"Muistan sen illan tarkasti. Oli kesäkuun alkupuoli, ja olin saapunut elokuvajuhlien viettoon Sodankylään. Festarituttujen matkassa olin päätynyt sodankyläläisen Antti Keron lauttasaunalle joenvarteen.
Antti kutsui vihreäksi maalattua pientä lauttasaunaansa ponttonisaunaksi, sillä se kellui vedessä ponttonien varassa. Meitä elokuvajuhlaturisteja oli seitsemän, ja olimme lähdössä seilaavan saunan matkaan.
Joenvarsi kuhisi sääskiä, mutta kun lautta irtautui rannasta ja pääsimme joelle, hyttyset kaikkosivat. Kello oli puoli yksitoista illalla, mutta aurinko paistaa loimotti yhä puiden yläpuolella. Sen valo lankesi kullankeltaisena veden ylle ja häikäisi silmät.
Saunoimme porukalla läpi yöttömän yön. Välillä pulahtelimme saunasta Kitiseen, Sodankylän halki virtaavaan jokeen. Vesi oli kylmää, niin kuin vesi kesän alussa Lapin joissa on.
Minä en arvannut, kuinka kohtalokkaaksi kesäöinen vierailuni lauttasaunalla vielä muodostuisi", muistelee toimittaja Liisa Kuittinen.
Antti osti saunan kollegansa Juha Vierisen kanssa vuonna 2009. Paikalliset kolmikymppiset miehet työskentelivät geofysiikan observatoriossa tutkijoina. He olivat ”junantuomia”, muuttaneet Lappiin töiden perässä muualta Suomesta.
Oulun yliopistossa fysiikkaa opiskellut Antti oli väitellyt tohtoriksi edellisenä vuonna, ja tohtorikaronkkaansa varten hän oli vuokrannut observatorion saunan pihalle kylpytynnyrin. Se teki sekä Anttiin että Juhaan niin suuren vaikutuksen, että he alkoivat yhdessä pohtia tynnyrin ostamista.
– Kylpytynnyriä etsiessämme löysimme netistä ponttonisaunan myynti-ilmoituksen. Lauttasauna vaikutti heti paremmalta idealta. Ostimme sen aika lailla saman tien, kertoo Antti.
Antti ja Juha hankkivat noin yhdeksän neliömetrin suuruisen, nelitahtimoottorilla varustetun lauttasaunan käytettynä. Myyjä oli rakentanut saunan itse.
– Luulen, että hän myi sen rahan vuoksi. Saunassa on paljon hienoa kädenjälkeä ja hienoja ratkaisuja. Esimerkiksi kiukaan suoja on tehty tiskialtaasta, Antti kertoo.
Antti ja Juha maksoivat saunasta 3 800 euroa. Lisäksi he pulittivat sen kuljettamisesta 1 400 euroa.
Myyjä asui Oulun lähellä, ja sauna tuotiin Sodankylään ”kolmessa isossa ja miljoonassa pienessä osassa”. Antti ja Juha kokosivat sen itse.
– Kyllähän se valmiista paloista saatiin kasattua, mutta oli siinä monen viikon työ.
Olimme siitä hirveän stressaantuneita, Antti muistelee.
Kaikki vaiva kuitenkin kannatti: vesille pääsy oli huikea kokemus.
– Olimme saunasta tosi ylpeitä. Se avasi Sodankylään kokonaan uuden ulottuvuuden: sen avulla pääsi näkemään kunnan keskustan joen suunnasta.
Aluksi saunan käyttö merkitsi lähinnä raikulipoikien juhlimista.
– Veden päällä saunominen tuntui hauskalta idealta. Järjestimme hyviä bileitä ja saunailtoja, Antti nauraa.
Pian suhde seilaavaan saunaan syveni. Juhlien rinnalle tulivat rauhalliset saunahetket.
– Saunalla aika pysähtyi. Saatoimme huomata olleemme siellä helposti kuusikin tuntia.
Vaikka suurin into on sittemmin tasaantunut ja suhde lauttasaunaan on arkipäiväistynyt, Antti saunottaa yhä mieluusti Sodankylään saapuvia elokuvajuhlavieraita ja muita lapinkävijöitä. Hän kokee saavansa vieraiden innostuksesta paljon itselleen.
– Ihmiset ovat saunasta hölmistyneen onnellisia. He miettivät epäuskoisina, voiko tämä olla totta. On mahtavaa saunottaa sellaisia ihmisiä. Itse olen jo niin tottunut saunaan, etten enää huomaa siinä mitään ihmeellistä.
Antti ei ota saunavierailtaan mitään maksua, eikä saunottaminen ole koskaan ollut hänelle bisnestä.
– Tuo paatti ei seilaa rahalla vaan ihanteella, hän sanoo.
Liisa Kuittinen ei ole ainoa ihminen, johon Antin sauna on tehnyt vaikutuksen. Myös elokuvaohjaaja Joonas Berghäll on kokenut sen lumon.
– Se oli hieno ja myös hieman hullu kokemus, Berghäll muistelee vierailuaan.
Berghäll vieraili Antin ponttonisaunalla niin ikään elokuvajuhlien aikaan. Häneltä ja ohjaajakollega Mika Hotakaiselta oli edellisenä vuonna ilmestynyt Miesten vuoro -niminen dokumenttielokuva, joka kertoo suomalaisesta saunasta ja suomalaisista miehistä. Elokuvaa kuvattiin 17 saunassa.
Antin lauttasauna ei ole mukana elokuvassa, mutta Berghäll sanoo, että se olisi hyvinkin voinut olla.
– Se olisi sopinut elokuvaan kuin nenä päähän. Berghäll vieraili saunassa ryhmässä, johon kuului myös kansainvälisiä elokuvajuhlavieraita. Saunominen yöttömässä yössä keskellä jokea teki heihin suuren vaikutuksen.
– Se oli täydellistä, Berghäll sanoo.
– Siellä oli niin keskellä luontoa kuin vain voi olla ja kaikki elokuvajuhlien humu oli poissa. Se oli hyvää vastapainoa festivaalien hälylle.
Liisa Kuittisen saunareissusta tuli hieman pidempi kuin hän alun perin kuvitteli:
"Kesän lopussa puut Kitisen varrella ovat jo parhaimman vihreytensä kadottaneet. Kävelen tuttua polkua pitkin rantaan ja astelen lankkua pitkin lautalle. Antti tulee perässäni halkopinon kanssa.
Nostamme ankkurit ja suuntaamme joelle. Sopivan paikan tullen pysähdymme, laskemme ankkurit ja lämmitämme saunan. Saunan lämpiämistä odotellessamme kalastamme.
Saunomisen lomassa mietin, kuinka paljon onkaan tapahtunut sen jälkeen, kun reilut kaksi vuotta aikaisemmin saavuin ensimmäisen kerran ponttonisaunalle. Sen saunareissun seurauksena minun ja Antin välille kehkeytyi suhde, joka jatkui läpi kesän, syksyn, talven ja seuraavan kesän.
Palasin tuolle saunalle vielä useaan kertaan, ja lopulta tuli syksy, jolloin varmistui päätös: minä muuttaisin Sodankylään.
Ja niin marraskuussa 2014 pakkasin tavarani muuttoautoon ja suuntasin kohti pohjoista."
