7 miljoonaa sipulikukkaa, 8 viikkoa kukkaloistoa! Keukenhof on maailman tunnetuin tulppaanipuisto, mutta se tarjoaa paljon muutakin

Paljon kauemmaksi ei keittiöpuutarhasta pääse. 32 hehtaaria sipulikukkia kaikissa mahdollisissa – ja mahdottomiltakin tuntuvissa – väreissä ja muodoissa. Jos mailla 1400-luvulla metsästänyt ja yrttejä kasvattanut kreivitär Jacoba van Beieren näkisi keittiöpuutarhaksi (Keukenhof) nimeämänsä alueen nyt, hän saattaisi lentää kuninkaalliselle takalistolleen.

Kukkien päälle tulee väenpaljous. Joka vuosi yhteen maailman tunnetuimmista puutarhakohteista vaeltaa noin miljoona kukkaturistia. Heistä 80 prosenttia on ulkomaalaisia. Määrä on huima, sillä Keukenhof on auki keväällä vain kahdeksan viikkoa. Mutta hollantilaiseen tapaan kaikki sujuu kuin rasvattu. Puistoon pääsee helposti alle tunnissa bussilla vaikkapa suoraan Schipholin lentokentältä Amsterdamista useita kertoja päivässä.

Keukenhof kukkii monessa kerroksessa. Eri-ikäisiä kirsikkapuita näkee joka puolella puistoa. Vanhimmilla puilla runko on yhtä hämmästyttävän kaunis kuin kukinta.

Puistossa on upeita vesielementtejä pitkistä kanaaleista lampiin ja pieniin puroihin. Vesi tuplaa kirsikkapuiden kauneuden.

Istutuksia on sommiteltu sekä selkeiksi yhden lajikkeen blokeiksi että viehättäviksi monen lajin ja lajikkeen sekoituksiksi.

Vanha säleikköpäärynä on huikea ilmestys sammaloituneine oksineen. Tasettinarsissit kukkivat tuhlaillen.

Jotta kukintaa riittäisi kahdeksaksi viikoksi, Keukenhofin 40 puutarhuria on istuttanut tarkasti valikoidut sipulikukat lasagnemetodilla, eli kerroksittain. Kun vierailemme puistossa huhtikuun lopulla, lähimmäksi pintaa istutetut krookukset ja muut aikaisimmat kukkijat ovat jo kuihtuneet. Muistoina krookuksista ovat lehdet, jotka vehreyttävät maan pintaa. Lajikkeiden valinnassa onkin selvästi mietitty paitsi kukkia myös lehtiä: krookusten raidalliset lehdet muistuttavat melkein koristeheiniä! Niiden yllä hehkuvat nyt syvemmälle maan lasagnekerroksiin istutetut lukemattomat narsissit, tulppaanit, hyasintit ja keisaripikarililjat.

Kukkien yhtäkkinen määrä häkellyttää, kun Suomessa maa on vielä pitkälti harmaa. Ja Keukenhof kukkii monessa kerroksessa! Maanpinnan sipulikukkien lisäksi parastaan antavat pensaat, esimerkiksi punaisen eri sävyissä loistavat atsaleat, ja lukuisat kukkapuut, kuten kirsikat ja magnoliat.

Puistossa ei pyritä vain takaamaan kukkia koko kevääksi, vaan myös tarjoamaan joka vuosi uutta nähtävää. Heti, kun puisto aukeaa, suunnittelija Frans Beijk katsastaa puiston ja miettii, miten hän haluaa parantaa istutusalueita seuraavana vuonna.

– Ideoita saadaan messuilta ja puutarhaohjelmista. Lisäksi asioita löytyy kokeilun kautta: mikä näyttää kivalta tai toimii hyvin puistossa, kertoo puutarhuri Stefan Slobbe.

Istutuksissa käytetään joka vuosi 1 600:aa sipulikukkalajiketta, joista 800 on tulppaaneita. Vippaskonsteihin ei turvauduta, eli mitään kasveja ei hyödetä kukkaan esimerkiksi kasvutunneleissa ja kaiveta maahan ennen puiston avautumista.

– Meillä on 75 vuoden ajalta asiantuntemusta, joten kaikki järjestyy aina lopulta, sanoo Stefan.

Haasteita kukkashow’n luomisessa toki on.

– Suurin haaste on luonto, koska emme voi hallita sitä. On aina jännittävää nähdä, millainen lopputulos on. Yksikään vuosi ei ole samanlainen.

Jotkut näkymät alkavat olla jo ikonisia. Esimerkiksi helmililjoista tehdyn kiemurtelevan joen tunnistavat sosiaalisesta mediasta monet, jotka eivät koskaan ole astuneet jalallaankaan Keukenhofiin. Sellaisia tuskin voi enää muuttaa.

– Jopa jotain niin suosittua kuin siniset jokemme me jatkuvasti parannamme ja muokkaamme. Vierailijat eivät ehkä huomaa sitä, mutta välillä käytämme eri lajeja tai värejä. Vaikkapa viime vuonna käytimme myös valkoista helmililjaa.

Syvänsininen helmililjajoki on yksi Keukenhofin tunnetuimpia näkymiä.

Puistossa kasvaa 2 500 puuta. Nurmikoita leikataan jatkuvasti, mutta vain hiljaisilla leikkureilla. Istutuksia on sommiteltu sekä selkeiksi yhden lajikkeen blokeiksi että viehättäviksi monen lajin ja lajikkeen sekoituksiksi.

