Syyskuunpaistos – testasimme 30-luvun keittokirjan omena-puolukkaherkun: ”Kaikki ottivat vielä toisen palan”
1930-luvun keittokirjan sivuilla tulee vastaan houkuttelevan kuuloinen omena-puolukkahilloherkku. Miltä maistuu syyskuunpaistos?
1930-luvun keittokirjan haurailla sivuilla tulee vastaan kiinnostavan kuuloinen resepti: syyskuunpaistos. Raaka-aineet kuulostavat täydellisesti sesonkiin sopivilta: omenaa, puolukkahilloa, siirappia ja sitten vielä erikoinen ainesosa eli sitruunanviipaleita – ja tämä kaikki voitaikinan päällä. On suorastaan pakko kokeilla, miltä paistos nykysyyskuussa maistuu.
Testikokkimme Mika Rampa tarttuu toimeen. 1930-luvun kotikokeille voitaikina on selvästi ollut perustaito, sillä taikinan tekemiseen ei anneta sanallisia teko-ohjeita, aineslista riittää. Ensimmäisestä taikinaversiosta tuleekin Rampan omien sanojen mukaan "katastrofi".
Onneksi testikokkimme ei lannistu, vaan päättää yrittää sinnikkäästi uudelleen.
– Pohjan valmistusta piti hieman säätää. Vaihdoin raaka-aineiden järjestystä ja lisäsin jauhojen määrää. Lisäksi annoin taikinan levätä jääkaapissa ennen leipomista.
Rampaa mietityttää etukäteen myös pohjan maku. Taikinaan ei tule lainkaan sokeria, joten pohja ei ole tyypillinen makean piirakan pohja. Mahtaako se maistua hyvältä?
Lopputulos on todella mehukas. Täytteeseen tulee mukavasti makeutta ja se on hyvä yhdistelmä pohjan kanssa. Tämä on nimensä mukaisesti ennemminkin paistos, koska täytteessä ei ole sidosaineita.
Paistos on valmis, joten seuraavaksi maistamaan! Testikokki yllättyy.
– Lopputulos on todella mehukas. Täytteeseen tulee mukavasti makeutta ja se on hyvä yhdistelmä pohjan kanssa. Tämä on nimensä mukaisesti ennemminkin paistos, koska täytteessä ei ole sidosaineita.
Entä sitten sitruunanviipaleet? Rampa tunnustaa, että häntä ne epäilyttivät etukäteen.
– Viipaleet antavat piirakkaan sopivan hapokkuuden sokerin ja siirapin vastapainoksi. Viipaloitua sitruunaa pitää ehdottomasti kokeilla myös johonkin toiseen leivonnaiseen.
Alkuperäisessä ohjeessa sitruunaa oli vain puolikas, mutta Rampa käytti kokonaisen hävikkiä välttääkseen. Alkuperäisestä reseptistä poiketen Rampa lisäsi paistoksen pinnalle ruokalusikallisen sokeria, jotta pinnasta tulee kaunis.
Paistosta kerääntyi maistelemaan isompi porukka.
– Sitruunaviipaleet ja puolukkahillo aiheuttivat ihmetystä, mutta kaikki tykkäsivät. Lopputulos oli niin hyvää, että kaikki ottivat vielä toisenkin palan. Se jos mikä kertoo, että maku toimii!
