Sileän pyöreäkulmaiset mukulakivet näyttävät mukavilta. Ne tuovat mieleen hevoskärryt ja vanhan ajan idyllin. Ikävä kyllä jalan alla ne eivät tunnu kovinkaan mukavilta. Polun tallaaja antaa kuitenkin paljon anteeksi, kun istutat käytävän varrelle palleroiksi leikattuja puksipuupensaita ja tuoksuvia tai värikkäitä kasveja. Jalkoja voi lepuuttaa  soralle asetelluissa tuoleissa. Jos haluat mukulakiveyksestä painumattoman, asenna kivet 20-senttiseen kivituhka- tai betonilaastikerrokseen.

Sora on notkeaa ja vääntyy lähes millaiselle solmulle tahansa, mutta liiat mutkat kannattaa vetää suoriksi. Sora on yksinkertainen ja edullinen ratkaisu puutarhan käytävän materiaaliksi. Japanilaisessa puutarhassa haravoitu hiekka tai sora kuvaa usein vettä. Ennen soran levitystä pohjamaan päälle kannattaa levittää suodatinkangas. Soran kaveriksi sopivat rönsyilevät ja itsestään kylväytyvät kasvit. Lopputulos on luonnollisen näköinen, kun sekä käytävän reunoille että askelmerkeiksi on laitettu monen muotoisia luonnonkiviä.

Klassiset raparperilaatat tuovat mukavan kotikutoisen ilmeen pihan poluille. Niiden tekemiseen tarvitset sementtilaastia ja raparperinlehtiä. Tee sementtilaastista seos pussin ohjeen mukaan. Ota suuria raparperinlehtiä ja aseta ne oikea puoli alaspäin tasaiselle alustalle. Sivele lehtien pintaan ruokaöljyä. Jos lehtiruoti on paksu, ohenna sitä veitsellä ennen öljyn sivelyä. Pane lehden päälle parin sentin kerros laastia ja painele se tiiviiksi. Lehdistä tulee kestävämpiä, jos leikkaat kanaverkosta lehden kokoisen palan, painat sen kiinni betoniin ja laitat verkon päälle vielä yhden kerroksen betonia. Anna kuivua vuorokausi. Käännä laatat ympäri ja vedä raparperinlehti pois.

Jos puutarhan ilmapiiristä halutaan luonnollinen ja luonnonläheinen, kulkuväylistäkin tehdään pehmeästi kaartelevia. Tosin liika mutkikkuus on pahasta ja aiheuttaa vain ärtymystä.

Metsästä puutarhaan johtava polku voi olla soraa, haketta tai liuskekiveä, kuten kuvassa. Polun reunat saavat mielellään olla liehuvat eli epätasaiset, niin että  kasvit pääsevät kaartumaan ja rönsyilemään käytävälle luonnollisesti.

Ihanteellinen laatan paksuus jalan kuljettavalla käytävällä on vähintään kolme senttiä. Käyttökelpoisimpia ovat suuret laatat, kooltaan vähintään 30–40-senttiset. Ne ovat myös vakaampia kuin pienet laatat, jotka liikkuvat helposti paikoiltaan.

Routimattomassa maassa kiveyksen pohjaksi riittää 10–20 sentin murskekerros. Sen sijaan routivilla mailla maata pitää poistaa kiveyksen alta jopa 50–60 senttiä.

Kapea hakepolku sopii erityisesti istutusten väliin tai metsäiselle tontille. Hake joustaa jalan alla mukavan pehmeästi. Kuorikate suojaa maan pintaa kuivumiselta ja parantaa maan kosteusoloja. Suloiset ahomansikat leviävät tehokkaasti pitkien pintarönsyjen avulla. Valkokukkainen myskimalva leviää hyvin viihtyessaään siemenistä.

Puuta on pitkään käytetty puutarhan rakenteissa, ja erityisen hyvin se soveltuu oleskelutilan lattiaksi. Tasainen pinta tuntuu mukavalta astella. Ulkona pinta altistuu säiden vaihtelulle, joten se vaatii myös säännöllistä huoltoa pysyäkseen siistinä. Yhtenäinen, vaikkakin tummuudeltaan hieman erilainen väri pation pinnoissa ja kalusteissa tekee tilasta rauhallisen. Sitä voi halutessaan piristää kirkkaanvärisillä tekstiileillä ja somisteilla. Rouhea, leveälautainen pöytä sopii tyyliin. Oleskeluryhmän ylle on hyvä virittää katos. Valokate suojaa sateelta ja UV-säteilyltä.

Kivikko- tai sorapuutarhaan tehdään kulkuväylät laudasta. Painekyllästetty puu kestää parhaiten maakosketuksessa, mutta lehtikuusi on hyvä vaihtoehto. Käsittelemättömänä se patinoituu harmaaksi sään armoilla. Sen voi halutessaan sivellä öljyllä. Lehtikuusesta tehdyn maton voi myös petsata tai maalata, kuten muunkin lautatavaran.

Molempi parempi! Tilan voi ottaa haltuun rakentamalla kevyen lautaterassin veden tai kosteikon päälle. Sokkeliksi kerätään kaikki pihasta löytyvät kivet. Nurkkapalkkien alle on syytä laittaa betonilaatat routimattomalla maalla. Jos maa on routivaa, perustus tehdään valamalla nurkat pilarien avulla. Jos puutaso on kokonaan maan päällä, tason alta täytyy ensin kaivaa pois multakerros, laittaa sitten suodatinkangas ja sen päälle mursketta tai soraa. Silloin rikkakasvit eivät pääse kasvamaan laudoituksen alta.

Isot liuskekivilaatat ovat mainio lattia oleskelupaikalle, jossa pöydän ja tuolien olisi hyvä pysyä keikkumatta paikoillaan. Karkeapintainen liuske on luonnollisen näköistä ja istuu punamultaiseen ympäristöön paremmin kuin sileäksi hiottu kivi. Lattian neutraali vaalea sävy antaa tilaa talon ja kalusteiden voimakkaalle värille.

Materiaalien yhdistäminen on täysin sallittua, kun sen tekee huolellisesti ja tyylikkäästi. Kontrastit toimivat toisiaan tehostavasti. Nurmea ei tarvita lainkaan, kun pihan lattia päällystetään kivillä ja oleskelualue laudoitetaan. Kaivattua vehreyttä ja väriä tuovat ruukkuihin istutetut puut, heinäkasvit ja kesäkukat. Hyvä ratkaisu on myös puisen ja kivisen alueen rajalla, päivänvarjon alla oleva kukkapenkki, jossa kasvaa hopeanharmaalehtinen laventeli. Noppakivipinnan kaunis kaarevuus vaatii kivien latojalta osaamista.

Tee kaunis pihapolku askellaatoista

Pihakivien valinta ja asennus

12 ideaa puutarhan polkuihin