”Mieleenpanuvin hetki köksän tunneilta oli, kun luokkakaveri sytytti vahingossa leivinpaperin kanssa yhden uuneista tuleen ja koko koulu evakuoitiin.”

Näin kertoi Janika, kun kysyimme Facebook-seuraajiltamme, millaisia muistoja heillä on koulun kotitaloustunneilta. Köksässä eli kotsassa voi toden totta tapahtua vaikka mitä, osoittivat myös muut noin sata vastausta. Vai mitä mieltä olet seuraavista?

”Kokeilimme kaverin kanssa kakun kypsyyttä tulitikulla, emmekä saaneet tikkua pois enää. Kakku meni opettajainhuoneeseen.” – Virpi

”Taisimme olla kauhuluokka yläasteella.  Muistan elävästi, kun jostakin syystä heitin toisesta päästä luokkaa kaveria perunalla takaraivoon. Toinen juttu, minkä muistan ikuisesti, on, kun kaveri heitti pullataikinamöykyn ilmaan, huusi, että 'täältä tulee Unto Väisänen', ja huiskaisi möykyn tiskialtaaseen pesäpallomailaotteella. Kuivasimme taikinamöykyn nopeasti, ettei opettaja huomaa. Leivoimme siitä pullat, joita opettaja maistoi ja vielä kehui. Olihan meillä naurussa pitelemistä.” – Eija

”Yhteinen ruokailuhetki oli aina ihan mahtava onnistumisen tunne. Olin aina teininä niin nälkäinenkin, että ehkä siksi kaikki maistui valtavan hyvälle. Ruokalajeista en muista kuin teeleivät, ne tehtiin ensimmäisellä tunnilla. Kerran saimme itse suunnitella seuraavan viikon aterian, johon opettaja sitten hankki ainekset. Köksän tunteja odotettiin aina koko viikko! Köksän kirja on edelleen tallessa keittiössäni, 35 vuoden jälkeen.” – Tuulikki

”Teimme kääretorttua. Opettaja oli jossain vaiheessa ihmetellyt, miten leivinjauhetta meni niin paljon. Asia selvisi, kun olisi pitänyt kääriä tortut: neljästä ryhmästä kolme oli ymmärtänyt ohjeen 1 dl, eikä 1 tl leivinjauhetta. Oma ryhmäni herkutteli onnellisesti onnistuneella kääretortulla muiden ryhmien irvistellessä vieressä.” – Anna

”Opettajallamme oli omia erinomaisia reseptejä, mutta oppikirjaakin käytettiin. Ruokailu oli hieno tapahtuma, ruoka täyttävää ja taivaallista. Kotitaloutta oli aina neljä tuntia kerrallaan, ja aika mateli eteenpäin. Muut tuntuivat nauttivan touhuamisesta, mutta minä olin aivan hukassa. Ruoanlaitto oli kuin salatiedettä. Opettaja oli tyylikäs, jotenkin ylhäinen, kiltti ja asiantunteva. Kun istuuduimme ruokapöytään, kaikki tylsyys ja riittämättömyyden tunne unohtui. Harvoin olen syönyt niin hyviä ruokia kuin kotitaloustunnilla.” – Jaana

”Köksän maikka piti minua niskasta kiinni ja pakotti syömään viilin. Oksensin sen melkein heti pois, enkä syönyt viiliä tai jugurttia moneen vuoteen.” – Kikka

”Jauhot olivat täynnä matoja. Opettaja sanoi, että siivilöidään, niin voidaan käyttää. Ei syöty niitä pullia.” – Sanna

”Olin muita vuotta nuorempi ja pienikokoinen. Söin kotitalousopettajani mielestä aina liian vähän. Halusin aina vajota pöydän alle, kun tuli ruokailun aika: 'Voi voi, Suvi syö kuin pikkulintu, sinun pitää syödä kunnolla, että kasvat.' Sitten hän lappoi lautaseni kukkuroilleen, enkä millään pystynyt syömään lautastani tyhjäksi. Istuin aina viimeisenä ruokapöydässä muiden jo mentyä. Sain hävetä, kun jätin ruokaa lautaselle. Yhä vieläkin yli kuusikymppisenä olen aina viimeinen ruokapöydässä.” – Suvi

”Opettaja sanoi, että jos kastiketta sekoittaa kasin muodolla, niin saa varmasti todistukseen numeroksi kahdeksan. Sekoittelimme tietty, minkä kerkesimme. Pettymys oli suuri, kun sai vain seiskan todistukseen. Ope oli huijari.” – Renja

”Minulle sattui ikävä opettaja, jonka tunteja pelkäsin. Kotitaloustunnit olivat ahdistuksentäyteistä selviytymistä. Myöhemmin minusta tuli kuitenkin 'puoliammattimainen kotikondiittori', kun innostuin hakemaan opit aivan muualta.” – Eveliina