Pionin kukinta on kesän odotetuin hetki – näin onnistuvat pionin hoito, lannoitus ja kasvatus

Pioni on yksi suosituimmista ja rakastetuimmista perennoistamme. Esimerkiksi tarhapionia ( Paeonia x festiva) on viljelty Euroopassa 1500-luvulta lähtien ja Suomessa se yleistyi koristekasvina 1800-luvulla. Tarhapionin vanhoja lajikkeita ovat muun muassa vaaleanpunainen 'Rosea Plena' ja punainen 'Rubra Plena'. Tarhapioneja kasvaa Suomessa monin paikoin vanhojen ja niiden kukinta alkaa usein jo kesäkuun alkupuolella.

Kiinanpioneja (Paeonia lactiflora) on vanhastaan kutsuttu jalopioneiksi. Kiinanpionien lajikkeita on nykyään saatavilla satoja erilaisia. Yleisiä lajikkeita ovat esimerkiksi 'Sarah Bernhardt', 'Festiva Maxima'  ja 'Bowl of Beauty'. Kiinanpionit kukkivat yleensä kesäkuun lopulta lähtien.

Lisäksi on olemassa niin sanottuja luonnonlajeja kuten kuolanpioni (P. anomala), amurinpioni (P. abovata), ruusupioni (P. veitchii) ja tillipioni (P. tenuifolia). Tosin useimmat Suomessa kasvatetut tillipionit ovat kartanopionia (Paeonia x hybrida), joka on tillipionin ja kuolanpionin risteymä. Useimmat luonnonlajit kukkivat pioneista ensimmäisinä eli toukokuun loppupuolelta lähtien.

Pionit viihtyvät parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla. Pionien kukat säilyvät pidempään, jos ne ovat keskipäivän paahteen aikaan kevyessä varjossa.

Kiinanpiionit, kuolanpioni ja kartanopioni kasvavat parhaiten kuohkeassa, ravinnepitoisessa ja kalkitussa maassa eli normaalissa puutarhamullassa, kun taas tillipionin kasvupaikka voi olla mieluummin syvämultainen, hiekkapitoinen kivikko, jossa pintavesi varmasti valuu pois kasvin tyveltä.   

Ojita pionin kasvupaikka hyvin, sillä seisova vesi mädättää juuret. Poista alueelta kaikki monivuotiset juu­ri­rik­ka­kas­vit ennen is­tut­ta­mis­ta, niin pioni saa hyvän alun kasvulleen. Pionit arvostavat kasvurauhaa ja kukkivat yleensä vasta muutaman vuoden kuluttua istuttamisesta, siirtämisestä tai jakamisesta.

Savimaalla pionille kannattaa ehdottomasti perustaa kohopenkki ja salaojittaa se kunnolla, jotta juuristoalueelle ei kerry liikaa kosteutta. Voit myös rakentaa pionipenkin kokonaan maan päälle.

Voit istuttaa samaan penkkiin monenlaisia pioneja noin puolen metrin välein toisistaan. Pioneja voi istuttaa myös yksittäin muiden perennojen joukkoon, kunhan istutuskuoppa on tarpeeksi laaja eikä pionin tarvitse kilpailla voimakkaasti kasvavien lajien kanssa.

Pionin kasvualue kannattaa puhdistaa rikkakasveista joka kevät, mutta niin, etteivät pionin juuret katkeile ja kasvu häiriinny. Kitkentää helpottaa esimerkiksi hiekkakate, mutta juurakon kasvusilmut eivät saa joutua liian syvälle katteen alle.

Syksyllä puolestaan on hyvä tarkistaa, että juurakon päällä on pari-kolme senttiä multaa tai hiekkaa.

Lakastuneet kukat varistavat yleensä terälehtensä maahan eikä kukkapohjia tarvitse leikata pois. Tosin haittaakaan siitä ei ole. Toisinaan hyvin kerrannaisten pionien kukat voivat lakastua paikoilleen ja ne voi siististi leikata pois. Kuihtuneet varret voi leikata pois syksyllä tai keväällä.  

Kun lannoitat pionin kasvualustan istutuksen yhteydessä, voit olla lannoittamatta muutaman vuoden.

