Taloyhtiön perennaporukka pani kerrostalopihan kukoistamaan apunaan puutarhavalmentaja: "Meidän piha on kaunis kuin vaihtuva maalaus"

Muutto rivitaloasunnosta kerrostaloon oli Virpi Koivusalolle ristiriitainen kokemus. Hän oli kyllä vuosien ajan puhunut puolisonsa kanssa, että kun lapset lentävät pesästä, he hankkivat kodin Käpylän Olympiakylästä. Siellä he olivat asuneet suhteensa alkuvuosina, ja alueeseen liittyi hyviä muistoja.

Parin löytämä kolmen huoneen asunto oli juuri toiveiden mukainen: parvekkeen ja lautalattioiden lisäksi huoneistossa oli valoisa näkymä pihalle. Samaan aikaan Virpi tunsi kauhua siitä, että rivitalosta lähtiessään hän joutuisi jättämään hyvästit omalle pihalle ja puutarhahommille.

– Kun kauppoja tehdessä asuntomme myyjä sitten mainitsi, että tässä talossa saa nykyisin osallistua yhteisen pihan hoitamiseen, huoleni helpotti heti, Virpi kertoo.

Muuttokuormassa muun irtaimiston joukossa matkusti entisestä pihasta nostettuja iiristen, pionien ja taponlehtien taimia, jotka Virpi istutti uutta kotitaloa reunustavaan kukkapenkkiin. Tervetuloa taloon, toivotti Laila Nuotio uudelle naapurilleen ja kutsui tämän mukaan taloyhtiön kasvustoa hoitavaan perennaporukkaan. Virpi pisti innolla merkille, että niinä vuosina, jolloin hän oli asunut muualla, Olympiakylässä oli käynnistynyt varsinainen piharenessanssi.

Olympiakylä koostuu 17 kerrostalosta. Alun perin alue rakennettiin vuodelle 1940 suunniteltuja olympialaisia varten, mutta sodan takia kilpailut siirtyivät vuoteen 1952. Talojen arkkitehtuuria on usein ylistetty, mutta pihoista on puhuttu vähemmän. Vuosikymmenten mittaan ne joutuivatkin huonoon kuntoon. Monet alkuperäiset kasvilajit katosivat ja oleskelualueet pusikoituivat. Osa muutoksista tapahtui todennäköisesti hyvää tarkoittaen, mutta samalla kun liuskekivisiä polkuja ja kivituhkaisia pihateitä asfaltoitiin, alueen henki muuttui.

Pihaparannuksen aikakauden voi ajoittaa vuoteen 1998, jolloin alueelle muutti Eija Maja. Hän oli jo aikaisemmin ryhtynyt Olympiakylän taloyhtiöiden omistaman huolto- ja isännöintiyhtiön toimitusjohtajaksi.

Naapureidensa kanssa Eija alkoi vapaa-ajallaan kamppailla pihan heinikoitumista vastaan ja istutti naapureidensa kanssa pihaan kukkivia kasveja.

– Me taisimme tehdä aika monta asiaa väärin, koska useimmat niistä kukista kuolivat, Eija muistelee.

Jotta kasvit olisi saatu pysymään elossa, Eija alkoi etsiä apua. Siitä on 25 vuotta, kun puutarhuri ja kasvatustieteilijä Leena Lahtinen tuli ensimmäisen kerran Olympiakylään auttamaan asukkaita pihatöissä.

– Työ kuulosti minusta äärettömän kiehtovalta, koska pihoista alettiin luoda uudenlaisia kohtaamisen paikkoja, Leena sanoo.

Hänelle oli tärkeää, ettei pihoja pyrittäisi muuttamaan liian nopeasti. Asukkaiden osallistuminen pihanhoitoon ja yhteisöllisyyden kasvattaminen olivat hänestä vähintään yhtä tärkeitä kuin pihan kasvuston saaminen kukoistavaksi.

– Tietysti pihat olisi voitu muuttaa kerralla alkuperäisen tyylisiksi, mutta se olisi tullut kalliiksi eikä asukkaille olisi syntynyt pihoihin minkäänlaista suhdetta.

