Omatarveviljelyn opettaja kertoo, mistä kasveista saa runsaan sadon minimivaivalla ja mihin aloitteleva tarhuri usein kompastuu

Kaikkea on. Jyväskyläläisen omatarveviljelyn kursseja vetävän Riitta Peräisen toukokuisen hyötytarhan monenkirjavaa taimikattausta tutkiessa mieleen tulevat lapsuuden isotädin kahvipöytä ja sen seitsemät sortit. Riitan itse kasvattamien taimien lisäksi multaan pääsyä odottavat myös idätetyt siemenperunat ja sipuli-istukkaat, ja siemenlaatikosta löytyy pussikaupalla lisää kylvettävää. Monet siemenet Riitta on kerännyt edellisvuosina omista kasveistaan.

Peräisten kuusihenkisen perheen 1950-luvun omakotitalon tontin takaosaan on perustettu kymmenkunta erikokoista viljelylavaa ja kasvihuone Riitan hyötyviljelyharrastusta varten. Viime vuosina viljelyalaksi on päätynyt myös lasten vanha hiekkalaatikko. Lisäksi on vielä pottumaa, marjatarha ja hedelmäpuita. Loppujen lopuksi Riitan hyötyviljelmien pinta-ala ei kuitenkaan ole suuren suuri, kaikkiaan ehkä parin aarin verran. Joka tapauksessa se on kaukana siitä, mitä vanhojen viljelyoppaiden laskelmissa suositellaan omavaraisuuden tavoittelijoille. Niissä varataan pelkästään perunamaata varten puoli aaria henkeä kohden. Riitan kasvihuone on upotettu maahan, jotta siellä on helpompi työskennellä. Maapohjaisissa viljelylaareissa on 60 cm multaa. Alkuperäistä pientä lavatarhaa on laajennettu lavakauluksilla.

Varsinkin kaupunkipihalla lavaviljely on Riitasta paras ratkaisu. Lavoista saa samalta alalta enemmän satoa kuin perinteisellä avomaan kasvimaalla, koska niissä voi viljellä tavallista tiheämmin ja kasvuolosuhteet ovat avomaata suotuisammat. Kitkemistäkin on vain vähän. Lisäksi lavat on tarvittaessa helppo peittää harsoilla, jotka suojaavat taimia alkukesän kylmiltä säiltä tai pihapiirissä päivystäviltä rusakoilta.

Lavaviljelyn ainoa haittapuoli on se, että lavojen multa tuppaa kuivumaan herkästi. Tämän takia Riitta on sekoittanut multaan omatekoista biohiiltä kosteutta pidättämään. Lannoitteena hän käyttää omaa kompostia ja kompostin suotonestettä. Lämpökompostori pöhisee täydellä teholla, sillä se pysyy talvellakin sulana lämpimässä varastossa. Osasta keittiöjätteistä Riitta hapattaa bokashia. Hän on huomannut, että se on varsinkin tomaattien mieleen.

Omavarainen. Riittaa voisi hyvällä syyllä kutsua sellaiseksi, mutta hän itse tuntuu hieman vierastavan sanaa. Se ei ole hänen viljelyssään ykköstavoite, vaikka ei käy kieltäminen, että tämän kokoisilta viljelmiltä saa muhkean sadon. Itse viljellyt vihannekset, hedelmät ja marjat riittävät pitkälle talveen, mutta enin osa sadosta kuluu tuoreena. Riitan mukaan ympärivuotinen sataprosenttinen omavaraisuus toteutuu vain yrttien suhteen. Kurkuistakin varmaan riittäisi säilöttyinä syötävää täysin omiksi tarpeiksi, mutta säilykkeet tekevät perheessä niin huonosti kauppansa, että Riitta lahjoittaa mieluummin osan sadosta tuoreeltaan naapureille.

– Tärkeintä minulle on se, että saamme syödä omia kasviksia. Minusta on niin hienoa, että voin kasvattaa juuri sitä mitä tarvitsen ja kerätä satoa, kun se on parhaimmillaan. En kuitenkaan halua käyttää viljelyyn niin paljon aikaa, että saisimme esimerkiksi varastovihanneksia. Omaa perunaa riittää ainakin jouluun asti, mutta totta puhuen tähän vaikuttaa se, että urheilua harrastavat lapsemme tykkäävät enemmän pastasta ja riisistä.

