Mietitkö mökin maalausta? Näin maalaat uuden mökin, raikastat nuhjuisen hirsimökin & teet kunnolliset pohjatyöt

1. Hirsimökkimme on jämerä ja terve mutta näyttää jotenkin nuhjuiselta. Olisiko mitään kohtuullisen helppoa mutta kestävää konstia saada vähän tuoretta väriä ulkoseiniin?

Onhan niitä konsteja. Älä suotta avaa maalipurkkia. Massiivihirren kosteusvaihtelu on huomattavasti suurempaa kuin lautaseinän, joten hirren pintaan tarvitaan ohut ja hengittävä värikerros. Tarjolla ovat sävytetty kuullote ja peittosuoja.

Kuullote on se vanha kunnon värillinen puunsuoja-aine. Se muodostaa hirren pintaan ohuen kalvon, jonka läpi puun syyt kuultavat. Peittosuoja puolestaan on ikään kuin kevytmaalia, joka värjää pinnan ja suojaa sitä säältä mutta päästää hirret huolehtimaan mökin luonnollisesta kosteustasapainosta.

Kummankin aineen väripigmentit suojaavat hirsiä auringon ultraviolettisäteilyn harmaannuttavalta vaikutukselta. Väritön puunsuoja ei pysäytä UV-säteitä.

Sitten, ikävä tuottaa pettymys, mutta hirsiseinän suojaaminen ei ole helppoa eikä erityisen kestävääkään. Olisi yksinkertaista lorottaa kuullotetta maaliruiskun säiliöön ja suihkuttaa väri seinään. Maaliruisku on kuitenkin väärä työkalu ulkoseinien käsittelyyn. Jotta aineet suojaavat puupintaa kunnolla, ne pitää hiertää puun syihin. Siihen tarvitaan ihan reilusti pensseliä.

Ja koska noiden aineiden muodostama hengittävä kalvo on hyvin ohut, huoltokäsittely pitää tehdä hieman maalaamista useammin, kuullotteella 3–7 vuoden välein, peittosuojalla noin joka kymmenes vuosi.

2. Maalikaupan myyjä kertoi, että ulkoseinät pitää esikäsitellä kaikenlaisilla pohjusteilla. Kuulostaa työläältä, ja aineet ovat kalliita. Mitä jos maalaisi vain?

Saahan sitä maalata suoraan vanhan päällekin, mutta sitten saa ehkä maalata kuukauden päästä uudestaan, kun edellinen väri on varissut alas.

Ennen maalaushommien aloittamista on huolehdittava siitä, että maalattava pinta on puhdas, jotta maali tarttuu hyvin eivätkä homeet tai muut epäpuhtaudet tunge uuden maalipinnan läpi. Pesu homeenpoistoaineella tappaa kasvustot ja kuluttaa vanhaa maalipintaa, jolloin uusi maali tarttuu paremmin.

Jos ulkoverhous on muuten hyvässä kunnossa, pohjatyöksi riittää puhdistaminen. On jopa mahdollista, että kunnon pesun jälkeen seinät näyttävät niin hyviltä, että huoltomaalauksen tarve siirtyy muutamalla vuodella eteenpäin.

Vanhan maalin päälle voi melko huoletta sutia lähes mitä hyvänsä kaupasta löytyvää maalia. Vanha muistisääntö ”lateksin päälle vain lateksia, öljymaalin päälle kumpaa vain” pätee sinänsä yhä, mutta nykyään käytännössä kaikki kotimaalareille myytävät maalit ovat ”latekseja” eli oikeammin vesiohenteisia akrylaattimaaleja.

Ennen maalaamisen aloittamista pitää tarkistaa hirsien tai ulkoverhouslautojen kunto. Töki alimpia hirsikertoja tai vuorilautoja puukon kärjellä. Jos puukon kärki uppoaa puuhun pehmeästi, maalaamista ei kannata aloittaa, ennen kuin lahovaurio on korjattu.

Jos ajatus kaikkien seinien hinkkaamisesta käsipelillä tuntuu liian raskaalta, työhön voi toki käyttää konevoimaa. Soodapuhallus pesee pois vuosien aikana kertyneen mönjän ja irrottaa lohkeilevan maalin. Tosin se myös sottaa mökin ympäristöä aika tavalla.

Sitä tuoreempi keksintö on kuivajääpuhallus, joka toimii muuten samoin kuin soodapuhallus, mutta ikävää puhallusjätettä ei synny lainkaan: nopeasti haihtuvat jääkuulat nostattavat vain hentoa vesihöyryä. Näitä puhalluksia tekevät ammattilaiset erikoislaitteilla, eli tee itse -hommia ne eivät ole.

3. Uuden mökin ulkoverhouslaudat ovat ihanan puhtaat ja vaaleat. Nyt kai pelkkä maalaus riittää?

Ei se yksin riitä. Varmista ensin, että maalattavan puun kosteuspitoisuus on korkeintaan 20 prosenttia. Kosteuspitoisuuden voi mitata itse suhteellisen luotettavasti muutaman kympin hintaisella ”piikkimittarilla”, joka mittaa sähkönjohtavuutta kahden teräspiikin välillä. Koska vesi johtaa sähköä mutta kuiva puu ei, laite voi muuntaa mittaustuloksen kosteusprosentiksi.

Harjaa tai hio höylätty puupinta kevyesti. Tämä parantaa pintakäsittelyaineiden imeytymistä ja tarttuvuutta. Sivele sitten pohjustustuote alustan laho- ja homesuojan parantamiseksi. Seuraavaksi tulee pohjamaali, joka antaa pintamaalille hyvän tartuntapinnan. Tämän jälkeen pelkkä maali riittää: kaksi kerrosta, mieluusti kolme.

Pensselillä maalatessa kertakäsittelyllä saadaan 30–40 mikrometrin paksuinen maalikalvo. Jos maalikalvon paksuus on alle 80 mikrometriä, huoltomaalausväli on 5–10 vuotta. Kun maalikalvosta tehdään yli 80 mikrometriä paksu, maalitehtaiden suosittelema huoltomaalausväli kasvaa jopa 20 vuoteen. Huoltomaalauksen tarve on tietysti tapauskohtainen.

Jos ajatus maalaustalkoista rakentamisurakan jälkeen tuntuu ikävältä, vaivannäön voi puolittaa tilaamalla mökin valmiiksi pohjamaalatulla ulkovuorauksella.

Maalaukselta välttyy kokonaan, kun hankkii täysin värivalmista lautaa. Kalliimmaksihan se tulee, mutta valmista on heti, kun seinään on ammuttu viimeinen naula.

Lähteet: Plantagen ja juttu Mökin ulkomaalauksesta.