Mikä on kasvitieteellinen tulppaani?
Kasvitieteellisiksi tulppaaneiksi nimitetään muita lajeja kuin tavallisia tarhatulppaaneita. Ne poikkeavat toisistaan kasvupaikkavaatimuksiltaan, kestävyydeltään ja ulkonäöltään. Iso osa on pienikukkaisia, mutta joukossa on myös isokukkaisia lajeja. Yleensä varret jäävät matalammiksi kuin tarhatulppaaneilla.
Moni kasvitieteellinen tulppaani myydään lajinimellä, mutta osa myös lajikkeina. Tähti-, parvi- ja metsätulppaani sekä syreenitulppaani ’Lilac Wonder’ ovat yleisesti saatavilla olevia sortteja.
Kääpiötulppaanin (Tulipa turkestanica) sirot tähtimäiset kukat ovat vain 3–5 sentin levyisiä, mutta niitä kehittyy useita samaan varteen. Lehdet ovat pitkät, kapeat ja koristeellisen harmaan- vihreät. Otollisella paikalla laji voi osoittautua hyvinkin pitkäikäiseksi ja lisääntyä mukavasti. Kukinta ajoittuu huhti-toukokuulle.
Tähtitulppaanien (Tulipa humilis) matalavartisia kukkia kannattaa polvistua nuuhkimaan, sillä ne tuoksuvat makeilta ja eksoottisen mausteisilta. Kukat avautuvat huhti-toukokuussa. Laji usein ilahduttaa kukinnallaan vuodesta toiseen. Tähtitulppaanista on saatavana muutamia lajikkeita, kuvassa ’Little Beauty’.
Tähtitulppaanien kukat pysyttelevät supussa varjoisella kasvupaikalla ja avautuvat vasta auringon paisteessa. Koska kukat ovat pieniä ja varret vain 10–15 sentin pituisia, sipuleita kannattaa syksyllä istuttaa useita vierekkäin samaan paikkaan. Oikealla tähtitulppaani ’Persian Pearl’, vasemmalla ’Little Beauty’.
Lummetulppaani (Tulipa kaufmanniana) on omiaan isoa ja matalavartista kukkaa arvostavalle tarhurille. Erivärisiä lajikkeita on useita. Lämpimällä ja aurinkoisella paikalla kukat voivat avautua jo huhtikuussa, selkoselälleen räpsähtäneet kukat saattavat olla yli 20-senttisiä. Maljakkoon kukat kannattaa katkaista lehtien yläpuolelta, jotta sipuli voi kerätä voimaa seuraavan vuoden kukintaan. Kuvassa Lummetulppaani ’Conserto’.
Kasvitieteellinen tulppaani – näin kasvatat
Kasvitieteelliset tulppaanit ovat arkoja märkyydelle. Istuta ne vähintään kolme kertaa sipulin korkuiseen kuoppaan, jonka pohja on pehmeää sekä hyvin vettä läpäisevää. Liian pintaan jättäminen altistaa sipulin pakkasen puraisulle. Useimmat lajit viihtyvät parhaiten maassa, joka on kesällä kuivaa.
Kun paikka on oikea, osaa lajeista voi kasvattaa samaan tapaan kuin perennoja – antamalla niille kasvurauhan. Varsinkin matalakasvuiset lajit sopivat hyvin kivikkotarhaan.
Keltapunaisena hehkuva kultatulppaani (Tulipa stellata var. chrysantha) on italiantulppaanin muunnos, joka kasvaa noin 30-senttiseksi. Kukan ja terälehtien hienostunut muoto tuo mieleen liljatulppaanin. Pienehköt kukat avautuvat touko-kesäkuussa, ja niiden terälehdet taipuvat auringossa näyttävästi lähes vaakatasoon. Laji saattaa kukkia puutarhassa muutamia vuosia, kunhan paikka on aurinkoinen ja kesällä kuiva. Kuivana aikana kasteltavassa penkissä laji menestyy huonosti.
Hyvin viihtyessään metsätulppaani (Tulipa sylvestris) valtaa kasvutilaa sivusipuleilla, maarönsyillä ja siemenillä leviten niittymäiseksi kasvustoksi. Sirovartiset, sulokkaasti taipuilevat kukat avautuvat touko-kesäkuussa ja tuoksuvat makealta. Noin 50 sentin korkuinen laji on helpoimpia kasvitieteellisiä tulppaaneja, ja sen sipuleita on hyvin saatavilla. Sipulit hakeutuvat vähitellen syvälle maan uumeniin, josta niitä on vaikea löytää.
Italiantulppaani (Tulipa clusiana) on raikas kuin polkkakarkki. Sen uloimmat terälehdet ovat näyttävästi kaksiväriset ja avautuvat auringossa vaakatasoon. Siitä on jalostettu useita lajikkeita.
Pikkutulppaani (Tulipa biflora) muistuttaa kääpiötulppaania, mutta sen kukka on selvästi suurempi ja varsi matalampi. Topakka laji kasvattaa samaan varteen kaksi tuoksuvaa kukkaa, mihin viittaa tieteellisen nimen loppuosa. Harvinainen laji tunnetaan myös nimellä Tulipa polychroma. Sipulit kannattaa istuttaa lämpimään ja kuivaan paikkaan, vaikkapa kivikkoryhmään.
Pitkäikäisimmän ja kestävimmän tulppaanin tittelin ansaitsee parvitulppaani (Tulipa tarda). Jos muut tulppaanit tuottavat pettymyksen, valkokeltainen luonnonlaji voi hyvinkin menestyä kasvupaikassa. Usein kauriit, kanit ja rusakot muodostavat suurimman uhan sen kukinnalle. Parvitulppaani kasvattaa yhdestä sipulista useita kukkia, jotka avautuvat toukokuussa. Metsätulppaanin tavoin parvitulppaani lisääntyy siemenistä, sivusipuleista ja maarönsyistä ja voi levitä isoksi kasvustoksi.