Kevätlannoitteeksi pionille sopivat typpipitoiset moniravinteiset seoslannoitteet tai maatunut lanta tai kompostimulta. Lannoite tulee levittää niin, ettei se kosketa pionin versoja tai tyvellä kasvavia silmuja. Hyvä sääntö on levittää lannoite noin puolen metrin säteelle varsien tyvestä.

Voit halutessasi annostella pionille myös syyslannosta elokuun alkupuolella. 

Pionit viihtyvät hyvin, kun mullan pH on 6-7. Vaatimukset kuitenkin vaihtelevat lajeittain. Esimerkiksi kuolanpioni sietää happamampiakin oloja.

Kun pioni juurtuu kasvupaikalleen ja alkaa kasvaa, se kasvattaa juurensa syvälle eikä sitä yleensä tarvitse kastella. Tärkeintä veden saanti on nuppujen kehittymisen aikaan touko-kesäkuussa ja elokuussa, kun seuraavan vuoden kukkasilmut kehittyvät. Jos näinä ikoina on hyvin kuivaa ja sateetonta, voit kastella pioneja pari-kolme kertaa keväällä ja uudestaan elokuun aikana.

Kerrannaiskukkaisten pionien kukinnot ovat hyvin painavia, etenkin sateen jälkeen, joten pioni kannattaa tukea. Myynnissä on erilaisia tukikehikoita. Kestävimpiä ovat erilaiset metallista taivutetut tuet. Tuet voi myös itse tehdä esimerkiksi harjateräksestä. Helpoin tapa pionin tukemiseen on laittaa metallinen tuki pionin juurakon ympärille jo istutusvaiheessa tai viimeistään kesäkuun alussa. Tuki voi olla paikallaan vuodesta toiseen.

Pionit eivät erityisemmin pidä siirtämisestä, vaan arvostavat kasvurauhaa. Tarvittaessa myös kookkaiden yksilöiden kasvupaikan vaihtaminen on toki mahdollista. Siirron vuoksi taimia ei tarvitse jakaa, mutta jos pionit ovat iäkkäitä ja niiden kukinta heikentynyt, kasvuston jakaminen saattaa olla paikallaan. Jos jaat pionin siirron yhteydessä, tee se elo-syyskuussa. Pelkkä kasvupaikan vaihtaminen sen sijaan onnistuu myös varhain keväällä uusien versojen puskiessa maan pinnalle. Ison pionin juuristo on syvä ja laaja, joten kaivutyötä riittää. Taimet istutetaan samaan syvyyteen missä ne kasvoivat entisessä kasvupaikassa. Toimenpiteen jälkeen kannattaa varautua muutaman vuoden ”mielenosoitukseen” eli kukintataukoon, etenkin jos pionit jaetaan.

Pionien risteymiä ja kiinanpionin lajikkeita voi lisätä jakamalla. Jaa pioni mieluiten alkusyksyllä.

Kuolanpionia ja muita jalostamattomia pionilajeja voi lisätä siemenistä. Siemenet tarvitsevat itääkseen sekä lämpö- että kylmäkäsittelyn. Sen vuoksi ne pitäisi kylvää kevätkesällä heti niiden kypsyttyä. Silloin siemenet ehtivät kesän aikana saada tarvitsemansa lämpökäsittelyn ja seuraavan talven aikana kylmäkäsittelyn. Kesän aikana ne kasvattavat sirkkajuuren, seuraavana keväänä sirkkalehdet ja sitten vähitellen aitoja lehtiä.

Kaikki siemenet eivät välttämättä idä heti ensimmäisenä keväänä, vaan taimia saattaa nousta maasta vielä neljänkin talven jälkeen.Toisinaan pionien siemenkylvö epäonnistuu siksi, että kylvös pääsee kuivahtamaan liikaa ja sirkkajuuret tuhoutuvat.

Joskus voit myös antaa siementen varista maahan omia aikojaan. Emokasvin juurelta saattaa hyvässä lykyssä löytyä runsaasti siementaimia, joita voi sitten siirtää haluttuun paikkaan.