Metsään rajoittuvan tontin reunat kaipaavat istutuksia, jotka liittävät pihanurmikon ja muun rakennetun puutarhan huomaamattomasti luonnontilaiseen alueeseen.
Vähän hoitoa vaativan ja hyvin menestyvän ryhmän saa ottamalla mallia vallitsevasta metsätyypistä. Jos tontti rajoittuu esimerkiksi kuivaan ja aurinkoiseen kankaaseen, suojavyöhykkeeseen on hyvä valita erilaisia katajia ja mäntyjä sekä lehtipensaista tataarivaahteroita, hernepensaita ja pensashanhikkeja. Tuoreessa ja katveisessa metsänrajassa viihtyvät alppiruusut, kanukat, useat kuusen koristeelliset kasvumuodot sekä marjakuuset.
Kerroksellinen ryhmä näyttää luonnolliselta ja säästää kitkemiseltä. Siitä on etua myös kasveille, sillä puiden, pensaiden ja perennojen juuret ottavat vettä ja ravinteita kasvualustan eri kerroksista. Maanmyötäisesti kasvavat lajit estävät veden haihtumista kasvualustasta ja tasoittavan maan lämpötilaa.
Harvan metsän edustalle kannattaa istuttaa kehykseksi kukkivia pikkupuita, kookkaita pensaita tai rauhallisen sävyisiä havupuita ja -pensaita. Niiden seuraksi voi valita matalampia pensaita sekä luonnonperennoja, kuten vuorikaunokkia, siankärsämöitä, kurjenkelloja tai päivänkakkaroita. Alimman kerroksen muodostavat maanmyötäisesti kasvavat lajit eli maanpeiteperennat ja -pensaat.
Myös köynnöksiä voi ohjata kasvamaan puunrunkoja pitkin, pensaiden oksille ja kiviä vasten tai istuttaa maanpeitekasveiksi. Maata myöten kasvaessaan kylmänaratkin köynnökset talvehtivat menestymisvyöhykettään pohjoisempana, jos niiden suojana on eristävä lumipeite. Myös varpukasvit, kuten pikkutalvio, grönlanninhanhikki, varjoyrtti ja sianpuolukka sopivat hyvin metsänreunan peittokasveiksi.
Puutarha liitetään metsän reunaan alppiruusuilla ja puolivarjon perennoilla.
Metsää reunustavan puutarhan istutussuunnitelma
Esimerkkisuunnitelman istutusalueen koko on noin 9 x 3 metriä.
Kasvimäärät
- 2 valkoalppiruusua
- 3 ’Hellikki’-alppiruusua
- 5 tarhaukonhattua
- 5 lehtoängelmää
- 6 kanadanvuokkoa
- 7 jaloangervoa
- 8 japaninjaloangervoa
- 7 tuoksukurjenpolvea.
Malli-istutuksen kasvit noin 380 euroa.
Kasvien korkeudet
- korkea alppiruusut, tarhaukonhattu ja lehtoängelmä, 0,50–1,50 m
- keskikokoiset kanadanvuokko ja jaloangervo, 0,40–1 m
- matalimmat japaninjaloangervo ja tuoksukurjenpolvi, 0,20–0,50 m.
1. Valkoalppiruusu, Rhododendron ’Cunningham’s White’
Vanha puistoalppiruusulajike. Suuret puhtaan valkoiset kukat ovat puhjetessaan hennosti vaaleanpunaiset, ja niiden keskellä on kellanvihreä laikku. Pensas on talvenkestävä I–II-vyöhykkeillä. Istuta alppiruusun taimet 1,5–2 metrin välein.
Valon tarve: puolivarjosta varjoon Korkeus: 100–150 cm Kukinta-aika: touko–kesäkuu
Hoito: Viihtyy happamassa ja tuoreessa, humuspitoisessa maassa. Menestyy parhaiten puiden, erityisesti mäntyjen katveeseen istutettuna. Alppiruusujen alustalle kannattaa istuttaa varjossa viihtyviä peittokasveja tai käyttää hakekatetta, joka suojaa juuristoa ja tasaa kasvualustan lämpötilaa. Lannoitus säännöllisesti vuosittain toukokuussa ja uudelleen kukkien lakastuttua. Ei tarvitse leikata, vahingoittuneet tai kuolleet versot poistetaan tarvittaessa.
2. ’Hellikki’-nukka-alppiruusu, Rhododendron Smirnowii-ryhmä
Kasvutapa on kauniin pyöreä ja kukat ovat voimakkaan purppuranpunaiset. Pensaan kukinta-aika on myöhäisempi kuin valkoalppiruusulla. Suomessa jalostettu lajike talvehtii VI-vyöhykkeellä saakka.
