Suvituuli liekuttaa heiniä lempeästi maisema-arkkitehti Helle Väärsin puutarhassa Lahemaan kansallispuiston lähellä Virossa. Sinisävyisten ajuruohomattojen, laventelimättäiden ja sinivihreiden katajien raikkaat tuoksut tuntuvat vahvana nenässä. Kasvillisuuden lomasta sieltä täältä kurkistelevat jäkälän ja sammalen koristamat kivet ovat kotoisin lähiseuduilta, sillä Hellen silmiin ulkomaiset kivimateriaalit näyttäisivät täällä vierailta. Heinäpuutarhan hillitty värimaailma ja vapaamuotoinen, luonnonläheinen tyyli ovat tarkan työn tulosta.

– Minulla on selkeä näkemys, miten puutarhani pitää toteuttaa. En ole kasvikeräilijä, vaan visuaalisuus on minulle tärkeintä. Haluan puutarhan näyttävän siltä kuin kasvit ja kaikki muut elementit olisivat asettuneet näin aivan itsekseen, Helle kuvailee.

Hän vertaa puutarhaa taideteokseen, jonka värit ja muodot maalataan kasveilla. Helle on käyttänyt omassa puutarhamaalauksessaan paljon heinäkasveja, sillä hänen mielestään ne tarjoavat suunnittelulle valtavasti mahdollisuuksia. Sarat, siniheinät, nadat, lupikat, elefanttiheinät ja kastikat luovat muille kasveille vaihtelevan vihreän taustan. Kevyesti tuulen mukana keinuvat kasvustot pehmentävät kovia muotoja ja keventävät kukkarunsautta. Maltillinen väritys taittaa kirkasväristen kukkien ylenpalttista räiskyntää. Niiden omat värit elävät vuorokaudenajan mukaan. Helle tekeekin kierrokset puutarhassaan sekä aamu- että ilta-auringossa, sillä eri valossa heinien sävyt näyttävät muuttuvan tyystin toisiksi.

Sade ja tuuli soittavat ja liikuttavat heiniä jännittävästi. Ulkonäön lisäksi Helleä viehättävät heinissä niiden kevyesti liikkuvien kasvustojen synnyttämät moninaiset suhinat, kahinat ja sihinät. Tuulessa huojuvassa ja havisevassa heinämättäässä on hänestä meditatiivinen, rauhoittava sointi.

Hellen intohimo heiniin syttyi jo 20 vuotta sitten ulkomaanmatkoilla. Hollannissa hän hurmaantui suuresti ihailemansa Piet Oudolfin suunnittelemiin moderneihin heinäpuutarhoihin. Käänteentekevästä matkasta jäi muistoksi rakkaus heiniin sekä valokuva, jossa Helle poseeraa itse maestron kanssa. Kotona Helle uppoutui heinien maailmaan ja alkoi puhua niiden puolesta. Osa valistustyötä oli vuonna 2007 ilmestynyt ensimmäinen virolainen heinien käyttöä puutarhassa esittelevä kirja Kõrreliste lummuses, heinien lumoissa. 

Helle on muokannut 15 vuotta sitten perustamaansa heinäpuutarhaa askel askeleelta yhä helppohoitoisempaan suuntaan. Poissa ovat alkuvuosien innostuksissa Saksasta, Puolasta ja Hollannista tilatut arat heinäkasvit, jotka piti suojata huolellisesti talveksi. Nykyään Helle arvostaa heiniä, jotka pärjäävät hänen puutarhassaan luontaisesti.

Valtaosa taloa ympäröivästä puutarhasta on monille heinille sopivaa aurinkoista ja maaperältään kuivan karua, mutta tontin laitamilla löytyy suotuisia kasvupaikkoja kosteasta ja varjosta pitäville lajeillekin.

Kun kasvit ovat niille sopivilla paikoilla, ne tarvitsevat kesän aikana tuskin lainkaan hoitoa. Helle on istuttanut puutarhan ydinalueille heinien joukkoon monien heinien lailla kuivissa ja paahteissa olosuhteissa viihtyviä katajia. Kääpiökatajat ’Green Carpet’ ja ’Repanda’, sinikatajat sekä laakakataja-lajikkeet ’Blue Chip’, ’Grey Pearl’ ja ’Winter Blue’ peittävät maata mattomaisesti. Pystykasvuisten irlanninkatajien, ’Arnold’-pilarikatajien, ’Sentinel’-pikkupilarikatajien ja ’Blue Arrow’-  kalliovuortenkatajien sekä muiden korkeiden kasvien tehtävänä on kesyttää avaralla jokivarsitontilla tuivertava tuuli lempeämmäksi.

Nyt heinäkuussa kukkiva, jumalaisesti tuoksuva laventeli on puutarhan päätähti, mutta syksyinen heinien kukinta on Hellen mielestä hänen puutarhansa kulta-aikaa. Täyteen mittaansa kasvaneet, kaarevalinjaiset heinät ovat silloin näyttävimmillään. Puutarhan värit ovat ennen talvea rauhallisen pehmeitä, lämpimillä ja viileillä metallinhohtoisilla sävyillä silattuja.

– En koskaan leikkaa heiniä pois syksyllä, koska silloin menettäisin niiden talvisen kauneuden näkemisen. On kuin toinen kukinta-aika, kun pakkanen kuorruttaa heinät jääkiteillä.

Helle Väärsin lempipaikka puutarhassa on talosta hieman kauempana sijaitseva lumoavan kaunis keto. Helle on kylvänyt itse suunnittelemansa kukkakedon siemenistä. Sen ilme muuttuu jatkuvasti, kun eri lajit aloittavat ja lopettavat kukintansa. Keväällä kedolla kukkivat helmililjat, kesällä kukintavuorossa ovat muun muassa kärsämöt, unikot, mäkimeiramimättäät ja lupiinilämpäreet.

Helle Väärsi ottaa vähintään kymmenen hengen ryhmiä vastaan pientä maksua vastaan. Ennakko-ilmoittautumiset ja kyselyt helle.vaarsi(a)gmail.com.