Varjon puutarhassa on hyväksyttävä valon niukkuus ja käännettävä se voitoksi. Pohjoisen puolelle aurinko pääsee kurkistamaan vain kesäiltoina. Itään avautuva piha kylpee aamuauringossa, mutta jää varjoon ennen puolta päivää. Pieniä kaupunkipihoja varjostavat usein korkeat naapuritalot, ja metsätontilla kookkaat puut estävät aurinkoa paistamasta täysillä puutarhaan.

Valo-olot myös muuttuvat vuodenaikojen myötä. Jos pihalla tai sen ympärillä kasvaa suuria lehtipuita, keväällä auringonvaloa riittää runsaasti ennen lehtien puhkeamista. Monet aikaiset sipulikasvit ja perennat viihtyvätkin mainiosti puiden alustoilla, sillä ne ehtivät kukkia, ennen kuin lehdet kasvavat täyteen mittaansa.

Varjo on ihanteellinen talvivihannille alppiruusuille, kunhan niille perustaa tuoreen, kuohkean ja happaman kasvualustan. Valittavana on runsaasti lajikkeita, joista korkeimmat kasvavat noin kolmen metrin mittaisiksi ja matalimmat alle puolimetrisiksi. Alppiruusut ovat parhaimmillaan, kun ne istutetaan muutaman kappaleen ryhmiksi yhdessä kasvualustan peittävien lajien kanssa. Peittokasvit pitävät maan pinnan kesällä kosteana ja vähentävät routaantumista talvisin. Pikkutalvio, alaskankleitonia ja poimulehdet ovat alppiruusujen käypiä kumppaneita.

Varjoisilla paikoilla viihtyvät myös monet komeat ja suurilehtiset perennat, kuten kilpiangervo, sekä kotimaisista saniaisista esimerkiksi herkkä metsäimarre. Havukasveista varjoon sopivat useimmat kuuset, marjakuuset ja tuijat. Minimalistisen ryhmän saa istuttamalla havupensaita ja heiniä ja kattamalla kasvualustan koristeellisella soralla tai kivillä.

Esimerkkisuunnitelman istutusalueen koko on noin 5 x 3 metriä.

Malli-istutuksen kasvit noin 330 euroa.

Rehevä, pensasmainen perenna on kallio- ja kultanauhuksen risteymä. Muhkeat, voimakkaan keltaiset huiskilokukinnot avautuvat syyskesällä. Suurikokoiset lehdet ovat kolmiomaisia. Istuta tuoreeseen ja ravinteikkaaseen maahan, taimiväli on 60–100 senttiä.

Sormilehdykkäiset, syvän vihreät lehdet muistuttavat hevoskastanjan lehtiä. Tyylikkään ja kookkaan varjoperennan kermanvalkoiset kukinnot nousevat lehdistön yläpuolelle. Viihtyy katveisilla ja tuulensuojaisilla paikoilla runsasravinteisessa ja syvämultaisessa maassa. Istutusväli on 50–60 senttiä.

Kukat muistuttavat paljon luonnonvaraisia lemmikkejä, mutta lehdet ovat suuria ja herttamaisia. Leviää maltillisesti maanalaisten rönsyjensä avulla ja jonkin verran myös siementämällä. Menestyy ravinteikkailla ja hiekkapitoisilla mailla ja sopii veden äärelle. Istutusetäisyys on 30 senttiä.

Leviää muista jaloangervoista poiketen juurakoittensa avulla mattomaisesti, mutta maltillisesti ja muodostaa tuuhean kasvuston. Tummanvihreä lehdistö ja pystyt kukkatertut violetinpunaisia. Viihtyy hiekka- ja multamailla ja sietää kuivuuttakin. Sopii kivikkokasviksi. Istuta taimet noin 25 sentin välein.  

Aluksi punaiset kukat muuttuvat myöhemmin sinisiksi. Valkolaikkuiset lehdet ovat koristeellisia pitkälle syksyyn saakka. Perenna kasvaa hillitysti ja muodostaa mattomaisen kasvuston. Sopii puiden ja pensaiden alustalle esimerkiksi metsäpuutarhaan. Istuta taimet 30 sentin välein.

Pienet, suloisesti tuoksuvat kukat. Tuoksumatara kasvattaa tuuhean mättään ja leviää nopeasti maanalaisten rönsyjensä avulla. Viihtyy kuohkeassa, tuoreessa ja vettä hyvin läpäisevässä lehtimullassa. Sopii hyvin luonnonmukaisiin ja metsäpuutarhoihin. Taimiväli on noin 30 senttiä.

Muodostaa vähitellen leveän ja tuuhean kasvuston. Herttamaiset sirot lehdet ovat nuorina punareunaisia, syksyllä ne saavat punaisen ruskan. Kukat ovat pieniä ja punaisia. Istuta tuoreeseen ja ravinteikkaaseen hiekkamaahan perennaryhmien edustalle tai rodotarhaan. Istutusetäisyys on 40 senttiä.