Vihdanteon maailmanmestari vinkkaa: Näin saat vihdan kestämään hyvänä monta käyttökertaa & näin vihdan voi säilöä talveksi!
Vihdan tekemisen ajankohdalla on merkitystä etenkin, jos tekee vastan säilytettäväksi talvea varten. Kuukauden vaiheen lisäksi väliä on myös sillä, kuinka pitkälle kesä on edennyt ja miten suuriksi lehdet ovat kasvaneet, kertoo vihdanteon maailmanmestari Pentti Hakala.
Saunamestari ja vihdan teon maailmanmestari Pentti Hakala:
”Olen testannut, että lehti pysyy vihdassa parhaiten, kun vihta on tehty 7–9 päivän aikana syntyvästä kuusta. Vanha kansa sanoi, että se pitää tehdä mustasta kuusta viikko eteenpäin. Sanonta tulee siitä, että allakassa kuun syntymä eli uusikuu on merkitty mustana pallona.
Kertakäyttöisen kesävihdan voi tehdä milloin vain, kun lehti on puussa. Talvivastan pitää olla kuun kierron mukaan tehty, koska se on tarkoitettu säilöttäväksi talvea varten.
Kun tehdään talvivihtaa, lehden tulee olla täysikasvuinen. Lehden tuoksu on parhaimmillaan alkukesästä, kun se ei ole vielä kasvanut täyteen mittaan, mutta keskenkasvuinen lehti kuihtuu saunoessa nopeasti. Kertakäyttöisen kesävihdan voi toki tehdä myös keskenkasvuisesta lehdestä.
Ennen vihdat kuivattiin orsilla pimeässä paikassa, riippuvassa asennossa ja pariksi sidottuna. Nykyään vihdan voi pakastaa vakuumissa. Mielestäni parempi tapa onkin pakastaa juuri tehty vihta tuorekelmuun käärittynä. Kaveri voi pitää tuorekelmurullasta tiukasti kiinni, kun itse rutistelee vastan pakettiin kuin makkarapötköksi. Kääre vedetään kireäksi kädensijasta latvaan saakka. Vihtakääreen voi pakastaa pahvilaatikossa.
Vihtaa ei saa laittaa kuumaan veteen, koska muuten sen lehdet menevät pilalle.
Kun vastan ottaa pakastimesta, kannattaa ensin ottaa varovasti kääre pois sen ympäriltä. Vihdan voi laskea lehtien osuudelta varovasti ämpäriin, jossa on haaleaa vettä. Kymmenen minuutin päästä vasta on sula – ja ei muuta kuin vihtomaan!
Vasta kestää viidestä kahdeksaan saunomiskertaa, kun sitä käyttää ja huoltaa oikein. Vihtaa ei saa laittaa kuumalle kiukaalle eikä kuumaan veteen, koska muuten sen lehdet menevät pilalle. Lauteille kannattaa ottaa iso ämpäri viileää vettä. Vihta upotetaan ämpäriin lehtien osuudelta.
Kun löylyt ovat sopivat, vastaa ravistellaan kevyesti. Ensin sen voi nostaa kasvojen eteen, hengittää hetken lehtien lävitse ja haistaa niiden hieno tuoksu. Kerralla ei kannata vihtoa kovin pitkään, vaan vasta on hyvä käyttää välillä vesiämpärissä, etteivät lehdet pääse kuumenemaan.
Paras vihtakoivu on rauduskoivu, mutta keskelle voi laittaa sitä tuoksuvampaa hieskoivuakin.
Saunomisen lopuksi vihdan voi huuhdella kylmällä vedellä ja ravistella sitä kevyesti. Sitten se kannattaa viedä pois saunasta viileään ja pimeään paikkaan riippuvaan asentoon.
Kesäaikaan uudelleen käytettävää vihtaa voi hautoa lämpimässä vedessä puoli tuntia tai jopa tunnin: sen jälkeen se on jälleen käyttövalmis. Talvella vastan voi viedä pakkassäällä kylmään ulkorakennukseen ja ripustaa alassuin. Seuraavalla saunomiskerralla kannattaa laittaa vasta haaleaan veteen, ja se on pian sula ja käyttövalmis.
Vihdan ihannemitta on 50–55 senttimetriä, ja koivunoksat tulee latoa litteiksi.
Vihtaa ei tehdä pyörittämällä, vaan lehtien kiiltävä puoli tulee vastakkain ja karkeampi puoli ulospäin. Syy on se, että lehtien kiiltävä puoli on varsinkin alkukesästä tahmea. Silloin tahmea pinta tarttuu ihoon kiinni ja lehdet irtoavat vastasta. Loppukesällä ei ole niin väliä, kumpi puoli lehdestä tulee ulospäin.
Paras vihtakoivu on rauduskoivu, mutta keskelle voi laittaa sitä tuoksuvampaa hieskoivuakin. Keskelle voi laittaa myös suopursun tai vaikka mustaherukan oksan, joka antaa hyvän tuoksun.
Kun saan kesällä kutsun syntymäpäiville, teen päivänsankarille kukkavihdan. Valitsen sellaisia kedon kukkia, jotka kestävät saunomisen, ja laitan niitä vihdan pintaan molemmin puolin. Monesti on kuitenkin käynyt niin, että kukkavihta on ripustettu koristeeksi seinälle.”