Taloudellista hyötyä Riitta ei usko viljelystä koituvan, tai ainakaan sillä ei ole hänelle merkitystä. Sitä paitsi mahdollinen säästö riippuu paljon viljeltävistä lajeista – lavatarhan perustamiskustannuksista puhumattakaan. Kotimaisia pottuja, porkkanoita ja muita perusjuureksia saa ruokakaupasta edullisesti ympäri vuoden, mutta esimerkiksi hintavampien yrttien ja lehtivihannesten kohdalla omaan satoon satsaaminen voi hyvinkin lyödä leiville. Eurolla tai parilla ostetusta siemenpussillisesta voi kasvattaa kymmeniä lehtikaaleja, salaatteja tai paksoita. Ruokakaupassa niiden kilohinnat huitelevat helposti yli kymmenessä eurossa.

Itse kasvattamalla pääsee käsiksi myös sellaisiin ylellisyystuotteisiin, joista voi muuten vain haaveilla. Riitta on huomannut, että eksoottinen inkivääri on helppo saada viihtymään kasvihuoneessa. Pulleiden maajuurien maku on herkullinen ja koostumus mukavan murea, aivan toista maata kuin kaukomailta rahdattujen ja usein tikkuisten inkiväärien. Riitta nauttii oman maan inkiväärit mieluiten hunajan joukossa. Sekin on omaa tuotantoa, sillä hän tarhaa mehiläisiä lapsuudenkotinsa tiluksilla maalla.

Omenapuut ovat vielä tiukasti nupussa, mutta Riitan kasvihuoneen kookkaimmissa tomaatin taimissa killuu jo ensimmäisiä raakileita. Samaan aikaan omat tomaatin taimeni ovat vielä aivan rääpäleitä ja odotan niiden kukkivan ehkä joskus juhannuksen aikaan. Kuinka aikaisin talvella Riitta oikein on aloittanut taimikasvatuksen?

– Ryhdyn kylvöihin vasta maaliskuun lopulla. Ensimmäisenä vuorossa ovat juuri tomaatit. Puutarhani on niin viileässä paikassa, ettei kannata tehdä mitään yhtään sen aikaisemmin, Riitta kertoo.

Reippaasti kasvaneiden taimien salaisuus on optimaalisissa kasvuoloissa. Peräisten ison omakotitalon olohuoneen ikkunoiden eteen on keväisin viritetty tilava hyllykkö, jonka hyllyjä reunustaa LED-valolista. Lämpimissä ja valoisissa olosuhteissa taimet saavat niin tehokkaan startin kasvuunsa, että kylvöt voi ottaa rauhassa. Tätä Riitta yrittää tähdentää myös viljelykursseillaan, sillä varsinkin aloittelevilla tarhureilla on hänen kokemuksensa mukaan tapana hötkyillä esikasvatuksen kanssa. Hätähousukylväjien logiikka kulkee jotenkin niin, että mitä aikaisemmin taimikasvatuksen aloittaa, sitä parempi. Ensimmäisten kevätauringon säteiden nostattamassa viljelyinnostuksessa tulee helposti viis veisattua kylvökalentereista tai siemenpussien ohjeista.

Alkukeväällä päivänvaloa on kuitenkin tarjolla armottoman niukasti, joten etukenossa kylvetyistä taimista kasvaa ilman kasvivaloja yleensä honteloita ja heiveröisiä. Kurpitsojen ja kurkkujen tapaiset rotevakasvuiset lajit taas tuppaavat venähtämään turhan pitkän taimikasvatuksen aikana niin suuriksi, että niiden käsittely on hankalaa. Eikä helpotuksesta voi huokaista vielä siinäkään vaiheessa, jos suojatit on saanut jollakin ilveellä säilytettyä hengissä ulos istutukseen asti, sillä varttuneemmat taimet tuppaavat sopeutumaan vaihteleviin ulko-oloihin nuoria taimia huonommin.

Helposti keulivat kylväjät ajautuvat Riitan mukaan ongelmiin usein myös siksi, että taimia kylvetään todelliseen tarpeeseen nähden hurjasti liikaa. Varmuuden vuoksi on usein järkevää kylvää muutama ylimääräinen taimi, mutta normaalin kokoiseen kasvihuoneeseen ei hyvällä tahdollakaan mahdu kasvamaan viittäkymmentä tomaatin taimea. Tungoksessa taimet voivat huonosti, ja niitä on hankala hoitaa. Lavakauluksesta loppuu tila jo kolmannen kesäkurpitsan taimen kohdalla. Lisäksi hölläkätinen kylväminen tuhlaa turhaan siemeniä ja kylvömultaa.

