Varhaisimmat sipulikukat hurmaavat kevät toisensa jälkeen, kun ne pilkistävät esiin kukkapenkin kuihtuneiden lehtien lomasta, lämpimiltä rakennusten seinustoilta tai vielä lehdettömien puiden tyveltä. Sellaiset paikat ovatkin sipulikasveille mieluisia, sillä ne hyödyntävät maassa olevan kevätkosteuden ja runsaan valon. Kesän mittaan ne jäävät osittain katveeseen, kun muiden kasvien lehdet alkavat varjostaa niitä.

Sipulikasveista löytyy lajeja monenlaisille kasvupaikoille, mutta parhaiten ne kaikki menestyvät hiekkapitoisessa ja läpäisevässä mullassa. Kasvualustassa seisova vesi ja etenkin talvimärkyys koituvat helposti niiden turmioksi. Jos pihassasi on vain jäykkää savimaata, perusta kuohkealla mullalla ja hiekalla parannettu penkki ja istuta sipulit hieman tavallista lähemmäksi maan pintaa. Jätä syksyn lehdet istutuksen peitoksi ja suojaa se lisäksi havun oksilla tai pakkaspeitteellä.

Kauneimmillaan sipulikasvit ovat, kun istutat ne reilun kokoisiksi ryhmiksi. Vähän jalostetut luonnonlajit ovat helpoimpia kasvattaa – ne eivät juuri hoitoa kaipaa. Ne leviävät laajoiksi ja komeiksi kasvustoiksi sivusipuleidensa avulla, osa myös siementämällä. Esimerkiksi pystykiurunkannus kasvaa mattomaisesti, kukkii runsaasti ja siementää voimakkaasti, kunnes katoaa kokonaan ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä.

Istuta sipuleita kivikolle, perennapenkkeihin, havukasvi-istutuksiin sekä puiden ja pensaiden alustoille. Pikkusipulit, kuten kevättähdet, sinililjat ja posliinihyasintti, sopivat puiden ja pensaiden alustoille, korkeat tulppaanilajikkeet ja narsissit perennojen seuraksi sekä suloiset parvitulppaanit ja kevätkurjenmiekat aurinkoiselle kivikolle.

Valitse sisääntulon katseenvangitsijoiksi ryhdikkäitä jättilaukkoja tai upea marskinlilja.

Istutusryhmän koko noin 5 x 3 metriä.

Malli-istutuksen kasvien hinta 150 euroa.

Sinisen sävyisenä kukkiva, tyylikäs sipulikasvi komistuu vähitellen, ja se saakin kasvaa vuosia rauhassa samalla paikalla. Istuta sipulit syksyllä noin 10 sentin syvyyteen ja 40 sentin välein perennapenkin taustalle, jotta lakastuvat lehdet jäävät piiloon. Paras kasvupaikka on hieman katveinen, keväisin kostea ja kesän mittaan kuivahtava multamaa.

Valon tarve: aurinko–puolivarjo

Korkeus: 70–100 cm

Kukinta-aika: kesäkuu

Pallomaiset, vaaleanvioletit kukat avautuvat hitaasti, ja kukinta voi kestää viikkoja. Miedosti tuoksuvat kukat houkuttelevat perhosia, ja sipuleiden aromi toimii myyrien karkotteena. Tanakkavartinen, leikkaa kuihtuneet kukkavarret ja kellastuneet lehdet. Istuta hiekalla kevennettyyn multamaahan 20 sentin syvyyteen reilun kokoiseksi ryhmäksi, 30 sentin välein.

Valon tarve: aurinko–puolivarjo

Korkeus: 80–100 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

Vanha ja erittäin kestävä lajike on huoleton ja leviää laajoiksi kasvustoiksi sivusipuleidensa ansiosta. Paras paikka on puolivarjo, mutta menestyy myös katveisilla puiden alustoilla sekä aivan aurinkoisilla paikoilla. Anna lehtien kellastua rauhassa ja jaa kasvustot vasta, kun kukinta alkaa heiketä. Istuta 15–20 sentin syvyyteen 20–30 sentin välein.

Valon tarve: aurinko–varjo

Korkeus: 30–40 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Matala sipulikukka viihtyy monenlaisilla paikoilla ja lisääntyy sekä sivusipuleilla että siementämällä. Tähkämäiset kukinnot avautuvat vähitellen, ja niiden kuihduttua kypsyvät koristeelliset siemenkodat. Muodostaa tuuheita mättäitä, jotka voit tarvittaessa jakaa ja istuttaa syyskesällä. Istuta uudet sipulit noin 10 sentin syvyyteen syys–lokakuussa.

Valon tarve: aurinko–varjo

Korkeus: 10–30 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Istuta sipulit lämpimille paikoille, mistä lumi sulaa varhain, jotta voit nauttia niiden varhaisesta kukinnasta. Valkoiset kukat ovat nuokkuvia, ja kasvustot muodostuvat laajoiksi mättäiksi. Niitä ei tarvitse jakaa, sillä lumikello leviää sekä sivusipuleista että siementämällä. Istuta sipulit noin viiden sentin syvyyteen 10 sentin välein.

Valon tarve: aurinko–puolivarjo

Korkeus: 10–15 cm

Kukinta-aika: maalis–huhtikuu

Luonnonperennan puhtaan valkokukkainen muoto on kestävä ja helppohoitoinen. Se sopii myös luonnonmukaisiin istutuksiin ja niityille ja on kaunis kesäisissä kukkakimpuissa. Kasvualustan suhteen vaatimaton, mutta viihtyy parhaiten läpäisevässä, hiekkapitoisessa ja hyvin kalkitussa multamaassa. Leikkaa kuihtuneet kukinnot, niin kasvusto säilyy kauniina ja vältyt siementaimilta. Leviää maanalaisten rönsyjensä avulla, joten ei sovi hentojen lajien joukkoon. Istuta taimet 40 sentin välein.

Valon tarve: aurinko–puolivarjo

Korkeus: 40 cm

Vanhanajan perenna menestyy monenlaisilla paikoilla ja sietää hyvin myös paahdetta ja ajoittaista kuivuuttakin. Mieluisin kasvupaikka on kuitenkin puolivarjossa multamaassa. Muodostaa suurine, herttamaisine lehtineen tuuhean kasvuston, jossa rikkaruohoille ei jää paljon sijaa. Tähkämäiset, sinipunaiset kukinnot kestävät hyvin sadetta. Jaa kasvustot keväällä tai syksyllä vasta, kun ne alkavat harveta keskeltä. Istuta 40 sentin välein.

Valon tarve: aurinko–puolivarjo

Korkeus: 30–50 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

Matala peittoperenna juurtuu herkästi rönsyillään ja muodostaa tiheän kasvuston. Lehdistö on osin talvivihanta. Pystyt kukkavanat nousevat maanmyötäisesti kasvavien lehtien yläpuolelle. Tavallisesti kukat ovat sinivioletteja, mutta ’Rosea’-lajikkeella ne ovat sievän vaaleanpunaiset. Parhaimmillaan puolivarjossa. Auringossa kukinta alkaa usein jo toukokuussa, mutta kasvualustan on oltava tuoremultainen. Helppo lisätä juurtuneista rönsyistä, taimiväli on noin 30 senttiä.

Valon tarve: aurinkoinen–puolivarjo

Korkeus: 15–20 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

Istutussuunnitelma: värikäs kasviryhmä

Istutussuunnitelma: keväinen kukkapenkki

Istutussuunnitelma: rinnetontin kasvit