Korjaa 60- ja 70-lukujen mökit oikein
Rakenna ja remontoi
Korjaa 60- ja 70-lukujen mökit oikein
Listasimme tyypillisimmät vanhojen kesämökkien ongelmat. Näiden vinkkien avulla korjaat rakennusaikaiset virheet. 
30.9.2014
 |
Meidän Mökki

Tönöttääkö mökkisi vinossa, ovatko seinät kastuneet tai falskaako katto? Et ole huolinesi yksin, sillä moni 60- ja 70-luvulla valmistuneen mökin omistaja painii samojen ongelmien kanssa. Selvitä ennen korjaussunnittelun aloittamista rakennuksen kunto ja korjausmahdollisuudet perusteellisesti. Näin varmistat, että korjaaminen kannattaa varmasti. Onneksi tehtävissä voi olla paljonkin, vaikka lähtöasetelma tuntuisi lohduttomalta. 

Vinksahtanut mökki suoraksi

Tyypillinen alapohjarakenne on pilarien varaan rakennettu puurakenteinen rossipohja. Sisukas lapiomies kaivoi pilareille riittävän syvät kuopat, mutta toisinaan kuopan pohjalle jäi kuitenkin painuvia maakerroksia. Perustusten pettäminen näkyy pilarien epätasaisena painumana. Pahimmillaan seinä- ja kattorakenteetkin vinksahtivat perustusten mukana.

Painuneet, vinot ja huonokuntoiset pilarit pitää uusia kokonaan. Uusi pilari valetaan vanhan vierelle korjauksesta teetetyn suunnitelman mukaisesti. Jos pilarin paikkaa ei voida vaihtaa, tehdään väliaikainen tuenta puupilarien varaan ja puretaan vanha pilari.

Pilarikuoppa kaivetaan kantavaan syvyyteen, johon valetaan antura jakamaan rakennuksen kuormaa tasaisemmin. Heikosti kantavaan maaperään voidaan asentaa lisätuennaksi kierrepaaluja, jotka sitten valetaan kiinni anturarakenteeseen. Anturan päälle asennetaan uusi pilarielementti, valetaan uusi pilari tai muurataan pilari harkoista.

Pilariperusteisen mökin alapohja on yleensä alta hyvin tuulettuva, eikä siten ole varsinainen riskirakenne. Lattian lämmöneristystä voidaan kuitenkin tarvittaessa lisätä rakenteen alapintaan, mikäli alustilassa on riittävästi työskentelykorkeutta.

Näin korjaat: 

  • Kevyen rakennuksen pienet painumat voi usein oikaista kohtuullisen helposti nestetunkkien avulla muutama pilari kerrallaan.
  • Ennen kuin nostoon ryhdytään, talon rungosta on irrotettava ikkunat ja tarvittaessa myös avattava kattorakenteita piipun ympäriltä.
  • Mökkiä nostetaan suoraan seinän alta. Nestetunkin ja nostettavan seinärungon väliin laitetaan esimerkiksi paksu rautalevy, jotta kuormitus jakautuu tasaisesti.
  • Hirsirakennuksen oikaisu onnistuu vastaavalla tavalla, mutta seiniin kannattaa kiinnittää noston ajaksi väliaikaiset pystysuuntaiset tukipuut pulttaamalla sisä- ja ulkopuolelle. Näin varmistetaan, että hirret pysyvät noston aikana varauksissaan eli hirren alapinnassa olevissa uurteissa.

Seinät kuiviksi ja tiiviiksi

Yleiset ulkoseinärakenteet 60- ja 70-lukujen mökeissä ovat noin 100 millimetrin vahvuinen höylähirsi tai tolpparunkoinen mineraalivillalla eristetty puuseinä. Tolpparunkoinen seinä on altis kosteusvauriolle, koska sen ulkoverhouslaudoituksen taustalta puuttuu tuuletusrako.

Seinäremontissa uuden ulkoverhouksen taakse järjestetään yhtenäinen tuuletusrako, pilaantuneet eristeet korvataan uusilla ja lisäeristys tehdään yleensä 50 millimetrin vahvuisena. Lisäeristeen ulkopintaan on asennettava tuulensuojalevyt.

Höylähirsiseinät vuotavat usein ilmaa nurkista ja hirsien saumoista. Mökin kesäkäytössä se ei haittaa, mutta säännöllinen talvikäyttö edellyttää seinän lisäeristämistä. Sopiva ulkopuolisen lisäeristeen (mineraalivilla) määrä on 50 millimetriä. Sen ulkopuolelle tulee taas tuulensuojalevy ja seinärakenteen kosteusteknisen toiminnan varmistava tuuletusrako.

Näin korjaat: 

  • Poista tolpparunkoisen seinän vanha ulkolaudoitus.
  • Uusi pilaantuneet lämmöneristeet.
  • Tilkitse hirsiseinän saumaraot.
  • Käytä hirsiseinän lisäeristeen korokkeiden asennuksessa liukukiinnikkeitä.
  • Varusta uusi seinärakenne tuuletusraolla ja tuulensuojalevyllä.
  • Uusi huonokuntoiset kaksilasiset ikkunat seinäremontin yhteydessä.

Katto kuntoon

Vesikatteen tyypillinen materiaali 1960-luvulla oli sirotepintainen kattohuopa, joka kiinnitettiin yleensä kolmiorimojen avulla. Alkuperäisen katteen päälle on monesti lisätty jo toinen kattohuopakerros, ja viimeistään nyt alkaa edessä olla isompi kattoremontti.

Palahuopakatteet ja liimattavat tiivissaumakatteet yleistyivät seuraavalla vuosikymmenellä. Myös profiloituja peltikatteita ja kuitusementtikatteita alettiin suosia. Näiden kattojen tyypillisiä ongelmia olivat huonosti toteutetut alusrakenteet ja läpiviennit sekä liian loivat kattomuodot. Katemateriaalista riippumatta yleinen ongelma onkin vesikatteen ja lämmöneristeen välisen ilmatilan heikko tuuletus.

Näin korjaat: 

  • Selvitä aluksi katon ja yläpohjan rakenteellinen kunto.
  • Uusi homehtuneet tai muuten pilaantuneet yläpohjan lämmöneristeet.
  • Voit lisätä samalla myös yläpohjan lämmöneristävyyttä.
  • Myös yläpohjan tuuletusta voi tehostaa rakennuksen päätyyn asennettavilla tuuletussäleiköillä.
  • Mikäli katon kantavat rakenneosat ovat kunnossa, voidaan selvitä vesikatteen uusimisella.
  • Vanhat huonokuntoiset katemateriaalit on aina poistettava.
  • Jos mökin katemateriaalina on kuitusementti- eli niin sanottu Vartti-kate, teetä purkaminen asbestipurkuyrityksellä.
  • Uudeksi pintamateriaaliksi loivalle katolle soveltuu tiivissaumainen huopakate tai konesaumattu peltikate. Jyrkälle harjakatolle voi edellisten lisäksi asentaa esimerkiksi profiloidun peltikatteen.
  • Tiilikate lisää katon painoa, joten sen kantavuus on selvitettävä ennen tiilikatteen valintapäätöstä.

Lue lisää:

Kommentoi »