Yököttävän upea! Tämä torakkakakku syödään silmät kiinni – "Olihan se kiva tunne saada viisikymppinen mies hyppimään onnesta", sanoo kakun leiponut Tiina

Yököttävän upea! Tämä torakkakakku syödään silmät kiinni – "Olihan se kiva tunne saada viisikymppinen mies hyppimään onnesta", sanoo kakun leiponut Tiina

Tiina Hakula pyöräyttää yleensä karjalanpiirakoita ja voisilmäpullia. Mutta kun ötököistä innostuneen ystävän yllätysjuhliin piti saada mahdollisimman ällö kakku, hän otti haasteen vastaan.
Teksti Henna-Kaisa Ranta
Mainos
Jutun kuvat: Tiina Hakula.

Miksi ihmeessä tällainen kakku?

Yksi tiiviin ystäväporukkamme jäsenistä täytti vuosia, ja halusimme järjestää hänelle yllätysjuhlat. Syntymäpäiväsankari on tatuointitaiteilija. Hän ja hänen vaimokkeensa ovat aina olleet kiinnostuneita mitä erilaisemmista ötököistä. Minne ikinä menemmekin pariskunta löytää niin hämähäkit, koppakuoriaiset kuin muutkin hyönteiset. Eräällä reissulla he menivät kihloihin metsän hämärässä kiiltomadot kiedottuna sormiinsa. Tällaiselle sankarille oli ilo lähteä toteuttamaan kakkua. Muun porukan kanssa vaihdettiin ajatuksia, mihin suuntaan lähdettäisiin, mutta lopullinen päätösvalta ja toteutus jäi minulle.

Löysitkö kakkuun mallin jostakin?

Ideoita saadakseni lähdin Pinterestin ihmeelliseen maailmaan mielessäni pääkallot, monsterit ja tietysti ötökät. Ideoita löytyi runsaasti ja kokonaisuus alkoi syntyä päässäni: jokin ällöttävä pää, joka nousisi mullasta torakka suussa.

Sitten piti vain löytää hyvä kuva torakasta. Ja löytyihän se Madagaskarin torakka jopa työvaihekuvineen. Otin kuvista mallia, mutta muita teko-ohjeita en tarvinnut. Täytteet ja kuorrutteen sävelsin itse. Tein torakoita kolme: kaksi pienempää pääkakkuun rekvisiitaksi ja suurimman torakan sankarille kotiinviemisiksi.

Ällöpääkakussa on vaalea pohja ja mansikkamousse-lemon curd-täyte. Pään alapuolella suklaakakku Bailays-täytteellä. Pienin torakka on ällöpään suussa.

Miten sankari reagoi?

Meitä oli koolla 15. Juhlamaljat oli nostettu ja syöty hyvin, kun tuli aika tuoda kakku pöytään. Valtavan kokoinen kakku – pää johon oli lyöty leipäveitsi, torakka suussa, nenästä valui mato. Iso torakka erillisenä.

Syntymäpäiväsankari pomppasi pystyyn, piteli päätään ja hihkui ääneen: ”Mitä, mistä tämä tuli, ei ole totta” ja nauroi innoissaan. Hän oli kuulemma aina toivonut jotain tällaista kakkua, joten olihan se kiva tunne saada viisikymppinen mies hyppimään onnesta!

Miten lähdit toteuttamaan kakkuja?

Kun aloin työstää kakkua, juhliin oli viikko aikaa. Oli mietittävä työjärjestys. Tässähän oli nyt kaksi kakkua, joiden piti valmistua samanaikaisesti, joten aikataulu ja työvaiheet oli ajateltava tarkoin.

Tein kolme 10 munan kakkupohjaa, yhden vaalean ja kaksi suklaata. Pakastin kakkupohjat, koska minusta niin on helpompi työstää pohjia ja kerroksista saa siistimmät.

10 munan suklaapohjasta leikkasin ovaalin muotoisen ja halkaisin. Koversin molemmista puolista tilaa suklaamoussetäytteelle, täytin ja asetin puolikkaat takaisin paikoilleen. Kaksi pienempää torakkaa täytin moussen ja koverretun pohjan seoksella.

Mitä käytit torakkakakun kuorrutteena?

Käytin valkoista vaahtokarkkimassaa. Halusin värivaihtelua torakkaan, joten en värjännyt massaa etukäteen. Käytän vaahtokarkinmakuista kaulintamassaa niin koristeissa kuin tarvittaessa kakun kuorrutteena, koska yleensä sen mausta pidetään, ja haluan aina kakkuja tehdessä mennä maku edellä.

