Meidän Mökki

Yksin kotona – miksi pelko iskee?

Yksin kotona – miksi pelko iskee?

Yksin pimeässä mielikuvitus ottaa vallan. Jokainen risahdus saa ajattelemaan hullun ryöstömurhaajan tai elävän kuolleen vierailua. Mikä meitä oikein pelottaa, ja onko siihen aihetta? Asiantuntijat vastaavat.
Teksti Meidän Mökki
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

Miksi pelkkä pimeys pelottaa?

Vastaajana psykologian erikoistutkija Katja Valli Turun yliopistosta:

”Pelko on evoluution kulussa kehittynyt tärkeä suojareaktio. Se on merkki siitä, että ympäristössä on tai saattaa olla jotakin, jota on syytä välttää tai josta pitää selvitä. Pelkääminen toimii palohälytysperiaatteella: on hyödyllisempää pelätä joka kerta, vaikka olisikin väärä hälytys, kuin olla pelkäämättä silloin, kun vaara todella on käsillä. Luonto on karsinut porukkaa tämän kyvyn perusteella kovalla kädellä. Ne, jotka eivät ole osanneet pelätä luolasta kuuluvaa murinaa tai korkeita paikkoja, eivät ole ehtineet kenenkään esi-isiksi.

Pelko herättää kehon toimintavalmiuteen ja aiheuttaa melkoisia muutoksia elimistössä. Adrenaliinin eritys lisääntyy lisämunuaisista. Sen seurauksena hengitys ja syke kiihtyvät, ja elimistö pystyy tunkemaan enemmän verta ja happea lihaksille. Glukoosiaineenvaihdunta muuttuu, ja lihakset saavat entistä enemmän energiaa. Lisäksi veren hyytymistekijät aktivoituvat. Tällöin veri hyytyy nopeammin ja tehokkaammin kuin normaalisti.

Myös psyykkisellä puolella tapahtuu muutoksia. Huomio kiinnittyy pelkoärsykkeeseen, ja havaintomaailma kapenee huomaamaan vain uhkatekijän. Kognitiivinen osa-alue toimii myös. Ihminen alkaa arvioida mikä uhkaa, onko se tuttua ja miten kannattaa toimia. Kaikkien muutosten tarkoituksena on valmistaa ihminen maksimaalisen hyvään toimintavalmiuteen uhan edessä – joko taistelemaan täysillä tai pakenemaan minkä kintuista lähtee.

Pimeässä pelko nousee pintaan herkemmin. Ihminen on nisäkäslaji, joka on varustettu hyvin tarkalla näöllä valoisissa oloissa. Pimeässä näkömme on onneton, koska lajimme liikkuu päivisin ja vetäytyy pimeän tullen suojaan. Huono pimeänäkö ja vähänkin vilkkaammin toimiva mielikuvitus yhdessä saavat meidät säpsähtämään vähäistäkin rapsahdusta tai epäilyttävää hahmoa. Kaikki eivät pelkää yhtä helposti. Hyvällä mielikuvituksella varustettu ihminen osaa maalailla kauhukuvia jokaisen ikkunaan rasahtavan oksan äänestä, kun taas rationaalisemmin reagoiva kestää pelkäämättä isompiakin ärsykkeitä.

Ulkopuolelta tulevan oikean vaaran uhka on mökillä tähtitieteellisen pieni. Murhamiestä tai mörköä paljon todennäköisempää on hukkua muutaman kaljan jälkeen omaan rantaan tai kompastua saunasta tullessaan. Käytämme hirmuisen määrän energiaa sellaisten asioiden pelkäämiseen, joihin ei kannattaisi, emmekä sitten tajua pelätä ihan todellisia vaaroja. Usein ihminen itse on itselleen se vaarallisin asia.”


Kaikki pelottaa heti, kun pimeys laskeutuu. Metsä on täynnä villipetoja, psykopaattimurhaajia, hulluja kyläläisiä, kuolleita, eläviä kuolleita, hirviöitä, kasvotonta pahuutta tai ihan mitä vain mielikuvitus päättää kulloinkin keksiä. Onneksi on kikka, jolla pimeän pelolta taittuu pahin terä: kunnon viskitujaus!

– Eeva


Kuinka todennäköistä on joutua suurpedon syömäksi?

Vastaajana erikoissuunnittelija Harri Norberg Suomen riistakeskuksesta:

”Petoeläimen hyökkäyksen kohteeksi joutuminen metsässä on erittäin epätodennäköistä, joten pelko ei ole erityisen aiheellinen. Suurpetojen aiheuttamat kuolemat Suomessa ovat äärimmäisen harvinaisia. Viimeisin karhun aiheuttama ihmishengen menetys tapahtui kesällä 1998 Ruokolahdella, kun karhu tappoi lenkillä olleen miehen. Oletettavasti kyseessä oli pentujen suojelemiseen liittynyt reaktio.

