Lavakaulus: Mitä pohjalle, pitääkö puu suojata ja paljonko multaa tarvitaan? Hortonomi kertoo kaiken oleellisen lavakauluksista

1. Mikä lavakaulus oikein on?

Se on puinen kehikko, joka on tarkoitettu pitämään kuormalavan päällä kuljetettavat tavarat paikoillaan. Pienikokoinen lavakaulus on mitoiltaan 800 x 600 x 200 mm, yleisempi koko on 1200 x 800 x 200 mm. Puutarhassa lavakaulus toimii kätevänä kasvatuslaatikkona, joka kestää yleensä muutamia vuosia.

2. Millaisia lavakauluksia on tarjolla? Onko niiden käyttö turvallista?

Viljelykäyttöön on myynnissä sekä käsittelemättömiä että pintakäsiteltyjä kauluksia. Käytöstä poistuneet ja maailmaa kiertäneet kuormalavan kaulukset ovat suosittuja. Jos lavakauluksen kyljessä on IPPC-leima, se on kuumennuskäsitelty kasvintuhoojariskin takia. Leimatut kaulukset ovat turvallisimpia käyttää kasvinterveyden kannalta. Ulkomaisessa lehtipuutavarassa voi olla muun muassa aasian- ja kiinanrunkojääriä, havupuutavarassa puolestaan muun muassa mäntyankeroisia. Ne ovat puita tuhoavia eliöitä, joita ei saa päästää leviämään ympäristöön.

Jos lavakauluksessa tai muussa puisessa pakkausmateriaalissa havaitsee eläviä kovakuoriaisia tai toukkia tai tuoreita reikiä tai purua, havainnosta pitää ilmoittaa sähköpostilla Ruokavirastolle: kasvinterveys@ruokavirasto.fi.

3. Miksi lavakaulus on niin kätevä viljelylaatikkona? Onko lavakauluksilla huonoja puolia?

Kehikot ovat suosittuja, koska niitä on helppo käyttää ja niitä on hyvin saatavilla. Kehikoiden nurkissa olevat metalliset saranat pitävät päällekkäin olevat kaulukset paikoillaan, jolloin niistä saa helposti pinottua haluamansa korkuisen viljelylaatikon. Avatuista kehikoista voi koota vaikkapa mutterinmallisen penkin. Laatikon ansiosta vihannesten kasvatus onnistuu kasvimaan lisäksi myös vaikkapa kallion ja soran päällä. Reunus rajaa kasvatustilan selkeästi, mikä helpottaa kitkemistä.

Lavakauluksiin on saatavana iso valikoima yhteensopivia tuotteita, kuten kansia, telttoja, minikasvihuoneita, etanaesteitä, kateharsoja, säleikköjä ja muita tukirakennelmia sekä maan kattamiseen tarkoitettuja huopia ja mattoja.

Laatikko on kohopenkki, joka lämpenee keväällä tasamaata nopeammin, mutta monivuotisilla kasveilla varsinkin korkea laatikko voi heikentää talvehtimista. Lisäksi reunukset voivat haitata veden valumista laatikosta ja aiheuttaa kasveille tuhoisaa jääpoltetta.

4. Miten monta lavakaulusta voi laittaa päällekkäin?

Sopiva määrä riippuu pohjamaasta ja kasvilajista. Pinaatin, retiisin ja muiden pikkuvihannesten kasvattamiseen riittää yksi lavakaulus eli 20 sentin paksuinen multakerros, kunhan kastelu on säntillistä. Kovalla pohjalla kaksi päällekkäistä lavakaulusta antaa tilaa juuristolle ja pelivaraa kasteluun.

Syväjuuriset lajit, kuten porkkana ja muut juurikasvit, hyötyvät vähintään kahdesta päällekkäisestä kauluksesta. Sama pätee myös reheväkasvuisiin vihanneksiin kesäkurpitsasta maissiin. Kaikilla vihanneksilla paksu multakerros edistää kasvua ja helpottaa kastelua.

Ergonomian kannalta on hyvä laittaa päällekkäin kolme lavakaulusta, jolloin laatikosta saa noin 60 cm korkean. Lisäksi paksu multakerros auttaa tukahduttamaan rikkaruohoja. Kun multakerroksen paksuus on 40–60 cm, laatikon voi perustaa suoraan nurmikon päälle. Monivuotiset rikkaruohot, kuten valvatti, vuohenputki ja juolavehnä, on kuitenkin varminta kitkeä ennen viljelmän perustamista, sillä ne voivat ujuttautua laatikkoon etenkin sen sisäreunaa pitkin.

5. Mitä lavakauluksen pohjalle kannattaa laittaa? Onko se hyvä verhota suodatinkankaalla tai aluskankaalla?

Puutarhassa kannattaa suosia eloperäisiä aineksia synteettisten materiaalien sijaan. Laatikon pohjalle voi levittää esimerkiksi tuhdin kerroksen puiden lehtiä tai muuta kasviainesta rikkoja torjumaan. Suodatinkangas ja muut vastaavat materiaalit hapertuvat ajan mittaan mikromuoviksi. Lisäksi kangas katkaisee hyödyllisen yhteyden pohjamaahan. Myös pahvin käytön kanssa on syytä olla tarkkana. Esimerkiksi kierrätyspahvi voi sisältää mikromuovia.

Jos lavaviljelmän haluaa perustaa terassille tai parvekkeelle, myynnissä on erityisiä lavakauluksiin tarkoitettuja alustoja ja kasvatusaltaita.