Keukenhof on paitsi puisto, myös jättimäinen myyntinäyttely. Englanniksi keukenhofilaiset kutsuvatkin paikkaa myös nimellä Flower exhibition. Istutussuunnitelmat laaditaan sen pohjalta, mitä lajeja ja lajikkeita hollantilaiset sipulien kasvattajat kunakin vuonna haluavat nostaa esille. Sata kasvattajaa ja maastaviejää toimittavat kukkasipulit Keukenhofiin, ja myös kävijöistä 15 prosenttia on alan ammattilaisia, esimerkiksi sisäänostajia. Koko puisto nykymuodossaan sai alkunsa kymmenen kasvattajan aloitteesta, kun he vuonna 1949 keksivät Keukenhofin oivaksi esittelypaikaksi tuotteilleen.

Puistossa vaeltelevalle kotitarhurille kätevä seuraus tästä on se, että lajikkeet on pääsääntöisesti hyvin merkitty. Lajikkeita voi helposti napsia kännykkäkameralla muistiin ja tilata lempisipulit myöhemmin täsmänä nettikaupoista.

Inspiroivimpia kohtia puistossa ovat alueet, joissa on sekoitettu kymmeniä erilaisia sipulikukkia hyasinteista narsisseihin, erilajisiin tulppaaneihin, kesälumipisaroihin ja korkeimmalle kohoaviin keisaripikarililjoihin. Muotojen ja värien yhdistelmiä voisi ihastella tuntitolkulla. Onko kyse uudesta trendistä?

– Trendi on ollut olemassa jo vuosia, mutta sitä näkee nyt useammin ja myös ihmisten kodeissa, kertoo Stefan.

Kymmenien sipulikukkien yhdistelmät ovat monesti kiinnostavampia kuin yhden lajin massaistutukset.

Virtaava vesi, matalat atsaleat ja kiviporrastukset peittävä mehevänvihreä sammal ovat täydelliset yhdessä. Japaninkellovaiveron runko on leikattu esiin upeaksi veistokseksi.

Puiston metsäisille alueille on sijoitettu katseenvangitsijoiksi japaninvaahteroita. Ne lumoavat sekä huikeilla syväliuskaisilla lehdillään että kiemuraisilla rungoillaan.

Osassa puistoa on haettu niittymäistä ilmettä ja käytetty tyyliin sopivia luonnollisen näköisiä, sorjia narsisseja ja vuokkoja.

Valtaosa vierailijoista kiertelee laajojen tulppaani-istutusten äärellä, niistähän Keukenhof tunnetaan. 32 hehtaarin puistoon mahtuu silti muutakin: alueita, jotka lumoavat luonnollisella, seesteisellä ilmeellään. Niissä valo siivilöityy lempeästi puuvanhusten latvusten läpi vehreälle matolle, joka muodostuu metsäpuutarhaan soveltuvista, hienovaraisesti kukkivista perennoista ja somista hentoilmeisistä sipulikukista. Nurmikot loistavat poissaolollaan, samoin väentungos.

Myös nämä alueet ovat silti tarkkaan suunniteltuja. Onhan koko Keukenhofin puiston pohjana 1857 suunniteltu englantilainen maisemapuutarha. Tyylisuunnassa pyrittiin ihannoituun näkemykseen luonnosta, mutta tyyli oli vapaamuotoisempi kuin sitä edeltänyt vahvaan symmetriaan nojannut ranskalainen muotopuutarha.

Luonnollisempien alueiden rooli on Stefanin mukaan tärkeä myös siksi, että sipulikukkia voi esitellä monipuolisesti.

– Tykkäämme näyttää puistossa eri lajeja. Haluamme ottaa mukaan myös tulppaanien alkuperäisiä, vuoristoseuduilta kotoisin olevia lajeja.

Vaikka metsäpuutarhamaiset alueet näyttävät luonnollisilta ja pikkusipulit vuosien saatossa itse levittäytyneiltä, Stefan kertoo, että myös luonnollisemmilla alueilla sipulikukat istutetaan joka vuosi. Muutenkin puutarhurit työskentelevät alueilla yhtä tarkkaan kuin puleeratumman näköisillä nurmikkoalueilla.

– Haluamme varmistaa, että jokainen tuuma puistossa on Keukenhofin laatua.

Kun kiinnimenoaika lähestyy, puiston polut hiljenevät. Viimeiset tunnit ovatkin parasta aikaa vielä kuljeskella pitkin poikin puistoa ja nauttia Keukenhofin kauneudesta alkuillan pehmeässä valossa.

Japaninkirsikka kurottelee sipulikukkaistutusten ylle. Tulppaani- ja narsissipenkkejä löytyy kaikissa kuviteltavissa muodoissa. Edessä kuunliljat ovat lähtemässä kasvuun, taustalla hehkuu atsalea.

Puistosta avautuu näkymiä tulppaanipelloille. Puistoa ympäröiviä kanaaleja pitkin voi tehdä kierroksen sähköveneellä. Tulppaanipelloille tehdään pyöräretkiä. Etualalla kukkivat kesälumipisarat.

Puronvarren raikkaanvihreä japaninvaahtera korostuu mehevänvihreitä pensaita ja murattimattoa vasten.

Kun kahdeksan viikon kukkailotulitus on ohitse, alkavat puutarhureiden kiireisimmät kuukaudet. Ensin kaikki sipulit nostetaan ylös, ja ne päätyvät kompostiin. Kompostia hyödynnetään Keukenhofin 250 hehtaarin tilan alueella kukkapuiston ulkopuolella.

Sitten alkaa kolmen kuukauden istutusurakka. Loka-joulukuussa puutarhurit sujauttavat maahan käsin seitsemän miljoonaa uutta sipulia.

– On haaste saada kukkasipulit istutettua ennen kuin lämpötila muuttuu jäätäväksi. Se on kisa aikaa vastaan, mutta onneksi kaikki järjestyy.

Jutun videot Henna-Kaisa Ranta.