Pihakivet ovat kasvattaneet suosiotaan muiden kestävien pihan pintamateriaalien ohella. Sora, murske ja asfaltti ovatkin saaneet lisääntyvissä määrin rinnalleen esimerkiksi betonilaattoja ja luonnonkivituotteita.
Pihakivien valinta ja kiveyksen suunnittelu
Ulkonäöltään ja kestävyydeltään onnistunut pihakiveys on hyvän suunnitelman, laadukkaiden materiaalien sekä huolellisen työn ja valvonnan yhteistulos. Pihakivien asennuksen korjaaminen jälkikäteen on työlästä ja kallista, joten mahdolliset ongelmat kannattaa pyrkiä ehkäisemään ennakkoon.
Määritä siis vaatimukset ja toleranssit suunnitelmissa ja työselityksissä, jotka ovat sitten myös sopimusten liitteinä ja valvottavissa urakoinnin aikana. Pihakivet voi toki asentaa myös itse, jolloin kannattaa hankkia tarkempaa tietoa erilaisista työmenetelmistä.
Pientaloasujan on hyödyllistä tuntea pääpiirteissään erilaisten rakenteiden toteuttamistavat. Päällysteeksi voi valita luonnonkiveä tai betonilaattoja. Sisäänkäynnin, liikkumisalueiden ja oleskelualueiden pinnoitteen tulee kestää pesua ja harjausta, eikä se saa olla liukas. Ajotielle tarvitaan paksumpi kivi kuin polulle.
Erikokoiset ja -sävyiset pihakivet antavat valtavasti yhdistelmämahdollisuuksia niin pieneen kuin suurempaankin pintaan. Vesi voimistaa värejä, joten kivipinta on jokaisella säällä aina elävän näköinen.
Pihakivien asennus – ensin hyvät pohjatyöt
Pihakiveys kestää vain, jos pohjatyöt on kunnolla tehty. Maaperän laatu ja kiveyksen käyttötarkoitus määräävät, miten paksu perusta tarvitaan. Usein kannattaa pyytää asiantuntijaa arvioimaan tarvittavat pohjatyöt.
Pihakiveyksen alle tulevan rakennekerroksen pitää läpäistä hyvin vettä ja sen tulee olla routimaton. Erittäin routivilla maalajeilla, kuten savimailla, alue perustetaan riittävän syvään. Vaikeissa paikoissa tämä voi tarkoittaa jopa metriä.
Erityisesti huonosti kantavilla mailla varsinaiseen kivien asentamiseen kannattaa joissakin tapauksissa ryhtyä vasta, kun perustus on saanut painua yli talven. Jos kiveys tulee vanhalle ja routimattomalle pihalle, ei suurempia perustustöitä välttämättä tarvita.
Pohjatöiden työvaiheet
- Useimmiten pihakiveyksen pohjaksi riittää parinkymmenen sentin sora- tai sepelikerros, joka tiivistetään. Kaikkien rakennekerrosten muotojen tulee noudattaa tulevia valmiin pinnan muotoja.
- Routiva maa vaatii yleensä noin 50 cm perustussyvyyden. Tällöin on syytä käyttää suodatinkangasta, salaojitusta ja routalevyä. Perustuksen on hyvä ulottua sivusuuntaan noin 60 cm yli pihakivien reunan.
- Rakennekerrokset kannattaa tiivistää huolellisesti noin 20–30 cm kerroksina. Kerrallaan tiivistettävän kerroksen paksuus riippuu tärylevyn tehosta.
- Perustus pitää tehdä tasavahvuisena koko kivettävälle alueelle, jotta ei synny epätasaisesti routivia kohtia. Pihakiveys sallii pienen elämisen, joten pienet routaliikkeetkin ovat hyväksyttävissä.
- Pohjakerrokset muotoillaan ja tiivistetään lopulliseen pintamuotoon kallistukset huomioiden. Korkotasossa huomioidaan laatan paksuus ja noin kolmen sentin asennushiekkakerros.
- Tasajakoinen asennushiekka (raekoko 0–8 mm), hiekka tai kivituhka levitetään pohjarakennekerroksen päälle. Asennushiekalla ei oiota mahdollisia epätasaisuuksia. Hiekkaa tulee olla kauttaaltaan tasavahva 2–3 cm kerros, jotta kiveys ei ajan myötä painu epätasaisesti.
- Asennushiekka tasoitetaan suoralla laudanpätkällä. Isoilla pinta-aloilla voi apuna käyttää esimerkiksi 20–30 mm vahvuisia 3–4 metriä pitkiä teräsputkia. Putket asetetaan 1–1,5 metrin päähän toisistaan tasoitetun pohjarakenteen päälle. Putkien päälle tuodaan asennushiekka. Lautaa vedetään putkien pintaa pitkin kiveyksestä poispäin, jolloin syntyy tasainen asennushiekkakerros.
Katso video pihakivien asennushiekan tasoittamisesta
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.
Valitse sopiva pihakivet
Betonilaatta
- Betonilaatat ovat kestäviä, ja niitä saa useissa väreissä ja monen kokoisina. Betonilaattoja valmistetaan suorakaiteen ja neliön muotoisina sekä pyöreinä.
- Betonilaattojen asennus vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Laattojen paksuus ja leveys voi vaihdella muutamia millimetrejä, mikä on otettava huomioon kiven asennuksessa.
- Laattojen väliin jätetään ladonnassa noin kolmen millimetrin sauma, jotta saumalinjat saadaan suoriksi mittapoikkeamista huolimatta. Saumat pidetään ojennuksessa linjalangan avulla.
