Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Meidän Talo

Tiilitalon ulkoseinän korjaus on hankalaa, mutta mahdollista

Tiilitalon ulkoseinän korjaus on hankalaa, mutta mahdollista

Vuosikymmeniä vanha tiilitalo voi olla kostunut ulkoseinistään. Tiilitalon julkisivun korjaus edellyttää ainakin osittaista tiiliverhouksen tai sisäpintojen purkamista. Remontti ei kuitenkaan ole mahdoton tehtävä.
Teksti Timo Pääsky

Tiilitalon huippusesonki alkoi 1960-luvulla, ja sitä jatkui kolme vuosikymmentä. Tuona aikana rakennetuissa tiilitaloissa valesokkeliongelmat sekä seinärakenteiden kosteus- ja homevauriot ovat yleisiä.

Tiilitalon muuratut ulkoseinät jakautuvat puurunkoisiin ja tiili-villa-tiili-rakenteisiin. Tyypillinen virhe niissä on puuttuva tai laastipurseiden tukkima seinän tuuletusrako. Lisäksi seinärakenteeseen voi kertyä vettä, sillä tiilimuuraus läpäisee sitä kapillaarisesti kuin seula.

Jos tuuletusraon alaosan laastipurseet ovat olleet suorassa kosketuksessa lämmöneristeeseen, ne ovat estäneet seinän sisään vuotanutta vettä valumasta ulos. Kun tuuletusraossa virtaava ilma ei ole päässyt kuivattamaan seinärakenteita, niihin on syntynyt kosteus- ja homevaurioita.

Tiiliverhoukseen päässyt vesi voi aiheuttaa ulkoverhoilun halkeilun ja rakenteeseen kosteusvaurion. Lumikasoja ei siis saa jättää sulamaan talon seinustoille.

Jotta verhouksen ja tuulensuojan välissä oleva tuuletusrako hoitaisi tehtävänsä, sen tulisi olla ainakin 30 millimetrin suuruinen.

1990-luvulta alkaen suunnittelijat ovat osanneet piirtää tiiliseinät kosteusteknisesti toimivammiksi, mutta eivät virheettömiksi. Esimerkiksi ikkunoiden tippapeltejä ei ole aina kallistettu tarpeeksi, ja niiden reunoille sekä seinän läpimenokohtiin on jäänyt reikiä hutiloivan rakentamisen takia.

Tiilitalon julkisivun kosteusvaurion korjaus vaatii ainakin osittaista ulko- tai sisäpuolista purkamista, rakenteen huolellista puhdistamista ja oikeanlaista uudelleenrakentamista. Remontti on yleensä edullisinta tehdä samanaikaisesti valesokkelin ja alapohjan korjauksen yhteydessä.

Kosteusvauriot ovat yleisempiä puurunkoisissa tiilitaloissa

Joensuulainen rakennusterveysasiantuntija Jukka-Pekka Kärki on tehnyt kuntotutkimuksia lähes tuhannessa vanhassa omakotitalossa.

– Seinärakenteiden kosteusvauriot ovat olleet yleisempiä puurunkoisissa tiilitaloissa kuin tiilirunkoisissa kohteissa, hän sanoo.

Tätä selittää se, että enemmistö kaikista valesokkelitaloista on puurunkoisia ja vaurioituneeseen valesokkeliin yhdistyy lähes poikkeuksetta kosteuden turmelema seinän alaosa.

– Toisaalta täystiilitalon seinäeriste on ollut nelisenkymmentä vuotta kahden tiilimuurauksen välissä, joten se on todennäköisesti kostunut ainakin kapillaarisesta kosteudesta.

Kärki huomauttaa, että täystiilitalon seinärakenteeseen ei kuitenkaan välttämättä synny vaurioita eikä sen uusimiselle näin ollen ole tarvetta. Kosteusvaurioiden syntyä voidaan toki ennaltaehkäistä esimerkiksi johtamalla sadevedet pois rakennuksen viereltä sade- ja salaojilla sekä tarvittaessa lisäämällä maanpinnan kallistuksia rakennuksen viereltä poispäin.

Puurunkoisen tiilitalon seinärakenteen vauriot ovat korjattavissa sisäpuolisten levyaukkojen kautta sen sijaan, että pitäisi tehdä ulkopuolelta julkisivuun tiiliaukkoja kuten tiilirunkoisessa seinärakenteessa.

Tiiliverhoukseen päässyt vesi voi johtaa kosteusvaurioiden ohella verhouksen halkeiluun. Joskus halkeilun syynä on roudan aiheuttama perustusten liikkuminen.

Jukka-Pekka Kärjen kokemusten mukaan sisäpuolelta tehtävät korjaukset ulottuvat toisinaan seinän yläosaan asti, raskaammat ulkopuolelta tehtävät sen sijaan harvoin.

Sisäpuolisessa tiilitalon korjauksessa lastulevyyn, kipsilevyyn tai muuhun sisäverhoukseen avattavan purkuaukon leveys on tavallisesti 60, 120 tai 180 senttimetriä koolinkivälin porrastusten mukaan. Kantava puurakenne voi vaatia väliaikaista tukemista.

Jos seinä taas korjataan ulkopuolelta, tiiliverhousta poistetaan tekemällä siihen vajaan metrin levyisiä aukkoja. Säilytettävien tiiliosuuksien pitää kantaa yläpuolinen muuraus, ja tämä vaatii erityistä suunnittelua.