Suurpedot ja ihmiset joutuvat silmätysten jossain päin Suomea joka kesä. Näistä kohtaamisista kuitenkin vain pieni osa on sellaisia, joissa karhu olisi päässyt aiheuttamaan ihmiselle vahinkoa. Susi on tiettävästi tappanut ihmisen Suomessa

viimeksi 1880-luvun alussa.

Pelko sinänsä ei ole pelkästään huono asia, vaan auttaa meitä varautumaan mahdollisiin uhkiin. Petojen mahdollisen läheisyyden huomioiminen on järkevää ja auttaa toimimaan mökillä siten, että pedot eivät löytäisi mökkiympäristöstä mitään kiinnostavaa, kuten avoimia komposteja tai muuta ravinnoksi kelpaavaa. Karhuilla ja susilla on erinomainen hajuaisti, jonka avulla ne haistavat mielenkiintoiset tuoksut pitkien matkojen päästä. Esimerkiksi grilli-illan houkuttelevalta tuoksuvia tähteitä ei kannata jättää ulos, ja myös astiat kannattaa tiskata tai viedä sisälle.

Pedoilla on myös erinomainen kuulo, joten mökiltä kantautuvat äänet saavat ne yleensä väistämään paikan kaukaa. Mikäli muita ääniä ei mökiltä kuulu, radion pitäminen auki erityisesti iltaisin on hyvä keino pitää pedot poissa. Radiokanavalla

tai musiikkilajilla ei liene suurta merkitystä lopputulokseen.

Jos pedot pelottavat niin paljon, että se vaikuttaa mökillä viihtymiseen, niin paikallisen riistanhoitoyhdistyksen

petoyhdyshenkilöiltä tai muilta paikallisilta ihmisiltä voi tiedustella, mitä petoja alueella esiintyy ja mitä niiden osalta olisi hyvä ottaa huomioon. Ajankohtainen tieto petojen esiintymisestä ja käyttäytymisestä alueella voi vähentää pelkoa.”


Kaksi koiraa pitävät huolen, että varkaat karkottuvat. Ilman niitä en varmaan uskaltaisi yksin mökkeillä. Joku outo, epämääräinen öisten kulkijoiden pelko on olemassa.

– Armi


Onko siellä mörköjä vai itse piru?

Vastaajana folkloristi Kirsi Hänninen Turun yliopistosta:

”On luonnollista pelätä selittämättömiä ja outoja havaintoja, olivat ne sitten ääniä tai näköhavaintoja. Sanoisin kuitenkin, että pelossa pelottavinta on itse pelon tunne. Usein rauhoittaa pelkästään se, jos tunnistaa ja tunnustaa, että nyt pelottaa.

Tutkin vuosina 2003–2004 yliluonnollisia kohtaamisia. Käytössäni on 440 vastausta, kirjeitä ja sähköposteja, joita suomalaiset lähettivät. Ihmiset kertoivat kohdanneensa eniten enkeleitä, vainajia ja tuntemattomia ihmishahmoisia olentoja. Entisaikaan yleisimpiä olivat vainajat, haltiat, maahiset ja piru. Vainajat ovat siis pitäneet pintansa, enkelit ovat nykyaikaa.

Entisajan kertomuksissa vainajat palasivat korjaamaan vääryyksiä tai kesken jääneitä asioita: aviottomien lapsivainajat itkivät ja piru rankaisi liian aktiivisesta seksielämästä. Tuolloin pelättiin yhteisön ulkopuolelle joutumista, kuten noidaksi luokittelua, aviottoman lapsen saamista tai naimattomaksi jäämistä. Monet pelkäsivät myös elinkeinon tai sadon menettämistä ja rikkeitä, jollaisia olivat muun muassa kortinpeluusta tai töissä nukkumisesta kiinni jääminen.

Nykyään ihmiset pelkäävät sairastumista ja kuolemaa sekä onnettomuuksia, eli ylipäätään asioita, joihin meillä ei ole kontrollia. Niinpä vainajat ja enkelit saapuvat lohduttamaan ja tukemaan tai tuomaan viestiä, että elämä ei pääty kuolemaan.

Valtaosa kohdatuista olennoista on hyväntahtoisia. Mielenkiintoista on, että suurin osa kokemuksista tulkitaan positiivisiksi, mutta eniten mainittu tunne kertomuksissa on pelko. Pelottavastakin kokemuksesta voi muodostua myönteinen, kun sitä ja sen merkitystä miettii jälkikäteen.”


