10 syytä rakastaa (ja istuttaa) tulppaaneja – jos tiesit nämä kaikki, olet todellinen tulppaaniguru!

1. Täysi väriympyrä

Talven jälkeen värejä ei yksinkertaisesti voi olla liikaa. Valkoharmaan kauden nuuduttama tarhuri voi unohtaa harmoniat ja soinnuttelut. Kirkas oranssi, leiskuva liila, vihreäraitainen, sähäkkä pinkki, auringonkeltainen, karmiininpunainen, syvä violetti – kaikki käy! Tulppaanit tarjoavat kevään kukkeinta väriterapiaa, sillä niiden väriympyrä pyörähtää lähes täyden kierroksen.

Yltäkylläinen kirjo on kasvikunnassa esiintyvien yhdisteiden ansiota. Kukkavärit ovat peräisin pääosin kahdesta väriaineesta: karotenoidit antavat terälehdille keltaisia sävyjä, antosyaanit punaista, purppuraa ja violettia. Kun aineiden pitoisuudet muuttuvat, myös kukan väri muuttuu. Tulppaanien väriympyrässä on aukko vain sinisen kohdalla. Kukkakaupasta löytyvä sininen tulppaani on värjätty.

2. Salapoliisityötä tarjolla

1600-luvulla ihailtiin tulppaanien viirullisia muotoja. Erikoinen väritys johtui viruksesta, joka heikensi sipulien elinvoimaa, ja vain kaikkein kestävimmät säilyivät vuosikymmenestä toiseen.

Yksi historiallisista lajikkeista on vuoden 1620 ’Zomerschoon’, jonka terälehdissä yhdistyvät herkullisesti mansikanpunainen ja kermanvalkoinen. Vanhoja erikoislajikkeita havitteleva joutuu näkemään vaivaa, mutta sitkeydellä ja onnella palan tulppaanihistoriaa voi saada omaan puutarhaansa.

3. Villejä löytöjä

Viisi kasvieksperttiä aloitti 1990-luvulla projektin, jossa he etsivät ja kuvasivat tulppaanien luonnonlajeja niiden alkuperäisessä elinympäristössä. Nämä nykyajan kasvimetsästäjät matkasivat yli kaksikymmentä vuotta tulppaanien perässä Lounais-Ranskasta ja Algeriasta aina Pakistaniin ja Kazakstaniin saakka ja löysivät karuilta vuorilta ja aroilta yli 40 villiä tulppaania. Pääset mukaan yllättävälle tulppaanimatkalle nettisivustolla tulipsinthewild.com. Kuvien ohessa on lyhyet lajiesittelyt ja kartta löytöpaikasta.

5. Kautta voi venyttää

Istuta puutarhaasi tulppaaneja useasta ryhmästä, niin saat nauttia kukinnasta koko kevään. Kausi alkaa huhti–toukokuussa luonnonlajeilla ja päättyy myöhäisimpiin lilja- ja papukaijatulppaaneihin kesäkuun puolivälin tienoilla. Usein kukinta-ajat menevät lomittain ja päällekkäin, sillä myös kevään ja alkukesän säät vaikuttavat ajoitukseen ja kestoon.

6. Huikeita näkymiä

Vakavan tulppaanikuumeen tartuttama kasvienystävä matkaa keväällä sipulikukkien viljelyn ykkösmaahan Hollantiin. On kuitenkin viisasta varautua siihen, että matkan aikana kuume saattaa pikemminkin nousta kuin laskea. Jo kilometrien pituiset kukkapellot mykistävät ja aiheuttavat tulppaaniähkyä. Keukenhofin puutarhaan kannattaa varata kokonainen päivä. 75 vuotta sitten avatussa puistossa käy kahden kevätkuukauden aikana lähes 1,5 miljoonaa vierasta. Pelkästään tulppaaneja istutetaan vuosittain 800 eri lajiketta. Lue juttumme Keukenhofista.

