Ennen kuin ryhdyt suin päin jatkamaan mökkiä uudisosalla, mieti, onko jo olemassa olevassa rakennuksessa käyttämättömiä neliöitä. Varsin usein voit saada lisää asuinneliöitä kylmältä vintiltä tai kellarista.

Tarvitset laajennukseen lähes aina rakennusluvan. Myöntämisen edellytys on, että sinulla on rakennusoikeutta jäljellä. Alle 160 senttiä korkeat tilat eivät vie rakennusoikeutta, joten todennäköisesti vain osa vintin neliöistä ylittää tuon. Jos kellarissa on aiemmin ollut märkätiloja ja niitä vain kunnostetaan, saatat selvitä toimenpideluvalla tai -ilmoituksella. Käyttötarkoituksen muutos vaatii aina rakennusluvan ja vastaavan työnjohtajan. Varmista luvat jo aikaisessa vaiheessa mökkikuntasi rakennusvalvonnasta.

Käytä mökin laajentamisen suunnitteluvaiheessa asiantuntijaa, niin saat samalla arvion kustannuksista. Mökin aajentaminen vinttiin ja kellariin voi tulla huomattavasti halvemmaksi kuin lisäsiipi, mutta toisinkin voi käydä. Silloin kannattaa vakavasti miettiä näiden vaihtoehtojen mielekkyyttä.

Milloin: Jos tonttisi muoto antaa mahdollisuuden laajentaa järkevään suuntaan.

Kustannukset: Lisäsiiven tekeminen maksaa suunnilleen saman verran kuin uudisrakentaminen, noin 1 500 e/m2. Hinta voi tuplaantua, jos sinne tulee kalliita märkätiloja ja tarvitaan jätevesien puhdistusta.

Ongelma: Vanha sokkeli on luultavimmin tehty entisajan rakennustavalla ilman salaojia ja routasuojauksia, joten se hieman elää vuodenaikojen mukaan. Rakenteet murtuvat, jos vanha osa painuu ja uusi osa ei.

Ratkaisu: Eristä vanhan osan sokkelia styroksilla vähintään liitoskohdasta, mutta mieluummin laajemminkin. Näin routa liikuttelee sitä mahdollisimman vähän.

Ongelma: Vanha hirsi on vuosien saatossa painumisensa painunut, mutta tuoreista hirsistä rakennettu laajennus voi mennä kasaan useita senttejä ensimmäisinä vuosina. Ilman varotoimia vanhan ja uuden osan liitoskohta rikkoutuu.

Ratkaisu: Jätä uudisosaan liikuntasaumat, jotka mahdollistavat uuden osan painumisen ilman ongelmia. Vain hirret painuvat, kun taas lankuista liimatut lamellit menevät kasaan vain vähän ja elementti- ja rankarakenteet eivät lainkaan.

Ongelma: Laajennuksen jälkeen rakennuksen ulkonäkö muuttuu. Ajan henkeen rakennetut lisäkkeet saattavat olla nyt kaunistus mutta myöhemmin kauhistus. Näin on käynyt muun muassa rintamamiestalojen elintasopahkoille.

Ratkaisu: Palkkaa arkkitehti suunnittelemaan uudisosa samaan tyyliin kuin vanha.

Ongelma: Laajentaminen sivusuuntaan muuttaa lähes aina asuintilojen huonejärjestystä. Sen vuoksi vaarana on, että remontin jälkeen tilat ovat epäkäytännölliset.

Ratkaisu: Vältä pitkiä käytäviä ja toisensa taakse jääviä huonetiloja. Palkkaa avuksesi ammattisuunnittelija ja kerro hänelle toiveesi ja tarpeesi. Asiantuntija-apu on nyt ehdottomasti tarpeen, vaikka olisit itsekin rakentanut ja suunnitellut jonkin verran.

Milloin: Jos sinulla on riittävän korkea, kylmä ullakko. Kun tilan eristää, sinne saa vaikka pari makuuhuonetta. Katon korottaminen on perusteltua yleensä vain, jos ainoa mahdollinen laajennussuunta on ylös.