Valon tarve: puolivarjosta varjoon Korkeus: 100–150 cm Kukinta-aika: kesäkuu
Hoito: Viihtyy happamassa ja tuoreessa, humuspitoisessa maassa. Menestyy parhaiten puiden, erityisesti mäntyjen katveeseen istutettuna. Alppiruusujen alustalle kannattaa istuttaa varjossa viihtyviä peittokasveja tai käyttää hakekatetta, joka suojaa juuristoa ja tasaa kasvualustan lämpötilaa. Lannoitus säännöllisesti vuosittain toukokuussa ja uudelleen kukkien lakastuttua. Ei tarvitse leikata, vahingoittuneet tai kuolleet versot poistetaan tarvittaessa.
3. Tarhaukonhattu, Aconitum x cammarum
Perinteikäs pihakasvi, joka sopii parhaiten puolivarjoiselle paikalle. Kukat ovat violetinsinisiä, sinivalkoisia tai valkoisia, ja kukinta kestää pitkään syyskesällä. Taimiväli on 40 senttiä.
Valon tarve: puolivarjo Korkeus: 80–150 cm Kukinta-aika: heinä–syyskuu
Hoito: Viihtyy kasvupaikallaan pitkään ilman hoitoa, jos istutuspaikka on tuore ja ravinteikas. Kasvualustan kuohkeus säilytetään lisäämällä kompostia keväisin. Aurinkoisella tai kuivalla paikalla saa herkästi kirvoja. Tarvitsee kastelua pitkinä poutakausina ja tarvittaessa tukea taimille.
4. Lehtoängelmä, Thalictrum aquilegiifolium
Kasvaa luonnonvaraisena Itä-Suomessa. Se on tuoremultaisten lehtojen kasvi ja sopii hyvin katveiseen metsän reunaan. Tuuheat huiskilokukinnot ovat vaalean violetinpunaisia, myös muun värisiä lajikkeita on olemassa. Istutusetäisyys on 40–50 senttiä.
Valon tarve: puolivarjosta varjoon Korkeus: 50–150 cm Kukinta-aika: touko–kesäkuu
Hoito: Viihtyy kasvupaikallaan pitkään ilman hoitoa, jos istutuspaikka on tuore ja ravinteikas. Kasvualustan kuohkeus säilytetään lisäämällä kompostia keväisin. Aurinkoisella tai kuivalla paikalla saa herkästi kirvoja. Tarvitsee kastelua pitkinä poutakausina ja tarvittaessa tukea taimille. Suojataan talvisin esimerkiksi havuilla, jos lunta ei tule.
5. Kanadanvuokko, Anemone canadensis
Kestävä ja helppohoitoinen perenna, jonka valkoisissa kukissa on keltainen keskusta. Valkovuokkoa suuremmat kukat avautuvat keskikesällä. Istuta taimet 30–40 sentin välein.
Valon tarve: puolivarjo
Korkeus: 40–60 cm Kukinta-aika: kesä–heinäkuu
Hoito: Leviää juuristonsa avulla. Siitä ei ole haittaa, kanadanvuokko istutetaan esimerkiksi alppiruusujen alustalle, missä ne saavat levitä rauhassa. Kasvi erotetaan hennoista vieruslajeista suodatinkankaalla tai muovireunuksella.
6. Jaloangervo, Astilbe Arendsii-ryhmä
Siro lehdistö ja runsas, pitkään jatkuva kukinta. Lajikkeita on useita, ja kukkien väri vaihtelee valkoisesta erilaisiin punaisen ja violetin sävyihin. Tummanpunainen ’Fanal’ kasvaa noin 60 sentin korkuiseksi. Taimien istutusetäisyys on 40 senttiä.
Valon tarve: puolivarjo Korkeus: 40–100 cm Kukinta-aika: heinä–elokuu
Hoito: Viihtyy happamassa maassa. Taimien annetaan kasvaa rauhassa komeiksi mättäiksi. Lannoitus keväisin ja kastelulannoksen lisäys muutaman kerran kesässä.
7. Japaninjaloangervo, Astilbe Japonica-ryhmä
Muistuttavat jaloangervoja, ja usein niitä myydäänkin samana ryhmänä. Japaninjaloangervot ovat matalampia ja kukkivat aikaisemmin kuin Arendsii-lajikkeet. Valkokukkainen ‘Deutschland’ on 50 senttiä korkea. Istutusetäisyys on 30 senttiä.
Valon tarve: puolivarjo Korkeus: 30–50 cm Kukinta-aika: kesä–heinäkuu
Hoito: Viihtyy happamassa maassa. Taimien annetaan kasvaa rauhassa komeiksi mättäiksi. Lannoitus keväisin ja kastelulannoksen lisäys muutaman kerran kesässä.
8. Tuoksukurjenpolvi, Geranium macrorrhizum
Kasvaa mattomaisesti ja muodostaa tuuhean ja peittävän kasvuston. Lehdistä lähtee hieraistaessa voimakas tuoksu. Kukat nousevat lehdistön yläpuolelle ja ovat valkoisia tai punaisen sävyisiä.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon Korkeus: 20–30 cm Kukinta-aika: kesä–elokuu
Hoito: Kasvi ei kaipaa juurikaan hoitoa. Lehtikarikkeen annetaan jäädä syksyisin taimien päälle. Keväällä uudet versot peittävät lakastuneet lehdet alleen.
