Puheenaiheet puutarhassa vuonna 2023: syötävät niityt, pulleat amerikankarpalot, sieniviljelmät, ekoaltaat ja 10 muuta ilmiötä

Nyt valtaavat alaa tuoreet näkökulmat istutuksiin ja siihen, miltä puutarha voisi näyttää. Perustana on vanha viisaus oikea kasvi oikeaan paikkaan, mutta yksittäisten kasvien sijaan puhutaan monimuotoisista kasviyhteisöistä, joihin otetaan mallia luonnosta.

Puutarhan kasvillisuudessa kiinnostavat näyttävyyden ohella yhä enemmän monimuotoisuus ja resilienssi. Kauneutta nähdään siinä, miten kasvit sopeutuvat yhdessä kasvupaikalleen ja niille muodostuu luonnollinen kyky vastustaa stressiä, jota aiheuttaa esimerkiksi kuivuus.

Istutusalue ei ole kuin valokuva, jossa sommitelma pysyy täysin samana vuodesta toiseen, vaan mielihyvä syntyy muutoksen seuraamisesta: kasvit vaihtavat paikkaa, siementävät, valtaavat jossain määrin alaa toisiltaan, jotkut myös katoavat.

Jos kasvin valintaa ovat ennen ohjanneet esteettiset seikat – viehkeä kasvutapa tai hehkuva väri, nyt mietitään myös millainen kasvin juuristo on, tukisiko vai haittaisiko se muita. Millä tavoin kasvi kilpailee tilasta muiden kanssa? Mitä istuttaa -kysymyksen rinnalle nousee kysymys miten istuttaa. Kerroksellisten istutusten avulla pieneenkin tilaan on mahdollista saada monipuolinen kasviyhteisö.

Istuttajalta uusi näkökulma kysyy mielenkiintoa perehtyä syvemmin siihen, miten kasvit käyttäytyvät. Kasvien asetuttua puutarha on laiskankin tarhurin unelma: hoitamisen sijaan hän tarkkailee muutosta ja puuttuu vain tarvittaessa, vaikkapa silloin, jos jokin kasvi valloittaa tilaa liian aggressiivisesti. Kun muutoksen hyväksyy olennaiseksi osaksi puutarhaa, jatkuvan kitkemisen, muotoilun, siistimisen, leikkaamisen, nyppimisen, kattamisen, lannoittamisen ja kastelun voi unohtaa. Kasvien ei ole tarkoitus olla tarhurin varassa vaan pärjätä omillaan.

Lähteet: Gardening in a changing world, Darryl Moore, Pimpernel Press 2022; Planting in a post-wild world, Thomas Rainer ja Claudia West, ​​​​​​Timber Press 2015.

Suojaa auringolta ja tuulelta, apua sadevesien hallinnassa, koti ja ruokaa lukemattomille eliöille. Rauhoittavia katsella, vuoden kiertoon kiinnittäjiä. Puut ovat ihmeellisiä, jos niille suo ajatuksen. Hiilinielujen huvetessa ne ovat myös tärkeitä liittolaisiamme taistossa ilmastonmuutosta vastaan.

Vaikka moni puu kasvaa hitaasti, pihapuuta voi ajatella lahjana seuraavalle sukupolvelle tai kodin tuleville asukkaille: vuosienkin päästä se tarjoaa heille satoaan.

Viime vuoden Asuntomessut Naantalissa tarjosivat jo mallia siitä, ettei uuttakaan taloa rakentaessa tonttia tarvitse – eikä kannata – jyrätä paljaaksi puista. Terveet vanhat puut ovat aarteita, joita pitäisi vaalia. Niitä ei saa takaisin.

Pikkuruisellekin pihalle löytyy puu. Valitse se huolella, jotta se saa kukoistaa paikallaan vuosikausia.

Ensin pandemia ja sitten sota Ukrainassa. Epävarmat ajat ovat kääntäneet ajatukset paitsi Suomen huoltovarmuuteen myös kotitarveviljelyyn ja omavaraisuuteen: Mitä minä voisin viljellä pihamaallani? Mistä kasveista saisin eniten satoa pieneltäkin alalta? Ja vaikkei viljely kiinnostaisi juuri nyt, moni miettii, osaisiko kasvattaa oman ruokansa, jos tarve tulisi.

Ruokatalouteen ja kestävään kehitykseen perehtynyt Turun yliopiston Brahea-keskuksen johtaja Leena Erälinna näkee, että viime vuosikymmeninä heikentyneiden viljelytietojen ja -taitojen elvyttäminen olisi hyvä asia.

– Olisi äärimmäisen tärkeää maamme huoltovarmuuden kannalta, että tuntisimme perustaidot, mitä kasvi tarvitsee kasvaakseen, jotta siitä saadaan satoa. Toinen merkittävä pointti on, että osaisimme valmistaa ruokaa kasvattamastamme sadosta: mitä tehdä vaikkapa kokonaiselle punajuurelle.