- Lopullinen ladonnan korkeus ja sijainti naputellaan kuminuijalla ja tilkitään tarvittaessa asennushiekalla.
- Asennuksen jälkeen kivien pinnalle levitetään saumaushiekka, joka harjataan saumojen täytteeksi. Näin kivet ankkuroituvat lopullisesti paikoilleen.
Betonikivi
- Betonikivet ovat pienikokoisempia kuin laatat, joten pienet kokoerot tasoittuvat helpommin kuin suurikokoisilla laatoilla.
- Kivien väleihin jätetään 2–3 mm:n saumaushiekalla asennusrako kuten laatoillakin.
- Betonikiviä valmistetaan useammanlaisille ladontamalleille soveltuvina profiileina.
- Huoliteltu lopputulos syntyy, kun kiveyksen reunat viimeistellään reunakivillä tai maahan asennettavalla lankkureunuksella.
- Kiveyksen viimeistely reunakivillä estää kiveyksen purkautumisen ja painumisen reuna-alueilta. Reunakivien asennus tehdään joko upottamalla ne maahan tai liimaamalla päällysteen pintaan.
Graniittikivi
- Graniittia käytetään usein pienissä yksityiskohdissa.
- Noppa- ja nupukivet asennetaan kuminuijalla koputtelemalla yksitellen kivituhkapetiin siten, että valmiista pinnasta tulee tasainen.
- Lohkopinta vaatii vähintään 5–10 mm:n sauman, joka täytetään saumaushiekalla. Tämän materiaalin asennus vaatii eniten harjoittelua ja ammattitaitoa.
- Sahatut ja tasamittaiset kivilaatat asennetaan samoin kuin betonilaatat.
Liuskekivi
- Liuskekiviä valmistetaan erikokoisina louhittuina laattoina. Väri on yleensä melko tumma, mutta vaaleampiakin sävyjä löytyy. Liuskekivet soveltuvat päällysteeksi oleskelualueille ja poluille.
- Liuskekivessä on eniten muotovaihtelua, joten kiven tulee olla halkaisijaltaan vähintään 40 cm ja riittävän paksu varmistamaan paikoillaan pysymisen.
- Yläpinnan tasaisuus on arvioitava silmämääräisesti linjalautaa apuna käyttäen, koska pinta on epätasainen.
- Lopullista pinta- ja reunamuotoa joudutaan usein hakemaan vasaralla ja taltalla lohkoen. Kivet saadaan tukeviksi tilkitsemällä hiekkaa reunojen alle.
- Mikäli liuskekiveys halutaan viimeistellä ruohosaumalla, täytetään saumat hyvällä kasvumullalla ja kylvetään nurmikon siemen.
- Kevyet laattapolut voidaan asentaa suoraan nurmikon päälle, jolloin mullalla täytetyt saumat nurmettuvat ajan kuluessa.
Mukulakivi
- Mukulakiviä käytetään yleensä seinän vierustoilla, rajaavina reunakiviä ja kasvialueilla sekä rinteissä koristekivinä.
- Mukulakivet asennetaan kivituhkapedin päälle yksitellen toisiinsa kiinni. Tasaisin pinta valitaan yläpinnaksi.
- Vaihtelua saadaan laittamalla sopivasti isompia kiviä pienempien joukkoon.
- Välit täytetään sopivaan tasoon kivituhkalla, ja harjataan haluttuun pintamuotoon.
Kivimuuri
- Muurikiviä käytetään pengerryksiin ja tukimuureihin. Niillä voi usein rakentaa ongelmallisesta rinnepihastakin näyttävän puutarhan.
- Muurikivet elävöittävät myös tasamaatonttia. Muurikivistä rakennettu korotettu istutusalusta rehevine kasveineen on puutarhan tyylikäs katseenvangitsija.
- Kivimuuri vaatii maaperän perustamista, kuten muukin kiveys. Maata kuoritaan ensin 30–40 cm syvyydeltä ja kuoppa täytetään soralla tai murskeella, joka tiivistetään. Lopuksi levitetään asennushiekka, jonka päälle muurikivet ladotaan.
- Muurin asennus aloitetaan kulmakivestä, joka ladotaan asennushiekan päälle. Myös seuraavat kerrokset aloitetaan kulmakivestä. Linjalankoja ja vesivaakaa on syytä käyttää hyväksi, jotta muurista tulee suora. Ensimmäisen muurikivirivistön huolellinen ladonta on erittäin tärkeää lopputuloksen kannalta.
- Edellisen kivikerroksen pinta on aina puhdistettava huolellisesti irtokivistä. Kivet ladotaan päällekkäin limittäin, kuten tiiliseinä. Hieman sisäänpäin kallistuva seinä kestää parhaiten maan paineen. Kutakin kivikerrosta on hyvä vetää sisäänpäin edellisen kerroksen etureunasta noin seitsemän millimetriä. Maata kannattaa lisätä muurin taakse esimerkiksi joka toisella ladontakierroksella. Aivan muurin viereen on syytä lisätä vettä läpäisevää maalajia. Ylimmän kerroksen voi haluttaessa viimeistellä erityisellä päällyskivellä, joka kiinnitetään liimanauhalla edelliseen kivikerrokseen.
- Ilman raudoitusta toteutetun muurin maksimikorkeus on 70–80 cm. Tätä korkeammat muurit vaativat tuekseen raudoitetun tukimuurin.
