Liekit alkavat ahnaasti nuolla risuja ja keppejä, joita Pekka Koivukunnas lisää teräksisen kartiohiilettimen pohjalle sytyttämäänsä pieneen nuotioon.

– Puut pitää asetella hujan hajan kuin harakanpesässä, että ne palavat oikein. Tarkoituksena on polttaa tavaraa kerroksittain niin, että astian pohjalle jää kytemään hiillos, joka ei saa happea. Näin sinne alkaa syntyä biohiiltä sen sijaan, että puut palaisivat tuhkaksi, hän selittää.

Tänään hän valmistaa biohiiltä Marju Kortemäen kanssa Keravan kartanolla, jossa toimii kestävän kehityksen yhteisö Jalotus ry. Yhteisössä työnjohtajana työskentelevä Marju kertoo, että kartanolla biohiiltä käytetään sekä siellä sijaitsevan yhteisöviljelmän kymmenissä kasvilavoissa että huussien ja kompostien kuivikkeena.

– Biohiilen vaikutuksen näkee ihan selvästi. Suuri osa viljelylavoistamme on umpipohjaisia, minkä vuoksi niiden multa kuivuu erittäin helposti. Kun lisäsimme kaksi vuotta sitten multaan ensimmäisen kerran biohiiltä, kastelun tarve vähentyi. Biohiili myös tehostaa kompostin tekeytymistä ja tekee huussijätteestä hajutonta.

Pekka on huomannut, että moni uskoo biohiilen tehon vasta sitten, kun itse sen näkee. Hän kertoo, kuinka eräälläkin tutulla rouvalla oli kuiva mökkitontti, jonka maasto paloi kesäisin ihan karrelle. Hän alkoi ihmetellä, miksi muutamat läntit säilyivät kuitenkin heleän vihreinä, kunnes muisti, että oli joitakin vuosia sitten sekoittanut juuri niille alueille jostakin ostamansa pussillisen biohiiltä. Nykyään rouva valmistaa mökillä itse lisää biohiiltä omalla pienellä kartiohiilettimellään.

Biohiili on nopeasti noussut kaikkien puutarhaharrastajien himoitsemaksi ihmeaineeksi. Pekka muistaa kuulleensa siitä ensimmäisen kerran jo yli viisitoista vuotta sitten. Alkuun se vaikutti ihan höpöjutulta, mutta mitä enemmän hän perehtyi biohiileen ja sen valmistamiseen, sitä enemmän hän innostui.

– Halusin tehdä jotakin konkreettista ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja tajusin, että biohiilen valmistaminen on mahtava keino sitoa hiiltä. Se on minulle tärkein juttu tässä touhussa.

Biohiiltä hehkutetaan nyt paljon, mutta hiilen käyttö viljelyn apuna ei todellakaan ole uusi keksintö. Amazonin alueelta löydetty terra preta on Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen jo ennen ajanlaskumme alkua laihasta sademetsän maasta muokkaamaa poikkeuksellisen ravinteikasta viljelymaata, mustaa multaa, joka sisältää paljon hiiltä. Vaikka maata aikoinaan viljelleet kansat ovat jo aikoja sitten kadonneet, terra preta -kerros kehittyy vuosi vuodelta paksummaksi, sillä maassa oleva hiili sitoo yhä ravinteita ja kosteutta sekä tehostaa maan pieneliöstön toimintaa. Pekka on oppinut, että biohiiltä käytetään Afrikassakin perinteisesti maan parantamiseen.

– Esittelin biohiilen valmistamista yhdessä tapahtumassa ja huomasin, että eräs nuorukainen katseli ja kuunteli esitystäni hyvin tarkkaan. Lopulta hän tuli juttelemaan ja kysyi, että onko tämä siis sama asia, jota hänen isoäitinsä Kongossa tekee kasvimaallaan aina ennen kylvöjä. Hän vain valmisti biohiilen maahan kaivetussa kuopassa.

Pekan ja Marjun tavoitteena on, että liekit palavat koko hiilettimen pintakerroksen alalla. Niinpä he antavat tasaisena palavalle tulelle säännöllisesti lisää syötävää: sopivan pituisiksi pätkittyjä rankoja, risuja, ruokoa ja muita kuivia kasvinosia. Kaikenlainen puhdas ja vähintään pintakuiva puutavara sekä kuivatut kasvijätteet, esimerkiksi lupiinin juurakot, rikkakasvit tai vaikkapa järven ruoppauksesta kertyneet ruo’ot, sopivat biohiilen valmistamiseen.

Kun hiilettimen liekit alkavat vaihtua hiillokseksi, Marju kiiruhtaa hakemaan vettä. Sitä tarvitaan pian, sillä hiillos pitää sammuttaa juuri oikealla hetkellä, ennen kuin kaikki ainekset ehtivät palaa tuhkaksi. Vesihöyry kohoaa sankkana pilvenä ilmaan, kun Pekka kaataa hiilettimeen kolme ämpärillistä vettä ja sekoittaa hiillosta lapiolla. Hiilet sihisevät ja sähisevät imiessään itseensä kosteutta. Hän kopaisee käteensä ison kökkäreen yhä höyryävää biohiiltä ja hieraisee sitä kevyesti.

– Katso, miten helposti se murentuu. Mitä pienemmäksi hiili murenee, sitä laadukkaampaa se on. Tällaisissa murusissa on paljon pintoja, joihin kosteus ja ravinteet voivat kiinnittyä.

Lisätietoa Pekan hiilettimistä: innovaatiopalvelu.fi