Kuukalenteri toimii kotipuutarhurin apuna – näin hyödynnät kuun vaiheita puutarhanhoidossa
Kuukalenteri on kuun vaiheisiin perustuva kalenteri, joka auttaa ajoittamaan puutarhan töitä. Kansanperinteessä puutarhan kylvöt ja istutustyöt ajoitettiin yläkuulle, maanmuokkaus ja kitkeminen alakuulle.
Mikä on kuukalenteri?
Kuukalenteri on vanhaan perimätietoon perustuva kalenteri, jonka mukaan ajoitettiin erilaisten töiden teko. Nykypäivänäkin kuukalenteria voi käyttää hyödyksi esimerkiksi puutarhanhoidossa ja viljelyssä.
Kuukalenteri jakaa kuukauden eri vaiheisiin, kuten nousevaksi ja laskevaksi kuuksi, sekä päiviin, jotka ovat erityisen suotuisia erilaisille puutarhatöille. Nouseva kuu on ihanteellista aikaa kukkien ja maan päälle satoa tekevien vihannesten kylvämiseen, istuttamiseen, leikkaamiseen ja lannoittamiseen. Laskeva kuu on puolestaan otollista aikaa perunan istutukseen, juurikasvien ja sipulin kylvöön sekä maanmuokkaukseen ja sadonkorjuuseen.
Kuun vaiheet:
- Uusi kuu: Kuu on Maan ja Auringon välissä, ja sen pimeä puoli näkyy Maahan.
- Kasvava eli nouseva kuu (yläkuu): Auringon valaisema osuus Kuusta kasvaa asteittain.
- Täysikuu: Maa on Kuun ja Auringon välissä. Kuun koko valoisa puoli näkyy Maahan.
- Vähenevä eli laskeva kuu (alakuu): Auringon valaisema osuus Kuusta vähenee asteittain.
Yläkuu eli nousevan kuun aika
Nouseva kuu eli yläkuu tiedettiin entisaikoina parhaaksi kylvö- ja istutusajaksi ”ylöspäin” satoa tekeville kasveille, kuten salaateille, yrteille, tomaateille, kurpitsoille, kurkuille, mansikoille sekä marjapensaille ja hedelmäpuille. Nousevalla kuulla siemenet itävät nopeasti ja versot kasvavat vauhdilla ylöspäin.
Myös huonekasvien mullanvaihto, perennojen siirto uuteen kasvupaikkaan sekä koristekasvien istutus on ollut tapana tehdä yläkuulla. Vesilasiin juurtumaan laitetuista kukanoksista sanottiin: ”Alakuinen kuolee, yläkuinen kasvaa”.
Todelliset taiturit tekivät nämä työt yläkuun lisäksi aamupäivällä, jolloin aurinkokin herättää uutta kasvua vauhtiin. ”Alakuu illasta, yläkuu aamusta”, kuului neuvo töiden ajoittamisesta. Puolilta päivin oli lepohetki. Kasvuvoima ei silloin lähde ylös eikä alas, joten tämä tunti oli hyvä käyttää ruokailuun.
Alakuu eli laskevan kuun aika
Täysikuusta alkaa alakuu eli laskevan kuun aika. Sen jälkeen kasvuvoima suuntautuu alaspäin. Sitä hyödynnettiin istuttamalla peruna heti täysikuun jälkeisinä päivinä, joko iltapäivällä tai illalla. Tällöin on myös muiden juurikasvien paras kylvöaika. Porkkanat, punajuuret, retiisit, palsternakat ja esimerkiksi maa-artisokat kasvattavat lyhyemmät naatit ja suuremman sadon, kun ne kylvää alakuulla.
Maan kääntäminenkin on ollut tapana ajoittaa kuunkierron mukaan. Se kannattaa tehdä keväällä heti, kun maa on sulaa ja alkaa laskevan kuun aika. Alakuu on otollinen myös rikkaruohojen perkuulle. Silloin käännettyyn maahan ei kasva niin paljon rikkaruohoja kuin yläkuulla käännettyyn. Kaikki kesän kuokkimis- ja perkaustyöt onkin hyvä ajoittaa alakuulle.
Entisaikoina kitkettiin alakuun iltapäivänä ja iltana, jotta kestäisi mahdollisimman pitkään ennen kuin aamuaurinko herättelisi juurakonpätkiä uudelleen kasvuun. Näin rikkaruohot pysyivät kurissa jo kauan ennen kemiallisia torjunta-aineita.
Monivuotiset rikkaruohot, pajukot ja puiden vesat hävitettiin vasta juhannuksen jälkeen, alakuun viimeisinä päivinä. Silloin juurissa ei ole yhtä paljon ravinteita uuteen kasvuun kuin keväällä. Juhannukseen asti aurinko nostaa keväistä kasvuvoimaa ylöspäin, mutta sen jälkeen auringon suunta kääntyy alenevaksi.
Yläkuulla vai alakuulla?
- Nurmikon leikkuu: Yläkuulla, tällöin leikattu nurmikko kasvaa nopeasti.
- Kompostin aloitus: Alakuulla, tällöin lahoaminen on nopeampaa.
- Yrttien keruu kuivattavaksi: Yläkuulla, aamupäivällä.
- Saunavastojen teko: Yläkuun puolivälissä, kun lehdet ovat täysikasvuisia.
Sään ennustaminen Kuusta
Myös säätä on ennustettu Kuusta. Vanha kansa puhui uudesta kuusta ”kuun tekopäivänä” ja ennusti tulevaa säätä kolmannen päivän sirpistä. Jos tuuli oli tuolloin kylmä ja pohjoinen, kylmä sää jatkui kolmisen viikkoa. Jos taas oli lämmintä ja tuuli puhalsi etelästä, lämpimästä säästä sai nauttia seuraavat kolme viikkoa. Sen jälkeen tiedossa oli säätyypin muutos.
”Pysty kuu veden pitää, laukku maahan laskettaa.” Jos uusi kuunsirppi oli pystyssä kuin D-kirjaimen kaari, alettiin odottaa kuivempaa säätä. Mutta mikäli sirppi oli kallellaan kuin eteenpäin kellahtanut D:n kaari, tiedossa oli sateista säätä seuraaviksi viikoiksi.
Keväthallat tulevat usein uudenkuun ja täydenkuun aikoihin. Arkojen kasvien kanssa kannattaakin tarkkailla säätä erityisesti päivää tai kahta ennen näitä käännekohtia.
Vanha kansa osasi ajoittaa työt niin, että maan yläpuolelle satoa tekevän kasvin kylvöpäiväksi valittiin yläkuun aamupäivä, etelätuulisena päivänä, kun luonto ennakoi sadetta. Rikkaruohoille valittiin alakuun iltapäivä, jolloin ilma oli kuiva ja tuuli kävi pohjoisesta. Jos kaikki tekijät eivät osuneet yhtä aikaa kohdalleen, pyrittiin kuitenkin välttämään kaikkein huonoimpia aikoja. Hyvin suunniteltu oli jo puoliksi tehty.
Lisätietoa: Johanna Paungger, Thomas Poppe: Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa (Yläkuu Kustannus 2012). Anne Pöyhönen: Yläkuu ja alakuu – ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä (Yläkuu Kustannus 2008) ja www.ylakuu.com.
