”Meidän asuntomme läheisyydessä on vanha hautausmaa, joka oli käytössä vain jonkin aikaa joskus 1800­–1900 luvun vaihteessa. Kotiimme on monesti tullut vieraaksi henkiolento, joka istuskelee keinutuolissa ja polttaa toisinaan tupakkaa. Koiramme ei pelännyt häntä ollenkaan, päinvastoin. Joskus keinu heilui ja koira istui häntää heiluttaen sen edessä.

Äidiltä sain neuvon heittää tuhkat ulos ovesta ja kieltää tulemasta enää sisälle. Tein niin, ja nykyään henki käy koputtamassa etu- tai takaovella, saattaa kokeilla ovenripaa ja taistelee kenkiään portailla, mutta sisälle hän ei ole enää tullut. Luulen, että tämä henki on haudattu johonkin tälle seudulle, mutta hautausmaan ulkopuolelle, en sitten tiedä. On ollut mukava kuitenkin kuulla usealta naapuriltamme, että myös heillä on käynyt kutsumaton vieras. Ettei tullut itselle epävarma olo omasta mielenterveydestä.”

Leila 

”Mökilläni, joka on äitini entinen kotitalo, ovet aukeavat itsestään iltaisin. Sen jälkeen aistin viiman tai sellaisen hengähdyksen, kun joku kulkee. Yleensä tämä tapahtuu, jos mökille on tuotu uusia huonekaluja tai vanhoja huonekaluja on siirretty paikasta toiseen. Nyt jo edesmennyt vanhin tätini kertoi, että tätä on tapahtunut isoäidin kuoleman jälkeen monta kertaa. Totesimme yhteen ääneen, että mamma käy katsomassa onko kaikki hyvin!”

Helena

”Tanskassa asuvat sisareni Helena ja hänen tanskalainen miehensä Henrik vuokrasivat Karkkilasta vanhan talon pariksi kesälomaviikoksi. Talon alkuperäiset asukkaat olivat kuolleet jo useita vuosia aikaisemmin, eikä talossa asu ketään enää vakituisesti. Vierailimme perheeni kanssa heidän luonaan juhannuksena. Juhannuksen jälkeen 12-vuotias poikamme Pyry jäi tanskalaisen serkkunsa seuraksi maalle. Pyry ja hänen serkkunsa nukkuivat talon alakerrassa ja muut yläkerrassa.

Keskiyöllä sisareni ja hänen miehensä heräsivät poikamme huutoon: "Henrik, Henrik!" Oli epätavallista, että Pyry kutsui Henrikiä, koska heillä ei ollut yhteistä kieltä. Henrik kiiruhti alakertaan ja näki vanhan miehen Pyryn vuoteen vieressä. Mies tiedusteli Henrikiltä, pitikö hän talosta. Vanhus tuntui ilahtuvan, kun Henrik kertoi talon olevan oikein kodikas. Tämän jälkeen vanha mies katosi ja Henrik palasi rauhallisena jatkamaan uniaan yläkertaan. Pyry ei koko tänä aikana herännyt eikä hän aamulla muistanut koko tapahtumaa. Henrik ei osannut tarkemmin selittää, miten hän tanskalaisena kommunikoi karkkilalaisen vanhuksen kanssa.

Kun sisareni kertoi tapahtuman talon nykyiselle omistajalle, totesi hän tyynesti: "Se on meidän vanha ukko, joka siellä aina toisinaan pyörii nurkissa!" Ja se sänky, missä Pyry nukkui, oli ukon vanha sänky.”

Kaarina

”Ensimmäisen "haamuni" näin 10-vuotiaana. Oli yö, ja yhtäkkiä tunsin sänkyni laidalla painon tunteen. Avasin silmät ja nousin istumaan. Ilokseni huomasin sängyn laidalla kirkkaana hohtavan, hymyilevän hahmon, jonka tunnistin heti Eino-vaariksi. Vaaria en ollut useaan kuukauteen nähnyt, sillä hän sairasti haimasyöpää, ja meitä lapsia ei haluttu sairaalaan viedä. Vaari tuli kertomaan, että lähtee nyt taivaan kotiin. Sitten ryhdyin nukkumaan. Aamulla äiti tuli kertomaan, että sairaalasta oli soitettu, että vaari oli yöllä kuollut. Noh, minähän sen jo tiesin.

Ehkä yksi ihmeellisimpiä juttuja kävi, kun ryhdyin seurustelemaan mieheni kanssa. Emme olleet ehtineet olla kuin ehkä neljä kuukautta yhdessä, kun hänen edesmennyt äitinsä ilmestyi luokseni. Hän näytti minulle kuvia elämästään, aivan samalla tavalla kuin olisi katsonut vanhoja diakuvia. Sitten hänen edesmennyt äitinsä lauloi erään lastenlaulun, ja siihen päättyi tämä tapaaminen. Kerroin sitten miehelleni, että taisin tavata sinun äitisi. Mies oli hiukan ihmeissään, ja aloin laulaa hänelle tätä lastenlaulua. Jota muuten en ollut koskaan itse kuullut. Laulun nimi oli Vanha setä tuhatjalkainen. Silloin miehen leuka loksahti auki. Hän kertoi äitinsä laulaneen tuota laulua iltaisin ennen nukkumaanmenoa, kun hän oli pikkupoika.”