Kylvöjen suhteen ei myöskään kannata tyhjentää koko pajatsoa kerralla, vaan nopeasti kasvavia lajeja on kätevä kylvää pieniä määriä pitkin kevättä ja vielä kesälläkin. Näin välttyy hukkumasta vaikkapa retiiseihin jo alkukaudesta. Helposti kyllästyville Riitan vinkki on vaihdella lajikkeita pitkin matkaa. Esimerkiksi salaattilajikkeissa on valtavasti maku- ja ulkonäköeroja.

– Meillä kuluu paljon salaatteja. Suosin siemensekoituksia ja teen niistä hajakylvöjä laatikkoon. Otan sieltä pikku taimia ja istutan niitä sadonkorjuusta syntyneisiin aukkopaikkoihin pitkin kesää. Näin helpolla salaattipenkki näyttää aina runsaalta.

Vaikka kevät on ollut pitkään poikkeuksellisen kylmä, Riitta on jo kerännyt ensisatoa raparpereista, saksankirvelistä ja muista monivuotisista yrteistä.

Edellä mainittujen lajien istuttaminen on hänen mielestään helpoin konsti aloitella omavaraisempaa elämää – tai ylipäänsä hyötyviljelyharrastusta. Alkuun päästyään raparperin ja yrttien taimet ja muut niin sanonut monivuotiset vihannekset tuottavat runsaasti satoa minimivaivalla. Niihin lukeutuu periaatteessa myös parsa, mutta sen viljely on hieman vaativampaa ja kysyy myös pitkäjänteisyyttä.

Riitankin kasvimaalla parsan piipat olisivat jo periaatteessa sadonkorjuuvaiheessa, mutta ne saavat vielä tämän vuoden jatkaa keskeytyksettä kasvuaan. Juurakot on istutettu vasta kaksi vuotta sitten, joten niiden pitää antaa voimistua ennen kuin alkaa verottaa kasvustoa.

Odotuksesta on luvassa mahtipalkinto, sillä omasta maasta poimitun parsan maku on aivan omissa sfääreissään. Todella tuore parsa on niin makeaa ja mureaa, että sitä ei välttämättä tarvitse edes kypsentää.

Riitan viljelyvuosi

Tammi–helmikuu

Oman siemenvaraston inventaario ja uusien siementen hankinta, itujen kasvatus tuoresadoksi.

Maaliskuu

Tomaattien, purjojen ja basilikan esikasvatus alkaa, istutuspenkkien valmistelua kasvihuoneessa, osallistuminen puutarhaseuran siemenvaihtoon, hedelmäpuiden leikkaus.

Huhtikuu

Useimpien vihannesten esikasvatus alkaa, perunoiden esikasvatus mullassa.

Toukokuu

Esikasvatettujen taimien kouliminen ja karaisu, raparperin ja monivuotisten yrttien sadonkorjuu alkaa, hedelmäpuiden kukinta, viljelylavojen valmistelu kylvöjä ja taimia varten, ensimmäiset kylvöt viljelylavoihin, taimien istuttaminen kasvihuoneeseen, perunoiden idätys ja istutus, sipulin istutus, lavojen suojaus harsoilla, jos kylmää.

Kesäkuu

Tomaattien ja muiden kylmänarkojen taimien istutus lavoihin, perunoiden multaus, nopeasti kasvavien vihanneslajien uusintakylvöjä, varhaisperunat valmistuvat.

Heinäkuu

Aukkopaikkojen istutuksia salaattipenkissä, valkosipuleiden nosto maasta, kirsikat, herukat ja hunajamarjat kypsyvät, kurkut kypsyvät.

Elokuu

Omenoiden ja luumujen sadonkorjuu, karhunvadelmat alkavat kypsyä, tomaattien satokausi.

Syyskuu

Lavojen valmistelua seuraavaa vuotta varten, inkiväärin sadonkorjuu, päärynät kypsyvät.

Lokakuu

Siementen kerääminen, hillojen ja yrttisuolan valmistus.

Marras-joulukuu

Lämpökompostorin hoitoa ja bokashointia, hedelmäpuiden suojaaminen rusakoilta.