Erälinna itse on vienyt jälkikasvuaan vanhalle kotitilalleen perunanistutukseen ja -nostoon. Nyt lapset ovat jo aikuisia.

– Kutsuin sitä pedagogiseksi perunaksi. Olisi ollut edullista ja helpompaa ostaa perunat kaupasta, mutta halusimme siirtää perunanviljelyn tietotaidon nuorille.

Keskustelu kotitarveviljelystä liittyy myös ruoan hinnan nousuun. Osalle voi tulla yllätyksenä, että historiallisesta perspektiivistä katsottuna ruoka ei ole kallista.

– 1950-luvulla saattoi puolet palkasta mennä ruokaan, 60- ja 70-luvuillakin vielä neljäs- tai viidesosa. Nyt olemme pitkään olleet reilussa 10 prosentissa.

Menneillä vuosikymmenillä oman ruoan kasvattaminen oli merkittävä kustannussäästö. Pitkään viljelimme kotona lähinnä iloksemme ja jotta ruoka tulisi mahdollisimman läheltä, mutta ruoan hinnan noustessa nykyisellä tahdilla ryhdymme ehkä laskemaan, voisiko kasvattamalla taas säästää.

Osterivinokkaita, siiliorakkaita, koivunkantosieniä ja siitakkeita! Sieniä on mahdollista kasvattaa omalla pihalla, palstalla tai jopa parvekkeella.

– Herkulliset gourmet-­sienet ovat parhaimmillaan tuoreina, ja niitä voi olla vaikea löytää supermarketista. Niitä on helppo kasvattaa myös viileämmissä oloissa, ja ne voivat tuottaa Suomessa satoa huhtikuulta marraskuulle, kertoo espoolaisen Helsienen Chris Holtslag.

Yrityksen valikoimassa on hyötytarhureille sienipenkkejä ja tappeja, joihin on lisätty eri sienien rihmastoja. Sienipenkki sopii vaikka lavankaulukseen, tapit lyödään puupölkkyyn porattuihin reikiin ja peitetään esimerkiksi mehiläisvahalla.

Sienille voi varata pihan varjoisan nurkkauksen, missä kovin moni muu hyötykasvi ei tuottaisi satoa.

Lisätietoa: helsieni.fi

Pikkuhiljaa alamme ymmärtää, kuinka merkityksellinen on hyvinvoiva, elämää kuhiseva maa pieneliöineen, sienirihmastoineen ja juuristoineen. Eikä vain viljelyn kannalta, vaan hiilensitomisessa ja siten ilmastonmuutoksen torjumisessa. Tässä muistilista maan hellijälle:

Toiveissa ekologinen puutarha, mutta nurmikosta et halua luopua? Et ole yksin, ilman avointa tilaa piha voi näyttää tukkoiselta, ja nurmialue mahdollistaa monet kesätouhut jalkapallopeleistä krokettiin.

Nurmikkoa pidetään usein puutarhan pahiksena, koska se on lajiköyhä ja vaatii aktiivista kunnossapitoa. Onneksi yksilajisen golf-nurmikon ja villin niityn välillä on vaihtoehtoja, esimerkiksi ihana kukkanurmikko.

Kylvä siis nurmen sekaan matalia kasveja pörriäisille: kevättaskuruohoa, kevätesikkoa, kaunokaista, kangasajuruohoa, valkoapilaa, niittyhumalaa, sarviorvokkia ja tuoksupielusta. Tarhurille kasvit tarjoavat läpi kesän jatkuvan kukkashow'n – ja silti nurmikon voi pitää matalahkona.

Haussa uusi herkku marjatarhaan? Istuta isomarjaista amerikankarpaloa (Vaccinium macrocarpon). Viljelykokeet Helsingin yliopistolla ovat osoittaneet, että marjassa on potentiaalia ammattimaiseen viljelyyn asti. Kasvutunnelissa rajoitetussa kasvualustassa yhdestä karpaloruukusta on saatu useita kiloja marjaa.

Miksi amerikankarpaloa kannattaisi hankkia myös kotipuutarhaan, puutarha­tieteen yliopistonlehtori Pauliina Palonen?

Paitsi että kasvit tuottavat terveellisiä marjoja, ne ovat erittäin kauniita amppeleissa. Pitkät hennot rönsyt kasvavat hyvinkin 1,5 metrin pituisiksi kesän aikana.

Mikä on tärkeintä kasvatuksessa?

Mahdollisimman lämmin paikka eteläisessä Suomessa tai kasvutunneli, jos haluaa saada satoa. Muuten marjat kypsyvät oloissamme liian myöhään. Kasvualustan pitää olla hapan, kuten muillakin Vaccinium-suvun kasveilla.

Mitä lajiketta suosittelisit?