Olympiakylän alkuperäiset pihasuunnitelmat löytyivät kaupunkisuunnitteluviraston arkistoista.

Niiden laatija Elisabeth Koch on Suomen ensimmäisiä naispuolisia pihasuunnittelijoita ja tunnettu etenkin helsinkiläisten siirtolapuutarhojen suunnittelijana. Olympiakylän taloyhtiöille Koch oli luonut alkuperäisen luonnon mukaan kolmen tyyppisiä pihoja: metsä-, kallio- ja puistopihoja. Kunkin talon pihaan löytyi omat kasvisuosituksensa.

Leena ehdotti, että pihoja alettaisiin ennallistaa kohti alkuperäistä suunnitelmaa. Eija sekä taloyhtiöiden hallitukset olivat samaa mieltä. Parissa vuosikymmenessä Olympiakylään on syntynyt elävä pihakulttuuri.

– Täällä saa itse vaikuttaa siihen, millaisessa ympäristössä elää. Minulle piha on kuin ylimääräinen huone, Virpi kertoo.

Leenan tausta kasvatustieteilijänä vaikuttaa siten, että hän haluaa asukkaiden ajattelevan pihanhoitoa itse, ilman autoritääristä ohjeistamista.

– Aika usein Leena vastaakin, että miten sinä itse tämän tekisit, Tarja Härkönen huomauttaa.

Tänään Untamontie 7:n perennaporukka on kokoontunut pihaan katsomaan, kuinka kasvusto voi. Eija muistelee 1990-lukua, jolloin talon päädyssä rikkaruohot rehottivat reiteen asti. Nyt niiden paikalla on hallittu kimara kuunliljoja, erilaisia hortensioita, maksaruohoa ja päivänliljaa.

– Mitä tuonne parvekkeiden alle kannattaisi laittaa, Tarja kysyy.

Leena suosittelee varjossa viihtyviä perennoja.

Yleensä jo lopputalvesta ensimmäiset asukkaat alkavat kysellä Leenalta tulevista kasvivalinnoista. Toisinaan asukkailla on ehdotuksia, vaikkapa kaipuuta keltaiseen väriin tai toiveita tietystä kasvista. Kevättalkoissa Leena kiertää kaikki pihat ja käy läpi muutosta vaativat asiat.

– Taidan toistella aika moneen kertaan, että uudet taimet tarvitsevat syvän kuopan ja reippaasti multaa, hän sanoo ja nauraa.

Tänä keväänä istuma-alueen pohja on tarkoitus päällystää liuskekivillä, kuten 1940-luvulla oli tapana.

Pihoilla suositaan vanhoja kasvilajeja. Leena toimii yhteyshenkilönä taimistoihin ja pyytää heitä hankkimaan ja kasvattamaan alueen alkuperäisiä perinnetaimia. Yhdessä huoltoliikkeen kanssa hän tilaa myös taloyhtiöiden kukkasipulit, multakasat ja lannoitteet.

– Joskus me kysymme aika varovasti, kuinka paljon saamme tilata. Yleensä Leena vastaa, että tilataan tarpeeksi.

Asukkaat ovat tyytyväisiä, että heidän taloissaan on haastettu kerrostalojen perinteistä työnjakoa, jossa huoltoyhtiö hoitaa kaiken. Tavallisesti kerrostaloissa asukkaat ovat tottuneet siihen, ettei heiltä odoteta osallistumista pihanhoitoon. Sellainen voi kuulostaa helpolta, mutta usein toimettomuus passivoi ihmisiä. Asukkaat saattavat myös luulla, ettei pihalla saakaan tehdä mitään.

Olympiakylässäkin huoltoyhtiö toki auraa lumet, leikkaa nurmikot ja pesee pihat, mutta asukkaat istuttavat kasvit ja kitkevät rikkaruohot. Monenlaisia hommia palkattu puutarhavalmentaja, isännöitsijä ja asukkaat tekevät yhdessä, kuten järjestävät pihatalkoita ja hoitavat yhteydenpitoa.