Pimeällä pelkään, että joku tuijottaa ikkunasta, ja siksi laitan verhot visusti kiinni heti, kun alkaa hämärtää. Alitajuntaan on pinttynyt kohtaus joskus kauan nähdystä elokuvasta, jossa niin tapahtuu.

– Salme


Voivatko kuolleet tulla kylään?

Vastaajana astrologi Seppo Tanhua

”Olen sekä yksityiselämässä että ammatissani kohdannut lukuisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet selittämättömiä ilmiöitä. Olen myös henkilökohtaisesti kohdannut edesmenneitä läheisiäni valvetilassa. Näissä tilanteissa ovia availlaan, valot syttyvät ja sammuvat, jääkaappi tai kodinkoneet käynnistyvät ja sammuvat mystisellä tavalla. Esineet putoilevat tai jopa lentävät paikasta toiseen ihan itsekseen. Koskaan en ole kuullut kenenkään henkilökohtaisesti tapaamani ihmisen vahingoittuneen fyysisesti näissä tilanteissa. Tämä tieto ei kuitenkaan pelkoa poista silloin, kun jotain kummallista tapahtuu.

Mielestäni oudot äänet ja valoilmiöt ovat 99-prosenttisesti luonnollisia, ja pelko syntyy mielikuvituksen avulla. Aina kannattaa kuitenkin olla tarkkana tällaisia ilmiöitä kohdatessa ja pyrkiä kertomaan sellaisille ystäville, jotka eivät heti passita psykiatriselle vastaanotolle. Asioista saa selvää, kun niistä alkaa puhua.

Akuutissa tilanteessa olen itse pelkoni keskellä lukenut Isä meidän -rukousta. Ihmeellisellä tavalla se on aina lopulta rauhoittanut ja auttanut palaamaan sellaiseen todellisuuteen, jossa demoneja ei enää ole. Samaa olen kuullut monilta ’mörköjä’ kohdanneilta.”


Jokainen raksahdus tai hirsimökin hirsien napsahtelu saa mielikuvituksen liikkeelle. Ehkä eniten hiljaisella mökkitienoolla pelkään tuntemattoman ihmisen näkemistä. Miksi hän liikkuu täällä? Kuka hän on?

– Heta


Millaisella varmuudella mökkeilijää uhkaa murhamies tai tunkeutuja?

Vastaajana ylikonstaapeli Juha Ahola Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikostiedustelu- ja analyysiryhmästä:

”Perin vähissä ovat ne poliisijutut, joissa tunkeudutaan kesämökille silloin, kun niissä on asukkaita. 

Mökkiin tunkeuduttiin viime vuonna varsinaisesti vain yhden kerran. Siihenkin liittyi hetkeä aiemmin vierailu paikallisessa ravintolassa, ilmeisesti mustasukkaisuudesta aiheutunut yhteenotto ja myöhempi kostoisku kesämökille.

Toisessa tapauksessa mökin omistaja saapui lomapaikkaansa ja löysi sieltä tuntemattoman miehen, joka

oli ottanut mökin väliaikaiseksi asumuksekseen. Tunkeutuja oli nauttinut monien lähimökkien antimista ja oli yhteistyökykyinen, kun poliisi alkoi selvitellä asioita. 

Kolmannessa tapauksessa mökilleen saapunut löysi sisältä miehen nukkumasta. Omistaja soitti ulkona viranomaisille, mutta puhelun aikana kuokkavieras heräsi ja otti jalat alleen.

Varkaat ajoittavat rikoksensa mieluiten kiivaimman mökkeilykauden ulkopuolelle, jolloin riski yllätetyksi

tulemiselle on mahdollisimman pieni. Mökeillä tapahtuu melko paljon henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia, mutta osallisina ovat suurimmalta osin samaan perhekuntaan kuuluvat tai tutut henkilöt. Alkoholilla on usein osaa tapahtumien kulussa.

Pelokkaiden mökkeilijöiden kannattaa mahdollisimman tehokkaasti viestittää lähiympäristöön se, että mökillä oleskellaan. Tämä onnistuu muun muassa pihaan pysäköidyn auton, valojen, lipputankoon vedetyn viirin ynnä muiden toimenpiteiden avulla. Ne saavat tekijän hakeutumaan toisiin kohteisiin ja ulkopuolisen kohtaamisen mahdollisuus pienenee huomattavasti.

Vaikka tunkeutumisen todennäköisyys onkin todella pieni, niin ainakin yöaikaan kannattaa ovet ja ikkunat sulkea ja lukita huolellisesti.”

Teksti Ani Kellomäki.

Lue lisää:

Kummitustalojen kiehtovat tarinat

Kummittelu jatkuu! Tässä lukijoiden omat kokemukset

Anopin kanssa saman katon alla – näin sujuu yhteisasuminen rintamamiestalossa

Julkaistu: 27.1.2017
Katso myös nämä