Tiina

”Setäni kuoli yllättäen, kun odotin esikoistani, eli he eivät koskaan tavanneet. Esikoisen ollessa noin 1,5-vuotias, hän yhtäkkiä kääntyi kylpyammeessa ovelle päin ja vilkutti. Kun kysyin kenelle vilkutat, hän vastasi: "Nannu tääl". Sedän nimi oli Hannu.”

Ulla

”Itse olen nähnyt aavehevosen, koskaan en ihmishahmoa, mutta ystäväpiirissä on muutamakin henkilö, joka aistii muita herkemmin. Tiedän myös eläimiä, jotka reagoivat noihin hahmoihin.”

Anne 

”Koira haukkui entisessä asunnossa. Ketään ei koskaan tullut sisään, vaikka monesti luulin, että tulee vieraita. Koira vain istui eteisessä ja haukkui, ihan kuin ei olisi halunnut päästää sisälle. En huomannut, että olisin ottanut valokuvan. Ehkä siinä olisi näkynyt.”

Marketta

”Kyllä menee kylmät väreet, kun lukee näitä. Ja kun on omia kokemuksia, joissa olen konkreettisesti nähnyt aaveen. Se ei ollut läpikuultava vaan kiinteä, valoa läpäisemätön ihmishahmo. Toisella kerralla myös koirani reagoi siihen, mikä todisti, etten ollut nähnyt harhoja.”

Charlotte

”Ostimme vuosi sitten vanha mökin. En saanut saunan uunia syttymään ja lähdin sisältä sytyikkeitä hakemaan. Palatessani kiukaassa olikin iso tuli. Pari yötä sen jälkeen kahvinkeitin keitti kahvin aamuyöllä. Olin laittanut sen illalla valmiiksi. Edellinen omistaja sanoi lähtiessään, että täällä on hyväntahtoisia tonttuja.”

Marja-Leena

”Meillä on hallilla "Alfred", joka oli aikoinaan Koulutilan pehtoori. Hallilla valot sammuvat ja syttyvät välillä itsekseen, ovet aukeilevat ja joskus kuuluu selvää puhetta, vaikka hallilla ei ole muita. Alfred on kiltti ja pitää meistä ja hallista huolta. Alfred vierailee myös muissa Koulutilan rakennuksissa.”

Riikka

”Edellisessä asunnossa oleili meidän lisäksemme nainen tai tyttö. Kenties tyttö, sillä hän tuntui olevan erityisen kiinnostunut lasten leluista. Hyväntahtoiseksi totesimme tämän hengen, sillä hän muun muassa herätti kerran mieheni, joka muuten olisi nukkunut pommiin. Lisäksi henki availi ovia ja kuiskaili meille.”

Anu

”Isäni, joka oli putkiasentaja, kävi aina kertomassa, jos jotain alaan liittyvää oli pielessä. Kiitos hänelle. Säästyimme suurilta laskuilta. En pelännyt, koska tiesin, että isäni on hyvä.”

Margit

”Täällä kulkee joku sisä- ja ulkoportaissa, jotka eivät itsekseen ääntä pidä. Toissailtana TV rupesi vaihtelemaan itsekseen kanavia, vaikka kaukosäädin oli ollut pitkään samassa paikassa koskemattomana. Sama jatkui, vaikka käänsin kanavan takaisin.

Edellisellä työpaikalla oli "kulkijoita". Aamukahvia keitellessä väistin kapeassa keittiössä usein, kun "joku" kulki takaani. Usein sanoin huomentakin, kun työkaveriksi luulin, mutta ketään ei ollutkaan missään.”

Leena

”Asustelin nelisen vuotta kummituksen kämppiksenä. Kummitus oli miespuolinen. Hän suuttui, kun menin hänet nimeämään. Muutenkin hän osoitti mieltään, kun ei jostain asiasta tykännyt. Silloin hän pisti kelloni aina uuteen aikaan. Läsnäolo tuntui joskus kylmänä ilmana. Tultuamme paremmin tutuiksi kylmän tuntemuksiakaan ei tullut enää. Muuten vaan tiesin, että siinä se on. Askeleet kuuluivat myös, ja muutakin tömistelyä.”

Carita

”Näitä tapahtumia piisaa meilläkin, mutta ne eivät haittaa. Kun tiedän kuka täällä liikuskelee, niin saa olla puolestani jatkossakin seurana. Koneet menevät itsekseen päälle ja pois, ja lisäksi on ollut valojen päälle menemistä, askelia, tavaroiden siirtelyä ja kaikkea pientä keppostelua. Välillä tuleekin kysyttyä, että mihis nyt olet sen ja sen tavaran piilottanut, ja kyllähän se sitten ilmaantuukin näkösälle hetken päästä.”

Sari

”Tuttavapariskunnan talon rappusissa on kuulunut askelia eikä ketään näy. Niissä rapuissa on myös tuupittu ihmisiä ja vedetty jalat alta.

Meillä on kuulunut askelia alakertaan vievissä portaissa sekä alakerran käytävässä. Myös tumma hahmo on liikkunut tontilla ulko-ovelle. Välillä koira haukahtaa ulko-ovelle. Pihalla ei ole kuitenkaan ketään, eikä ulkovalon liiketunnistin ole reagoinut liikkeeseen.”

Paula