Toki väärinymmärryksiä työnjaosta toisinaan sattuu.

– Kerran huoltomies leikkasi pensaat ihan nysiksi, vaikka olimme päättäneet antaa niiden kasvaa.

Mutta useimmiten työnjako toimii. Ennen ikkunaremonttia asukkaat nostelivat perennapenkkien kasvit väliaikaiseen siirtopenkkiin ja taivuttivat pensaiden oksat telineiden tieltä. Näin kasvusto vältti isot vahingot.

Leenan mielestä on luonnollista, etteivät kaikki asukkaat ole pihanhoidosta samaa mieltä.

– Toisinaan asukas haluaisi tuoda pihaan itse valitsemiaan taimia, mutta jos ne eivät sovi alueen henkeen, niitä ei voi istuttaa. Ei se mukavaa ole, mutta näistä pitää keskustella avoimesti.

Vuoden 2015 jälkeen pihojen ennallistamisessa on noudatettu aiempaakin tarkemmin Kochin suunnitelmia, koska tuolloin Olympiakylän rakennukset ja pihat suojeltiin asemakaavalla. Helsingin kaupungin tekemä rakennustapaohje velvoittaa asukkaat säilyttämään ympäristön alkuperäisessä asussaan. Mutta ei Olympiakylä silti ole museo, vaan pihat saavat heijastaa asukkaiden toiveita.

Perennaporukan naiset ovat vakuuttuneita, että pihoja on helppo hoitaa, kun heillä on isännöitsijän ja sitä kautta myös taloyhtiön rahakirstun vartijoiden tuki. Eijaa asukkaat kehuvat harvinaisen näkemykselliseksi isännöitsijäksi, koska Eijaa ei kiinnosta ainoastaan talotekniikka vaan hän haluaa hoitaa aluetta kokonaisvaltaisesti ja ymmärtää myös asukkaiden esteettiset ja sosiaaliset tarpeet.

Eija kiittää kehuista ja sanoo, että perinteisillä isännöitsijöiden mittareilla onkin mahdotonta arvioida, millainen arvo pihapuuhilla ja niiden ansiosta syntyvällä yhteishengellä on asukkaiden elämässä.

– Mutta se arvo on suuri.

Isännöitsijä korostaa, ettei puutarhavalmentaja missään nimessä tule taloyhtiöille kalliiksi. Olympiakylässä 15 taloyhtiötä maksaa Leena Lahtisen palvelun yhdessä. Taloyhtiöiden kokonaisbudjetista ulkoalueiden hoitoon liittyvä neuvonta on häviävän pieni summa.

– Ei näitä kustannuksia taloyhtiöiden isossa kuluvirrassa edes huomaa, Eija sanoo.

Perennaporukan jäsenet vakuuttavat saavansa pihapuuhista enemmän kuin niille antavat.

– Kyllä tämä on terapeuttista, sanoo Virpi.

– Jos jotakuta meistä ei vähään aikaan näy, muut laittavat jo viestiä, että olethan elossa, kertoo Laila.

Leenalle Olympiakylä on yksi monista töistä. Hän arvelee keskittyvänsä alueen asioihin vuodessa 100–150 tuntia riippuen, kuinka monen taloyhtiön aktiivit hänen apuaan tarvitsevat. Hyödyt tulevat monivuotisesta sitoutumisesta ja molemminpuolisesta tuntemisesta.

– Ilman Leenaa me emme onnistuisi. Hän varmistaa, että oikeaan paikkaan valitaan oikea kasvi ja sille valitaan oikeanlainen multa, lannoitus ja kastelu, Eija sanoo.

Pihat kukoistavat, kun hiiden hoito on suunnitelmallista, asiat tehdään oikeassa järjestyksessä ja aikataulussa.

– Meidän piha on kaunis kuin vaihtuva maalaus. Sen katselemiseen ei vain väsy, Virpi sanoo.

Niin Elisabeth Koch sen aikoinaan halusi.