6. Patolevyä käytetään usein laatikoiden reunustamiseen. Onko sen käyttö turvallista?

Nypyläpintainen patolevy pidentää laatikon käyttöikää, mutta sitä ei ole tarkoitettu viljelykäyttöön. Turvallisinta on käyttää ainostaan viljelyyn valmistettuja ja suositeltuja tuotteita. Ylipäätään kaikkia muovituotteita patolevyistä laastiämpäreihin kannattaa käyttää vain niihin tarkoituksiin, joihin ne on valmistettu. Ne voivat sisältää haitallisia maaperään kerääntyviä aineita.

7. Mitkä pintakäsittelyaineet auttavat lavakaulusta kestämään pidempään?

Syötäville kasveille tarkoitettujen laatikoiden käsittelyyn sopivat esimerkiksi Patio Verso -puuöljy, Ecogarden-puuvaha, Auro 110 -terassiöljy ja Auro 160 -kuultomaali. Tuotteissa on värivaihtoehtoja, ja niitä voi myös sävyttää. Kehikoiden käsittelyyn sopivat myös esimerkiksi unikkoöljy, mehiläisvaha ja pellavaöljy, jotka eivät sisällä säilöntäaineita tai muita biosidejä. Käsittelyjen ideana on täyttää puun pinnan solukot ja näin vähentää veden imeytymistä puuhun. Levitysohjeet vaihtelevat käytettävän tuotteen mukaan. Mitä karkeampi puutavaran pinta on, sitä enemmän se imee pintakäsittelyainetta.

8. Mitä hiiltäminen tarkoittaa? Mitä etua siitä on puutavaralle?

Hiiltäminen on vanha tapa hidastaa puuaineksen lahoamista. Siinä laudan tai lankun pintaan poltetaan muutaman millin paksuinen kerros, joka vähentää veden imeytymistä puuhun ja hidastaa puuaineksen lahoamista. Hiiltämisen jälkeen pinnan voi harjata tai pestä sekä käsitellä esimerkiksi viljelylaatikkojen käsittelyyn sopivalla pellavaöljyllä.

Nestekaasupolttimella eli toholla käsittely vie paljon aikaa ja jää helposti liian pinnalliseksi. Hiiltämistä kannattaa harkita varsinkin jämerän puutavaran käsittelyssä.

9. Miten paljon multaa yksi lavakaulus vetää?

Isoon (1200 x 800 x 200 mm) lavakaulukseen mahtuu parisataa litraa multaa. Varsinkin turvepitoinen multa vajoaa ajan mittaan, joten muutaman sentin kasteluvara riittää laatikon täyttövaiheessa. Jos perustat lavaviljelmän vettä hyvin pidättävään saviseen maahan, ainesta kannattaa parantaa säkeittäin tai kuormittain myytävällä mullalla. Hyötykasveille on turvallista käyttää ainoastaan niille suositeltua multaa. Mullan käyttötarkoitus ja raaka-aineet selviävät tuoteselosteesta. Koristekasveille suositeltu seos voi sisältää puhdistamolietteestä tehtyä kompostia.

10. Miten ylläpidän maan elinvoimaa lavoissa?

Eloperäisen aineksen säännöllinen lisääminen on paras tapa ladata maahan kasvuvoimaa ja parantaa sen rakennetta. Komposti- ja bokashimulta, viherkate ja eloperäinen lannoitus lisäävät maahan orgaanista ainesta pieneliöstön hajotettavaksi. Talveksi laatikko kannattaa suojata vaikkapa naateilla, perennojen varsilla ja puiden lehdillä. Hyvä merkki maan paranemisesta on kastelierojen ilmestyminen ja lisääntyminen. Maan muokkaamisen vähentäminen parantaa niiden elinoloja.

11. Onko edullisempaa nikkaroida viljelylaatikko kuin ostaa lavakaulus valmiina kaupasta?

Riippuu pitkälti nikkarointiin käytetystä materiaalista. Valmiiden lavakaulusten hinnat vaihtelevat yleensä 7–20 euron välillä, kalleimpia ovat pintakäsitellyt laatikot. Itse nikkaroidun 1200 x 800 mm:n kokoisen viljelylaatikon hinnaksi tulee 6–10 euroa, kun sen tekee melko samanlaisesta, 22 mm:n paksuisesta puutavarasta kuin lavakaulus. Jämerämpi, vähintään 28 mm:n paksuinen lauta pidentää laatikon kestoikää. Hyvä valinta on kakkosnelonen (100 x 50 mm), josta tehdyn laatikon hinnaksi tulee noin 25 euroa. Kakkosneloset voi ruuvata kiinni toisiinsa, jolloin päätyihin ei tarvita kulmarautoja tai rimanpätkiä.

Viljelylaatikko kannattaa tehdä umpisoluisesta kuusesta, joka kestää olosuhteita mäntyä paremmin. Lehtikuusi on pihkaisuutensa ansiosta kestävä mutta huomattavasti kalliimpi vaihtoehto.

Luonnonvaroja – ja lompakkoa – säästävä ratkaisu on viljelylaatikon nikkarointi jämä- ja kierrätyslaudoista. Kestopuuta ei kuitenkaan pidä käyttää, sillä se ei sovellu syötävien kasvien viljelyyn.

12. Milloin on hyvä aika pystyttää viljelylaatikko?

Tavallisin aika on kevät ja alkukesä, mutta laatikkoviljelmän voi perustaa lähes koska tahansa keväästä syksyyn. Jos perustat laatikon heinäkuun aikana, ehdit kasvattaa salaattia, korianteria ja pinaattia sekä muita nopeakasvuisia lehtivihanneksia. Syksyllä perustettu penkki on keväällä valmis istutuksiin ja kylvöihin. Se mahdollistaa myös syyskylvöt ja talvikylvöt.