– Seinään avatuista sisä- tai ulkopuolen aukoista päästään poistamaan pilaantuneet eristevillat sekä mahdollisesti turmeltuneet puuosat ja höyrynsulut.

Kärki painottaa tiilitalon korjauksissa suojauksen tärkeyttä. Korjaajat tarvitsevat riittävän henkilösuojauksen. Esimerkiksi hengityssuojissa luokitustaso P3 tarkoittaa parasta hiukkassuojausta. Iho peitetään kertakäyttöhaalareilla ja -käsineillä. Ympäristön suojauksella puolestaan estetään epäpuhtauksien leviäminen. Mikrobipitoinen purkujäte on suljettava säkkiin tai hupulliseen konttiin sitä mukaa kuin sitä kertyy.

Purun jälkeen korjaajat puhdistavat seinärakenteen mekaanisesti teräsharjalla ja imuroimalla ennen uusien eristeiden, rakennuslevyjen, höyrynsulun ja sisä- tai ulkopinnan rakentamista.

– Ratu-kortistosta löytyy ohje kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden turvallisista purkutyömenetelmistä sekä RT- ja KH-kortistoista ohjeet homevaurioituneen rakenteen puhdistamisesta.

Haju tiilitalon sisällä voi kertoa seinän kosteusvauriosta

Kärki patistaa aina korjaamaan vaurion syyt. Jotta seinä ei vaurioidu uudelleen, on alkuperäinen rakenne uudistettava eli sen rakennusfysikaalista toimivuutta parannettava.

– Vaurioituneet eristevillat on poistettava ja korjaus tehtävä muutenkin pitkän kaavan mukaan. Jos talossa on lisäksi valesokkeli, on myös perustukset tavallisesti kuivatettava.

Milloin on aihetta epäillä tiiliseinässä piilevää kosteusvauriota?

– Aina, jos talossa sisällä ilmenee hajuhaitta. Hajun syynä voi olla esimerkiksi valesokkelin kosteusvaurio tai ikkunapellin vuoto, jonka seurauksena eristevillat sekä puuosat ovat kostuneet ja homehtuneet, rakennusterveysasiantuntija sanoo.

Purkutyötä tai muita konkreettisia toimia ei kannata käynnistää pelkän epäilyksen nojalla.

– Äkkiseltään ei pidä edes porata seinän alaosasta tiilisaumoja auki, koska tiili-villa-tiili-rakenteen pehmeästä villaeristeestä puuttuu yleensä tuulensuojapinta. Mineraalivillan lämmöneristyskyky voisi heikentyä tiilisaumojen avaamisesta.

Paikalle on hyvä kutsua kuntotutkija. Jos korjaustarve osoittautuu todelliseksi rakenteen avaamisen tai muun perusteella, on remonttiin valjastettava mukaan kantavien rakenteiden ja homevauriorakennuksen korjauksiin erikoistunut suunnittelija.

Myös verhoustiilen vaalea härmä voi toisinaan viitata vaurioon. Kyse on kalkista, joka on tiilen kuivuessa noussut sen pintaan. Tiilien vettymisen syynä voi olla puuttuvat räystäät tai voimakas seinää piiskannut viistosade. Tällöin vettä on vuotanut seinän sisälle tiilisaumojenkin kautta. Tilanne pahenee, jos rakenne tuulettuu huonosti.

Tuuletusraon olemassaolon voi tarkistaa muurin alareunaan avatuista tiilisaumoista, ikkunan vesipeltiä raottamalla tai irrottamalla oven pielilaudan.

Tiilitalon lisäeristys voidaan tehdä ulkopuolelle

Tiilitalon laajaan kosteusvauriokorjaukseen kannattaa kytkeä lisäeristäminen.

– Nykyiset mineraalivilla- ja polyuretaanieristeet huolellisesti asennettuina petraavat jo yksin lämmöneristävyyttä, samoin ilmatiivis rakentaminen. Sisäpuolelta tiilitalon seinää voi eristää vain ohuesti kosteusturvallisuuden takia, Jukka-Pekka Kärki muistuttaa.

Tuuletusrako pitää olla, mutta seinävaipan paksuutta ei silti mielellään kasvateta niin paljon, että sokkelia jouduttaisiin leventämään. Yksi keino estää seinän paksuuntuminen on sen verhoaminen ohuella tiililaatalla (Stofix) peruskokoisten tiilien tai moduulitiilien sijasta.

Joskus tiilimuuraus joudutaan uusimaan halkeilun takia. Vaurion aiheuttaja voi olla tiiliverhoukseen päässyt vesi tai roudasta johtuva perustusten liikkuminen.

Korjausrakentaminen on luvanvaraista, jos siinä puututaan julkisivuun tai kantaviin rakenteisiin tai jos korjaus on verrattavissa uudisrakentamiseen.

Asiantuntijana Jukka-Pekka Kärki, rakennusterveysasiantuntija, toimitusjohtaja Sisäilmatalo Kärki

Kuva Erkki Kettunen/Vastavalo, grafiikat Katja Reina

Lue lisää:

Korjaa 1970-luvun talo oikein!

Korjaa 1980-luvun talo oikein!

Riskirakenne kuntoon: Näin valesokkeli korjataan

Julkaistu: 9.2.2018