7. Puolet vuodesta

Tulppaanien kausi kestää lähes puoli vuotta. Ensimmäiset punaiset ja valkoiset leikkotulppaanit ehtivät sopivasti jouluksi, ja alkuvuosi on silkkaa värikkäiden kimppujen juhlaa. Vain lyhyt hengähdystauko, ja tulppaanit kukkivat puutarhassa aina kesän korvalle saakka.

8. Tarinoiden aihe

Hollannin vaurastuvan väestön 1600-luvulla vallannut tulppaanimania on kutkuttanut monia tarinankertojia. Historiallisiin seikkailukirjoihin erikoistuneen Alexandre Dumas’n Musta tulppaani on vanhanaikaisen romanttinen tarina miehestä, joka onnistuu kasvattamaan himoitun värisen kukan. Tulppaaneilla ja 1630-luvun Amsterdamilla on osansa myös Deborah Moggachin Tulppaanikuumeessa. Molemmista kirjoista on myös tehty elokuva.

9. Perennojen kaveri

Istuta tulppaanien viereen samaan aikaan kukkivia perennoja. Selkeälinjaisten tulppaanien seurana ovat erityisen somia alkukesän herkät lajit, kuten lemmikki, tarhakylmänkukka, narsissivuokko ja amerikankullero.

Tiesitkö tulppaaneista?

• Tulppaanien alkukoti on Keski-Aasian vuoristossa, josta niiden luontainen levinneisyysalue ulottuu aina Pyreneiden niemimaalle saakka. Kun kasvia alettiin viljellä Euroopassa, se nimettiin tulppaaniksi turkin turbaania tarkoittavan sanan tülbent mukaan, sipulin pyöreähkö muoto kun muistutti moninkertaisesta kankaasta kiedottua päähinettä. Turkin kielessä tulppaania kutsutaan nimellä lale.
• Kasvitieteessä tulppaanien suku kuuluu liljakasvien heimoon. Suku voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: luonnonvaraisiin lajeihin ja pitkälle jalostettuihin lajikkeisiin. Kasvitieteellisiksi tulppaaneiksi kutsutaan usein niin aitoja luonnonlajeja kuin niitä lähellä olevia nimettyjä lajikkeita. Esimerkiksi lummetulppaani ja raitatulppaani ovat luonnonlajeja – tarhalummetulppaanit ja tarharaitatulppaanit taas omat lajikeryhmänsä. Osa luonnonlajeista on harvinaisuuksia. Metsätulppaanin sipuleita on istutusaikaan yleisesti myynnissä, kun taas suvitulppaania onnistuu löytämään lähinnä erikoiskaupoista.
• Valtaosa puutarhojen ja puistojen tulppaaneista kuuluu kuitenkin pitkälle jalostettuihin, kookkaiden tarhatulppaanien joukkoon. Tulppaanit ovat olleet jalostajien suosiossa vuosisatoja, lajikkeita on kehitetty huikeat 40 000 erilaista. Jotta tähän monenkirjavaan ja sekalaisten sukulaissuhteiden porukkaan saadaan tolkkua, se on jaettu ryhmiin lähinnä kukan muodon ja kukinta-ajan perusteella. Esimerkiksi siroterälehtinen ’Elegant Lady’ kuuluu Liljakukkaiset-Ryhmään ja viimeisten joukossa kukkiva, polkkakarkin värinen ’Carnaval de Nice’ Kerrannaiset Myöhäiset -Ryhmään.
• Tulppaanien monimuotoisuuden ansiosta niillä on paikkansa niin kivikkopenkissä, villissä perennaryhmässä kuin säntillisessä muotopuutarhassa. Vaikka tulppaaneja ei kasva Suomessa luonnonvaraisena, ne loistavat alkukesästä lähes jokaisessa puutarhassa.

Lähteet: amsterdamtulipmuseum.com; Carolyn Fry: The Plant Hunters (Andre Deutsch, 2012); garden.org/plants; sipulimyyjien sivustot.