Leenan pihassa kukkii 125 erilaista leimua – hän kertoo, miten välttää härmää ja miksi leimut sopivat samaan penkkiin pionien kanssa

Mikä sinua kiehtoo syysleimuissa?

Ne ovat viehättäviä ja monimuotoisia perennoja, joiden kukkien värit vaihtelevat utuisista pastelleista räväkän kirkkaisiin sävyihin. Pidän myös niiden omintakeisesta ihanasta tuoksusta, joka leviää talomme terassille saakka. Asumme mieheni Christianin kanssa isovanhempieni vanhassa kesäpaikassa, ja muistan tuoksun lapsuudesta saakka. Leimut – tai floxit, kuten mummoni niistä puhui – olivat isoäidilleni tosi rakkaita. Valitettavasti hänen perustamastaan puutarhasta ei ole säilynyt yhtään vanhaa leimua.

Minua myös kiinnostaa leimujen lajikenimet ja niiden historia. On kiinnostavaa tietää, mistä mikin lajike on lähtöisin ja miten kauneusihanteet ovat vaikuttaneet kasvinjalostajien työhön eri maissa.

Miten kuvailisit kokoelmaasi?

Minulla on tällä hetkellä noin 125 erilaista leimua. Niissä on sekä uusia että vanhoja suomalaisia ja eurooppalaisia lajikkeita, joukossa on todellisia helmiä. Eteläeurooppalaisten lajikkeiden kukissa on ihania murrettuja sävyjä. Kotimainen ’Osmo Heikinheimo’ on jännittävä kameoleontti: sen kukinto on iltavalossa liila ja päivällä punertava.

Uusia kasveja hankin etupäässä Virosta, Itävallasta ja Saksasta. Syksyllä istutetut taimet kukkivat hyvin seuraavana kesänä.

Leimuissasi ei näy lainkaan härmää. Miten saat pidettyä ne terveinä?

Penkit on perustettu hyvin. Rantatonttimme maaperä on moreenia, ja sen päällä on lähes metrin kerros peltomultaa. Multa tiivistyy kesän mittaan, ja leimujen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että leimujen varsin pinnassa kulkevat juuret ovat tarpeeksi paksun multapeiton alla. Lisäänkin multaa leimujen tyville muutaman kerran kesässä.

Jos multaa on liian ohuelti, leimun juuristo kärsii herkästi kuumuudesta ja kuivuudesta. Tämä aiheuttaa kasville stressiä, jolloin härmäsieni pääsee iskemään. Kun sataa ja lehdet pysyvät märkinä, lehdille ilmestyy härmäsienen aiheuttamaa valkeaa peitettä.

Kastelen leimut järvivedellä ja aina niiden juurelle, jotta lehdet pysyvät kuivina. Helteellä kastelua tarvitaan jopa neljän viiden päivän välein.

Myös liian tiivis kasvusto altistaa leimun härmälle. Niin kasvupaikan kuin kasvustonkin on hyvä olla ilmava, jotta lehdet kuivuvat nopeasti yön ja sateen jäljiltä. Tontillamme puhaltaa usein järveltä tuuli, mikä edesauttaa leimujen hyvinvointia. Suotuisista kasvuolosuhteista huolimatta emme ole kokonaan välttyneet härmältä. Oikeastaan vain kiiltoleimuissa sienitautia ei juuri koskaan ole esiintynyt.

Risteytyvätkö syysleimut keskenään?

Kyllä, mutta vain osa lajikkeista tuottaa siemeniä. Risteytymisen ansiosta penkkiin voi ilmestyä ihan uudennäköisiä kasveja. Esimerkiksi vaaleanpunaisten ’Europa’- ja ’Bright Eyes’ -lajikkeiden siemenjälkeläisten kukinnoissa on molempien vanhempien sävyjä uudenlaisina yhdistelminä. Omat avopölytteiset siemenkasvatukset ovatkin erittäin mielenkiintoista puuhaa harrastajalle.

Syysleimut kasvavat penkeissäsi pionien seurassa. Miksi?

Syysleimu sopii yhteen pionin kanssa, sillä leimu leviää maltillisesti, eivätkä sen juuret kasva syvälle maahan. Kun pionit ovat kukkineet, leimut piristävät keski- ja myöhäiskesää – ne kukkivat heinäkuun alusta syyskuun loppuun, jopa lokakuulle. On ihanaa, että elokuussakin on vielä nuppuisia lajikkeita.

Katso myös Leenan upeat syysleimulajikkeet: ”Pinkkinä avautuvat kukat saavat savunharmaan vivahteen” – ’Anna Karenina’ ja 6 muuta upeaa syysleimulajiketta