Vanhanajan peltipiparkakku – 1930-luvun keittokirjan kätevä neliöherkku! ”Maku tuo mieleen vanhanajan piimäkakun”
1930-luvun keittokirjan peltipiparkakku on joulun ajan nostalginen tarjoiltava, johon ei piparimuotteja tarvita. Rakenteeltaan leivosmainen herkku on helppo koristella pellillä ja leikata sitten veitsellä sopivan kokoisiksi suupaloiksi.
Piparkakku, jota ei tarvitse erikseen painella piparkakkumuoteilla! Ohje osuu silmiin 1930-luvun Keittotaito-kirjan (Koskimies ja Somersalo) sivuilla. Tämä kuulostaa kokeilemisen arvoiselta.
Ruokatuottajamme Mari Harjula tarttuu haasteeseen. Siirapin ja piimän vatkausajan (ohjeessa puoli tuntia!) hän lyhentää, sillä nykyleipojalla on onneksi käytössään sähköistetyt vatkauslaitteet. Alkuperäisen mausteen eli neilikan sijaan hän käyttää piparkakkumaustetta. Miltä maistui?
– Lopputulos ei ole keksimäisen kuiva, rapea ja mureneva, vaan ennemminkin pehmeä ja leivosmainen, mutta sopivan sitkas levy, Harjula kuvailee.
Toimituksen testimaistelijan mielestä peltipiparkakku maistuu tutun jouluiselta.
– Maku tuo oikeastaan mieleen vanhanajan piimäkakun. Pellille leivottuna herkku on helppo koristella ja leikata paloiksi.
Vanhanajan peltipiparkakku – ohje:
- Sekoita vehnäjauhot, sokeri, ruokasooda ja piparkakkumauste keskenään.
- Vatkaa siirappi kuohkeaksi. Lisää piimä ja jatka vatkaamista, kunnes seos on tasaista.
- Lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi.
- Kaada seos leivinpaperin päälle uunipellille.
- Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes se on kypsää ja saa hieman väriä pintaan. Anna jäähtyä.
- Valmista tomusokerikuorrute. Mittaa kulhoon tomusokeri ja sekoita vettä joukkoon vähitellen, kunnes tahna on sileää ja sopivan sakeaa. Raidoita piparkakkulevy valuttamalla kuorrutetta sen päälle. Anna kovettua.
- Leikkaa neliöiksi tai vinoneliöiksi ja viimeistele tomusokerilla.