Vaivasin massaa kunnolla käsin, jotta sen käsittely helpottui. Massa kuivuu herkästi, joten työstin aina pienen osan kerrallaan ja pidin loput tiiviisti paketoituna odottamassa. Ensin kaulin massasta osat, jotka peittäisivät etu- ja takapään. Keskivartalon peitin limittäisillä suikaleilla. Kaiken mittaamisen tein silmämääräisesti ja kokeilemalla, koska valmiita kaavoja tai mittoja ei ollut käytettävissä. Pyöritin massasta pyöreät suikaleet, joilla erotin pääosan sekä alareunan, ja torakka alkoi hahmottua. Jalat muovailin käsin ja sakarat jalkoihin leikkasin saksilla. Käytin raajojen kiinnityksessä elintarvikeliimaa, jotta ne pysyisivät varmasti paikoillaan.

Vaikka torakan pinta näyttää kovalta ja kiiltävältä, todellisuudessa massa pysyy sopivan pehmeänä ja leikkautuu kauniisti.

Miten sait väreistä noin upeat?

Maalaukseen käytin pastavärejä. Monet käyttävät alkoholia nesteenä, mutta itse käytän yleensä vettä. Ehkä juuri siksi tuo kiilto säilyi, alkoholi kun haihtuu nopeammin. Katselin joka välissä kuvia torakoista. Sekoittelin eri värejä, jotta sain ruskean sekä vihreän eri sävyjä ja myös mustaa käytin. Annoin värien sekoittua maalatessani, jotta vaalean ja tumman raja ei olisi niin selkeä ja värien vaihtelu näyttäisi mahdollisimman luonnolliselta. Kuorrutus- ja maalausvaiheessa torakka oli vuoroin työpöydällä ja vuoroin jääkaapissa jähmettymässä.

Kerrotko vielä täytteistä. Mitä sisältä paljastui?

Isoon torakkaan vatkasin kermavaahdon, johon lisäsin vaniljakreemijauhetta (Milletti) sekä hieman jäähtynyttä sulatettua suklaata (tumma Fazerin suklaa) sekä tummaa suklaarouhetta. Vaniljakreemi pitää täytteen paremmin koossa leikatessa ja antaa vaniljaisen maun. Seuraavaksi suurimman torakan muovasin samasta täytteestä sekä tumman kakkupohjan murusista (kakkupohjastahan oli jäänyt paloja muotoiluvaiheessa). Ällöpään suussa ollut pienin torakka oli kokonaan vaahtokarkkimassaa.

Ällöpää-kakun leikkauspinnoille, täytteiden alle sivelin lemon curdia, joka antaa mukavasti vastapainoa makeille täytteille. Pään täytin mansikkamoussella, jonka tein kermavaahdosta, vaniljakreemijauheesta ja pienistä paloista mansikkaa. Alaosan Baileys-täytteen löysin Kinuskikissan sivuilta.

Ainoastaan torakoiden sarvet eivät ole syötävät. Ne ovat pastavärillä maalatut grillitikut.

Postasit kuvan torakasta myös Facebookiin. Miten ihmiset reagoivat?

Ensin ajattelin, etten voi laittaa torakkaa näytille Facen Leivonta- ja koristelu -ryhmään, jos vaikka väki on kauhuissaan eikä ymmärrä moista kakkua. Panin kuvan sinne sitten kuitenkin varoitusten kera: ”Nyt silmät kiinni, jos et pidä ötököistä”. Oli suuri yllätys, kuinka paljon ihania kommentteja ja tykkäyksiä torakka saikaan! Muistaakseni viimeisin tykkääjämäärä oli 2 227. Minusta oli uskomatonta, että sain niin paljon upeaa palautetta, vaikka olen aivan tavallinen kotileipoja.

Leivotko eniten juuri kakkuja?

Ensimmäisen massalla kuorrutetun, kaksikerroksisen kakkuni tein sukulaislapsen ristiäisiin vuonna 2016. Silloin ihastuin tähän kakkumaailmaan. Olen ollut aina enemmän sellainen perinteikäs leipoja: saaristolaisleivät, voisilmäpullat, karjalanpiirakat ja muut ovat tuttuja. On kuitenkin ollut ihanaa ”haksahtaa” näihin kakkuihin. Innostun aina tehdessäni ja on kiva päästä kokeilemaan uusia juttuja. Upea kokemus oli tämäkin!

Tiinan viimeisin kakku syntyi kummitytön 12-vuotissyntymäpäiville. Hurmaavassa kakussa on sisällä mascarpone-valkosuklaatäyte sekä mansikkamousse-lemoncurd.
Julkaistu: 7.8.2018