syyskuu

Hoito: Pitää kasvurauhasta ja viihtyy vuosia paikallaan ilman jakamista. Istutus tuoreeseen, ravinteikkaaseen ja hyvin kalkittuun multaan. Lannoitus keväisin kompostilla. Nauhukset menestyvät myös auringossa, mutta silloin kasvualustan on oltava paksumultainen ja savensekainen. Kastelu tarvittaessa poutakausina.

2. Sormivaleangervo, Rodgersia aesculifolia

Sormilehdykkäiset, syvän vihreät lehdet muistuttavat hevoskastanjan lehtiä. Tyylikkään ja kookkaan varjoperennan kermanvalkoiset kukinnot nousevat lehdistön yläpuolelle. Viihtyy katveisilla ja tuulensuojaisilla paikoilla runsasravinteisessa ja syvämultaisessa maassa. Istutusväli on 50–60 senttiä.

Valon tarve: varjosta puolivarjoon

Korkeus: 90–120 cm

Kukinta-aika: heinä–elokuu

Hoito: Saa kasvaa rauhassa paikallaan vuodesta toiseen. Viihtyy multavassa, hiekansekaisessa savimaassa. Reilu lannoitus keväisin ja vuosittain lisäys ravinteikasta multaa tai kompostia. Lumettomien paikkojen kasvustot suojataan havuilla.

3. Rotkolemmikki, Brunnera macrophylla

Kukat muistuttavat paljon luonnonvaraisia lemmikkejä, mutta lehdet ovat suuria ja herttamaisia. Leviää maltillisesti maanalaisten rönsyjensä avulla ja jonkin verran myös siementämällä. Menestyy ravinteikkailla ja hiekkapitoisilla mailla ja sopii veden äärelle. Istutusetäisyys on 30 senttiä.

Valon tarve: varjosta puolivarjoon

Korkeus: 30–50 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Hoito: Kun kuihtuneet kukat leikataan pois, se saattaa kukkia syyskesällä uudelleen. Istutus ravinteikkaaseen, hiekkapitoiseen multaan. Laji ei siedä juuristollaan seisovaa vettä. Suuriksi kasvaneet taimet jaetaan keväällä tai syksyllä.

4. Kääpiöjaloangervo, Astilbe chinensis ’Pumila’

Leviää muista jaloangervoista poiketen juurakoittensa avulla mattomaisesti, mutta maltillisesti ja muodostaa tuuhean kasvuston. Tummanvihreä lehdistö ja pystyt kukkatertut violetinpunaisia. Viihtyy hiekka- ja multamailla ja sietää kuivuuttakin. Sopii kivikkokasviksi. Istuta taimet noin 25 sentin välein.  

Valon tarve: auringosta varjoon

Korkeus: 20–30 cm

Kukinta-aika: elo–syyskuu (lokakuu)

Hoito: Lannoitus keväisin esimerkiksi kompostilla ja tyvelle multalisäys vuosittain. Taimet jaetaan kolmen vuoden välein. Kastelu säännöllisesti kuivina kausina etenkin aurinkoisilla paikoilla.

5. Valkotäpläimikkä, Pulmonaria saccharata

Aluksi punaiset kukat muuttuvat myöhemmin sinisiksi. Valkolaikkuiset lehdet ovat koristeellisia pitkälle syksyyn saakka. Perenna kasvaa hillitysti ja muodostaa mattomaisen kasvuston. Sopii puiden ja pensaiden alustalle esimerkiksi metsäpuutarhaan. Istuta taimet 30 sentin välein.

Valon tarve: varjosta puolivarjoon

Korkeus: 15–20 cm

Kukinta-aika: toukokuu

Hoito: Kastelu kuivina keväinä, jotta jaksaa kukkia ja kasvattaa uusia lehtiä. Puiden lehdet jätetään syksyllä kasvin suojaksi. Lehtiä ei kannata leikata, sillä ne suojaavat juuristoa ja säilyvät vihreinä pitkään. Jaetaan tarvittaessa heti kukinnan jälkeen tai syksyllä.

6. Tuoksumatara, Galium odoratum

Pienet, suloisesti tuoksuvat kukat. Tuoksumatara kasvattaa tuuhean mättään ja leviää nopeasti maanalaisten rönsyjensä avulla. Viihtyy kuohkeassa, tuoreessa ja vettä hyvin läpäisevässä lehtimullassa. Sopii hyvin luonnonmukaisiin ja metsäpuutarhoihin. Taimiväli on noin 30 senttiä.

Valon tarve: varjosta puolivarjoon

Korkeus: 20–30 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Hoito: Kasvaa kalkkipitoisissa lehdoissa, mutta viihtyy myös happamilla mailla. Ei tarvitse jakaa eikä lannoittaa, kun lehtikarikkeen annetaan maatua taimien päälle.

7. Tarhavarjohiippa, Epimedium x rubrum

Muodostaa vähitellen leveän ja tuuhean kasvuston. Herttamaiset sirot lehdet ovat nuorina punareunaisia, syksyllä ne saavat punaisen ruskan. Kukat ovat pieniä ja punaisia. Istuta tuoreeseen ja ravinteikkaaseen hiekkamaahan perennaryhmien edustalle tai rodotarhaan. Istutusetäisyys on 40 senttiä.

Valon tarve: varjosta puolivarjoon

Korkeus: 30 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Hoito: Kuivuneet lehdet poistetaan keväällä ja kasvien tyvelle lisätään hiekkamultaa, jotta juuristo ei kuivu. Jaetaan tarvittaessa elokuussa.

Moni varjoisan paikan perenna kukoistaa kompostimullan ja lehtikarikkeen turvin.

Lue lisää:

15 ideaa varjoisaan pihaan

Helpot kesäkukat varjoon

Istutussuunnitelma: talvenkestävät pensaat ja perennat

Julkaistu: 10.8.2015
Katso myös nämä