Kustannukset: Vintin muuttaminen asuinkäyttöön maksaa halvimmillaan noin 700 e/m2, sillä perustuksia ei tarvita ja ulkokuori on valmis. Hinta alkaa kuitenkin nousta, jos välipohjaa on vahvistettava tai kattoa pitää korottaa. Tällöin työ kannattaa ajoittaa katteen uusimisen yhteyteen.

Ongelma: Ullakon lattiarakenne on usein arvoitus, sillä vanhoista taloista ei välttämättä ole rakennekuvia. Hätäinen rakentaminen voi johtaa lattian pettämiseen uudessa käytössä.

Ratkaisu: Aukaise välipohjaa, jotta näet mitä lattia kätkee. Anna rakennesuunnittelijan laskea kantavuus. Tarvittaessa voit rakentaa välipohjaa vahvistavia pilareita alakertaan tai tukea rakennetta palkein ja kannattimin.

Ongelma: Portaita on hankala sijoittaa lähelle seiniä, sillä taitekatto tekee vintin reunoista matalat. Portaiden sijoittaminen keskelle lattiaa on sekin huono ratkaisu.

Ratkaisu: Tutki, löytyisikö markkinoilta rakennukseen istuvat kierreportaat. Jos rakennat suorat portaat, suunnittele niihin lepotaso. Näin askelmat voisivat lähteä läheltä alakerran seinää ja nousta yläkerrassa hiukan keskempänä.

Ongelma: Vintti on yleensä melko matalaa tilaa jo ennen eristämistä, saati sen jälkeen. Eristepaksuudesta ei voi tinkiä, sillä lämpö karkaa tehokkaimmin yläpohjan kautta. Lisäksi tuuletusväli, tuulensuojalevy ja pintamateriaalit vaativat oman tilansa.

Ratkaisu: Voit eristää myös polyuretaanilla. Se vie puolet vähemmän tilaa kuin villat, ja näin voit jättää tuulensuojalevyt pois.

Ongelma: Ilma ei kierrä tarpeeksi uusien eristeiden takana, joten vaarana on kosteusvaurio.

Ratkaisu: Älä tingi kattorakenteen tuuletuksesta, vaan jätä heti katon aluslautojen taakse reilu tuuletusväli. Toimivassa rakenteessa ilmaa virtaa kattorakenteeseen räystäiltä ja poistuu päädyn räppänöistä. Katon keskikohta tehdään tällöin yleensä tasaiseksi.

Milloin: Jos mökkisi on vanha maalaistalo tai 1940–50-lukujen rintamamiestalo, siinä on useimmiten myös kellari. Voit sijoittaa tilaan vaikka kylpyosaston, kodinhoitohuoneen ja teknisen tilan. Asuinkäyttöä rajoittaa usein ikkunoiden puuttuminen.

Kustannukset: Kellarin salaojitus sekä ulkopuolinen veden- ja lämmöneristys maksavat 600–800 e/m. Jos lattiaa ja perusmuuria on pakko syventää, laajentaminen tulee kalliimmaksi kuin uudisrakentaminen. Portaiden ja pintojen yleiskunnostus maksaa noin 500 e/m2 ja kylpyosaston rakentaminen noin 2 000 e/m2.

Ongelma: Alkuperäisessä kellarissa kosteus tuli kellariin ja se tuuletettiin pois. Paha virhe on tiivistää seiniä liikaa muun muassa eristämällä ja materiaalivalinnoin, sillä seiniin tiivistyvä kosteus uhkaa sekä uusia että vanhoja materiaaleja.

Ratkaisu: Suosi kellarissa kosteutta sietäviä kivimateriaaleja. Puutakin voit käyttää pintamateriaalina mutta mieluusti niin, että paneelien taakse jää tuuletusväli ja niiden yläreunaan rako, josta kosteus pääsee poistumaan.