Kokeissamme amerikkalainen lajike 'Pilgrim' on ollut ylivoimaisesti satoisin. Se myös aloittaa sadontuoton nuorempana kuin muut tutkimamme lajikkeet.

Kasvien kohdalla kotimaisen edut eivät rajoitu kuljetusmatkan pienempiin päästöihin tai suomalaisen työn tukemiseen. Hienoja asioita toki nekin, mutta lähellä kasvatetun taimen kanssa myös onnistumismahdollisuudet ovat suuremmat.

– Vaikka lajike olisi sama kuin ulkomailla, on Suomessa viljelty aina oikeassa kasvurytmissä ympäröivän luonnon kanssa. Hollannin keväässä kasvuun lähteneet taimet kärsivät usein Suomen kevään yöpakkasissa, kertoo Taimistoviljelijöiden puheenjohtaja ja Puutarha Tahvosten toimitusjohtaja Tomi Tahvonen.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää FinE-merkin saaneisiin taimiin. Lyhenne tulee sanoista Finnish Elite.

– Ne ovat tutkitusti terveitä ja talvenkestäviä, Suomessa lisättyjä ja kasvatettuja.

Viime vuosina suomalaisetkin ovat innostuneet rakentamaan pihoilleen uima-altaita. Ehkä hyppäämme seuraavaksi maailmalla viriävään ekoaltaiden trendiin!

Ekoaltaassa tai luonnonmukaisessa uimalammessa on usein syvempi alue uimiselle ja matalammat reunaosiot, joiden tehtävänä on veden puhtaana pitäminen. Altaassa ei käytetä lainkaan klooria, vaan vesi pysyy kirkkaana veden kierron, kiviaineskerrosten, suodattamisen ja hapettamisen avulla. Ilman tekniikkaa ei siis ekoallaskaan pysy kirkkaana, mutta myös kasvien rooli on suuri: ne hyödyntävät kasvuunsa altaan ravinteita ja samalla vähentävät levien kasvua.

Kun puutarhat ovat aiemmin jakautuneet selvästi koriste- ja hyötytarhaan, moni alkaa innostua rajan rikkomisesta ja haasteesta luoda lumoavan kaunis puutarha syötävillä kasveilla.

Kerroksellisista syötävistä metsäpuutarhoista on puhuttu jo tovi, mutta englantilainen etnobotanisti ja puutarhasuunnittelija Sid Hill on tuonut keskusteluun myös syötävät niityt. Ajatuksena on luoda monimuotoisia syötäviä ekosysteemejä kasveista, jotka tyytyvät varsin vaatimattomiin oloihin. Samalla ei unohdeta sitä, että niitty olisi kaunis katsella.

Hill listaa monia meillekin tuttuja kasveja, jotka sopivat sekä hurmaavalle perennaniitylle että salaattiin tai kypsennettäväksi. Tiesitkö, että voit napsia vaikkapa sinirastia tai ukonpalkoa?

Lisätietoa: sidhillecogardens.com, Instagram @sidhillecogardens

Mikä syö lehdet, kuka kalvaa kukat, ken kutoo seittiä? Ötököiden edessä puutarhanhoitajan valtaa helposti paniikki. Erityisesti, jos niitä lehahtaa paikalle yhtäkkiä runsaasti.

Ensimmäisenä kannattaa hengittää syvään ja tarkistaa, mitkä kaverit ovat kyseessä. Se onnistuu ötökkätieto.fi-sivustolta, jossa on tietoa yli 1000 lajista. Tulijat saattavat osoittautua vaarattomiksi tai jopa hyödyllisiksi. Jos ötökät tekevät selvästi tuhoa, kannattaa muistaa, että luonnon torjuntajoukot, vaikkapa erilaiset leppäpirkot, saapuvat usein viiveellä perässä. Onhan herkkupöytä katettu!

Torjunta-aineet eivät valikoi kohteitaan, vaan vaikuttavat muihinkin hyönteisiin. Jos silti tartut purkkiin, käytä vain hyväksyttyjä aineita. Vanhat vinkit vaikkapa mäntysuovasta kannattaa unohtaa.

Pihan ei tarvitse olla ikioma, jotta se voi tuottaa suurta iloa. Taloyhtiön piha voi olla kodin vehreä jatke.

Yhteinen piha on helposti vain läpikulkupaikka, jos näkymät koostuvat asfaltista, parkkeeratuista autoista, polkupyöristä ja jäteastioista.

Puilla, pensailla, perennoilla ja hyötyviljelmillä vehreytetty piha, jossa on paikkoja istuskeluun-, grillailuun ja leikkiin, tekee hyvää sekä asukkaille että kaupunkiluonnolle. Asukkaiden yhteishenki kehittyy, jos halukkaat saavat osallistua pihan suunnitteluun ja hoitoon. Heille syntyy pihaan aito suhde, siitä halutaan pitää huolta.

Opas yhteisten pihojen perustamiseksi: korttelipihat.hel.fi