Inhoan prosessoitua ruokaa ja korvikkeita. Kasvoin maaseudulla ja totuin syömään riistaa, itse pyydettyä kalaa, lähimetsän sieniä ja takapihan marjoja. Lapsena en osannut arvostaa sitä. Nykyäänkin syön vain asioita, jotka mummonikin olisi tunnistanut ruoaksi. Eläinkunnan tuotteet pyrin ostamaan aina luomuna.

Tykkään laittaa ruokaa, mutta usein elämä on liian kiireistä millekään erikoiselle. Kerran päivässä syön munakokkelia. Paistan munat runsaassa voissa ja jätän puoliraa’aksi. Toinen nopeasti valmistuva raaka-aine on jauheliha. Teen siitä pullia, pihvejä tai kastiketta tai paistan sellaisenaan pannulla kasvisten kanssa. Kaikenlaisia kaaleja tulee myös syötyä paljon. Vaihtelen lajikkeita sen perusteella, mikä kyllästyttää kulloinkin vähiten.

Kiertueilla minulla on huono tapa laittaa nukkuminen syömisen edelle. Hotellin aamupala jää siksi usein väliin ja saatan mennä tummalla suklaalla ja pähkinöillä iltaan asti. Kuljetan mukanani aina myös tonnikalapurkkia. Johonkin rehuun yhdistettynä se on melkein ateria. Keikkapaikoilla saa onneksi nykyään hyvää, ravitsevaa ruokaa, eikä mitään pubiruokaa.

Olen laadukkaiden kahvien ystävä mutta myös kofeiiniaddikti. Pakon edessä valitsen mieluummin huonon kahvin kuin kahvittomuuden. Pidän vaaleasta paahdosta, sillä tumma peittää kaikki maut alleen. Juon kahvini aina mustana.

Kun neljä vuotta sitten teimme siskoni Annan kanssa Maustetyttöjen ekaa levyä, söimme studiossa pelkkää einesmaksalaatikkoa, yhteensä 41 rasiallista. Jälkikäteen ajateltuna hieman hölmö idea sai alkunsa, kun mietimme helppoa evästä studiolle. En ole syönyt maksalaatikkoa sen jälkeen kertaakaan.