Ongelma: Salaojat voivat puuttua talosta kokonaan, tai ne eivät toimi. Ne on voitu jo alun perin sijoittaa liian korkealle verrattuna perusmuuriin ja lattiaan – tai virhe on saatettu tehdä myöhemmin salaojaremontin yhteydessä.

Ratkaisu: Kaiva seinusta auki ja asenna salaojaputket anturan alapuolelle. Toisinaan perusmuuri ei ulotu paljoakaan lattiaa syvemmälle. Silloin sinun on asennettava putket tarpeeksi kauas perustuksista, jotta saat ne kunnolla lattiatason alapuolelle.

Ongelma: Perusmuuri on suoraan kosketuksessa kosteaan maaperään. Näin maan kosteus siirtyy vapaasti betonin kautta kellariin.

Ratkaisu: Kaiva seinusta auki ja suojaa seinä patolevyllä tai bitumikermillä, joka yleensä on suositeltavin vaihtoehto kosteimmissa paikoissa.

Ongelma: Eristeet puuttuvat, joten kellari on kylmä ja kostea. Väärä eristäminen voi johtaa entistä suurempiin ongelmiin, jos kosteus siirtyy eristeisiin.

Ratkaisu: On ehdottomasti turvallisempaa eristää seinä ulko- kuin sisäpuolelta. Vaihtoehtoja on monia, esimerkiksi XPS-eriste (esimerkiksi Finnfoam) tai EPS-solumuovilevyt (esimerkiksi Isodrän). Myös perustuksen näkyvä osa pitää eristää, joten sokkelin pinta tulee usein haasteellisesti ulommaksi kuin seinä.

Jos päädyt varoituksista huolimatta eristämään kellaria sisäpuolelta, suosi materiaaleja, jotka eivät juuri sido kosteutta itseensä. Ulota sisäpuolisessa eristämisessä verhoilupaneeli lähes alas, mutta jätä taustalta eriste pois 20–30 sentin matkalta lattiasta ylöspäin. Näin betoni pääsee kuivumaan lattian tuntumassa. Vältä kiinnittämästä kylmään perusmuuriin puukoolauksia. Kiinnitä eristelevyt liimalla ennen sopivaa pinnoitusta.

Ongelma: Lattian alta puuttuvat eristeet ja kosteuden nousun estävä, riittävän paksu kapillaarikatko. Lattia voi jäädä kylmäksi ja erittäin kosteaksi.

Ratkaisu: Piikkaa lattia auki ja syvennä tilaa. Voit viedä kaivumateriaalin ulos kottikärryillä ja ämpäreillä. Laita alapohjaan riittävän vahva kapillaarikatkokerros esimerkiksi sepelillä tai singelillä ja asenna lämmöneriste ennen lattia uudelleen valamista. Lattiaa ei kuitenkaan voi kaivaa perusmuuria syvemmäksi.

Myös perusmuurin alle pitäisi saada kosteuden nousun katkaiseva sorakerros, mikä on erittäin työläs ja hankala urakka. Käytännössä seinää on paljastettavaa pätkä kerrallaan, jotta talo ei järky sijoiltaan, samalla voit valaa perusmuuria aiempaa syvemmälle tai valaa siihen anturan.

Ongelma: Sadevedet saattoivat ennen lorotella nurkkiin, mistä osa saattoi päätyä kellariinkin. Aiemmin asiaa ei välttämättä pidetty ongelmana, koska tilassa ei asuttu. Jos käyttötarkoitus muuttuu, kattovedet täytyy päättäväisesti torjua kellarista.

Ratkaisu: Ohjaa kattovedet viemäriverkkoon, ojaan tai vähintään kolmen metrin päähän seinustoista ja tee rakennuksen seinustasta poispäin viettävä. Jos rinne tuo vedet seinustalle, pakota ne rakennuksen ohi esimerkiksi ojalla tai betonikourulla.

Asiantuntijat: neuvontainsinööri Jouko Lommi, Pientalorakentamisen Kehittämiskeskus ry, rakennusinsinööri Juha Niemi, Insinööritoimisto Juha Niemi Oy